Koeajo: Kovaluontoinen Nissan Juke
Uudistunut Nissan Juke ei vakuuta mukavuudellaan, mutta ilahduttaa yksinkertaisuudellaan. Hyvää: ohjaus, helppo käyttöliittymä. Huonoa: alustan kovuus, vaihteisto, melu.
B-segmentin crossovereiden pioneereihin lukeutuva Nissan Juke sai täysin uuden painoksen noin kymmenen vuotta ensimmäisen korimallin esittelyn jälkeen. Uusi Juke pohjautuu Nissan-Renault -allianssin myötä CMF-B -alustaratkaisulle, jolle on rakennettu muun muassa luokkansa Euroopan-suosikki, niin ikään juuri uudistunut Renault Captur.
Edeltäjäänsä 7,5 cm pidempi ja akseliväliltään 10,6 cm runsaampi Juke tarjoaa varsin avaran 422 litran tavaratilan. Takapenkille ei jää liiaksi polvitilaa, mutta neljästäänkin matkustaminen onnistuu pienillä kompromisseilla kivuttomasti.
Kovaa menoa
Uuden Juken ohjaamo ei ole mikään muovilaatikko, vaan olemukseltaan hienostunut – ovipahvien lisäksi kojelautaakin on päällystetty nahalla. Laatuvaikutelma saa särön kuljettajan oven sulkeuduttua. Luja, metallinen särähdys pistää välittömästi avaamaan oven ja tarkistamaan, jäikö turvavyö oven väliin. Ei jäänyt, sillä sehän oli jo visusti kiinnitettynä.
Liikkeelle lähteminen seitsenportaisen kaksoiskytkinvaihteiston voimin tuntuu kuin ajaisi manuaalivaihteisella autolla verisuonitukoksen kokeneella vasemmalla jalalla – moottorin rääkäisykin on kuin kytkintä luistatettaisiin huolella.
Vaihdot eivät ole muutenkaan yhtä pehmeitä ja huomaamattomia kuin tyypillisellä kaksoiskytkinvaihteistolla, vaihtotapahtuman nykäisyt tuovat mieleen jotkin vanhan ja karkeat automaattivaihteistot. Päivän ajamisen jälkeen vaihteisto on selvästi sopeutunut uuteen kuljettajaan ja toimii alkua paremmin, muttei siltikään mairittelevan hyvin.
Taajamanopeuksissa Juke pärjää kohtalaisesti. Ajaminen on simppeliä, vaikka vaihteisto viivytteleekin liikkeellelähdöissä. Ahtaissa paikoissa renkaat tuntuvat kääntyvän vähäisesti, mutta maltilliset ylitykset pelastavat auton kömpelyydeltä. Häiritsevä tekijä taajama-ajossa on pintakova alusta yhdistettynä 19-tuumaisiin renkaisiin, ainakin hidastekorokkeisiin tulee pudotettua kunnolla vauhtia pahemmassakin kiireessä.
Selkeä käyttöliittymä
Kovemmassa vauhdissa alustan kovuus ilmenee tärinänä, jota korkeampiprofiiliset renkaat saattaisivat kompensoida. Myös rengasmelu on kova, mutta niskatukeen upotetuilla kaiuttimilla voi onneksi peittää jyrinän mieleisensä musiikin alle.
Ohituskiihtyvyys jää 117-hevosvoimaisen, yksilitraisen kolmoskoneen osalta vaatimattomaksi. Pienellä ennakoinnilla ohitukset kuitenkin onnistuvat, kun autolta pyytää kaasupolkimella täyttä kiihtyvyyttä, tosin raivokkaan melun saattelemana.
Mutkatiellä kovan alustan hyvät puolet alkavat näkyä. Juke ei juuri keinu tai nyökkäile kovempivauhtisissakaan kurveissa, ja ohjaus pysyy hyvin mukana. Mietittäväksi jää vain se, kuinka moni toivoo kompaktilta alle 120-hevosvoimaiselta katumaasturiltaan urheilullisuutta ajomukavuuden kustannuksella.
Uusi tietoviihdejärjestelmä kahdeksantuumaisella näytöllä ei ole visuaalisuudeltaan tätä päivää, mutta käytettävyys on tuttuun Nissan-tyyliin helppoa myös vähemmän teknologiaan orientoituneelle. Mittaristonäytön toiminnot ovat niin ikään selkeitä ja toiminnot helposti löydettävissä.
