Koeajo: Mercedes-Benz S-sarja – edustusautojen kuningas on teknisempi, mutta helpommin lähestyttävä

Mercedes-Benz S-sarjan sukupolvenvaihdos on automaailmassa tapaus. Edustusauto esittelee huiman määrän uusia toimintoja, joista monet saapuvat tavallisiin henkilöautoihin vuosikymmenen kuluessa. Tällä kertaa tärkein toiminto yllättää: helppous. Hyvää: Mukavuus, ajettavuus, helppokäyttöisyys tekniikan määrä huomioiden. Huonoa: hipaisupinnat, ladattavat versiot vielä tulossa, ovien auki pysyminen.

Se on auto, jonka merkitystä maailmalle on vaikea liioitella. Mercedes-Benz S-sarjalla saapuvat elokuvatähdet. Sillä liikkuvat yritysjohtajat. S-sarja on myös monien kansanjohtajien valinta – ja lisävarusteisen panssaroinnin taso lienee käänteisesti suosiosta riippuva.

Vuosikymmenten aikana Mercedes-Benzin lippulaivasta on tullut standardi ja mittatikku. Erinomaisuus on tuonut myyntimenestyksen, joka on johtanut edeltäjäänsäkin suurempiin kehitysresursseihin. Automallin onkin sanottu olevan kurkistus siihen, mitä perheautot tarjoavat kymmenen vuoden päästä.

Lähes aina aikaansa edellä

Läpi sukupolvien Mercedes-Benz on onnistunut ennakoimaan tulevan. 1970-luvun öljykriisin keskellä kehitettiin aiempaa keveämpää ja taloudellisempaa W126-sukupolvea, joka pitkän malli-ikänsä aikana (1979–1991) onnistui venymään kahdeksankymmentäluvun huumaan: kaunislinjainen coupé-versio 560SEC olikin yksi aikakauden menestyksen symboleista.

Ehkä suurin huti koitti 1990-luvun alussa, kun pidetty W126 korvattiin insinöörien ylilataukseksena pidetyllä W140-mallilla: kasarihuumaan täydellinen, mutta juuri alkaneelle yhdeksänkymmentäluvulle aivan liian mahtipontinen. Ahtisaari-Ässä oli toki osuva nimi autolle.

Haastajana vain edeltäjä

Väistyvä S-sarja esiteltiin vuonna 2013. Myyntiin saapuessaan se oli maailman paras edustussedan. Vaikka malli-iän aikana kilpailijat ehtivät vaihtaa sukupolvea, eivät Audin, BMW:n tai Jaguarin vaihtoehdot tarjonneet kuin mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Kilpailijat tuntuivat pysyvän luokassa lähinnä uskottavuussyistä.

Lähestyessäni uutta S-sarjaa huomasin lähinnä epäilevän, että jotain on muutettu liikaa. Kuvissa uutuuden etuvalot näyttivät vähän pieniltä. Onko arvokkuus tallella?

Kun uutuuden kohtaa sateisessa Stuttgartissa, epäilykset hälvenevät nopeasti. Maski on toki ajan henkeen suuri, mutta niinhän se on Mercedeksissä ennenkin ollut. Peilaukset paljastavat ikkunalinjaa C-pilarin läpi jatkavan pokkauksen, jota ensimmäisistä valokuvista en huomannut. Ryhti ja arvokkuus ovat tallella.

Uusi filosofia

Sisätilat on uudistettu täysin. Ilmettä hallitsevat kojelaudan vaakasuuntaiset päälinjat, neliskanttiset tuletussuuttimet ja leveän keskikonsolin jatkeeksi kojelautaa vasten kallistettu kookas, peräti 12,8-tuumainen näyttö. Toisen ruudun löytää tietysti mittariston paikalta.

Painikkeita ei S-sarjassa ole näin vähää ollut varmaankaan sitten 80-luvun W126-sukupolven varustelemattomien suomiautojen: näytön alla on kytkimet ajotilavalinnalle, kameroille, hätävilkuille ja vastaaville. Ohjauspyörästä löytää nykymersuista tutut vakionopeudensäätimen ja mediatoiston hipaispinnat sekä mittariston ja keskinäytön käyttöön tarkoitetut laatat, joiden päällä sormia liikuttamalla valikoissa edetään. Emme ole hipaisupintojen faneja, mutta ainakin koeajoyksilössä moiset toimivat varsin hyvin.

Hetken totuttelu

Vaikka ohjaamoa on sinänsä pelkistetty, menee ensimmäiset sekunnit S-sarjan kuljettajan istuimella sekavuuden vallassa. Syy on koeajoauton koristelussa, jossa ohjaamoa kiertävät pinnat on viimeistelty hopearaidoituksella. Sama hopea sekoittuu moniin kytkimiin, jotka nekin on viimeistelty metallipintaisiksi.

Metallinväriä siis käytetään sekä korostamaan painikkeita että kojelaudan listojen muotoja.  Muutama rauhallinen henkäisy, ja ympäristöön alkaa kotiutua.

Omistajan arkea auto toki helpottaisi tallentamalla asetukset kasvo- tai sormenjälkitunnistuksen taakse – helppo ja turvallinen ratkaisu estää oman datan, kuten osoite- ja puhelintietojen leviäminen muille.

Ohjauspyörän takaa

Edessä on muutaman sadan kilometrin moottori- ja maantieajo. Jo ensimmäisten kilometrien aikana käy selväksi, ettei uutuuden jousitusmukavuutta erota vanhasta ilman suoraa verrokkia. Se käy erinomaisesti, sillä verraton jousitusmukavuus oli edeltäjän suurimpia vahvuuksia. Tai ehkä uusi sukupolvi on juuri yhtä mukava, kuin ajan kultaamat muistot edeltäjästään?

Ajokokemus tuntuu heti tutulta, sukujuuret ovat vahvat. Koeajoyksilön nelipyöräohjaus tuo ketteryyttä ahtaassa parkkihallissa edetessä ja suorastaan hämmentävän tarkasti ympäristön piirtävät kamerat varmistavat, että puskurien tai vanteiden ja ympäristön väliin jää riittävän monta senttimetriä.

Vauhdin kasvaessa nelipyöräohjauksen vaikutus alkaa hävitä, ja parhaiden järjestelmien tapaan sen olemassa olon alkaa lähes unohtaa. Ohjauksessa on yhä arvoauton tuntu läsnä: ohjaus on herkkä, tarkka ja etäinen, muttei häiritsevän tunnoton. Muut hallintalaitteet noudattavat samaa kaavaa, joten S-sarjalla on luontevaa ajaa pehmeästi, muttei auto kaihda tarpeen vaatiessa ripeääkään ajotapaa.

Musiikkia ja sateen ropinaa

Autobahn on lähes tyhjä. Muutamat sateenpisarat ropisevat lasiin noin 180 kilometrin tuntinopeudessa, mikä tuo erinomaisen Burmester-äänentoiston rinnalle ainoan merkittävän äänilähteen. Saksan teillä Mercedes-Benz tarjoaa lähes eteerisen kyydin.

Lähes absoluuttinen kyky eristää matkustajat ulkomaailmasta on aina ollut edustusautoluokan hyve. Se on pitänyt pirteänä pitkällä matkalla, auttanut korjaamaan valtiontaloutta tai sanoittamaan uusia lyriikoita. Ehkä vielä tänään moinen on vieläkin tärkeämpää, kun uhkatekijät ovat saapuneet keskelle ennen niin rauhallista ja avointa Eurooppaa.

Lentomatkailu ei ole ollut entisensä sitten vuoden 2001 terrori-iskujen, eikä nyt pandemian jälkien vaikutusta voi vielä arvioida. Ehkä auton ratissa kuluu sisämaanlentoihin verrattuna muutama tunti pidempään, mutta se tuntuu pieneltä hinnalta turvatarkastusten ja maskipakkojen välttämiseltä. Lentäminen tuntuu S-sarjan tarjoamaan mukavuuskuplaan verrattuna hyvin rasittavalta vaihtoehdolta.

Aiempaa suurempi

Sitä paitsi harva matkan pää tarjoaa S-sarjaan vertautuvaa mukavuutta. Etuistuimia säätää peräti 19 sähkömoottoria. Tarjolla on myös jäähdytys, ja lämmitys ulottuu myös ovien ja keskikonsolin kyynärnojaan.

Mallivalikoima kattaa yhä kaksi akseliväliä, joista koeajoauto edustaa myydympää pitkäakselivälistä. Lang-versio on 51 ja lyhyt 71 milliä akseliväliltään edeltäjäänsä pidempiä, mutta ylitysten lyhentymisen ansiosta kokonaismitat ovat kasvaneet pitkässä 34 ja lyhyessä 54 milliä.

Takatilat ovat nyt aiempaa lokoisammat, mutta niihin palaamme tarkemmin kotimaan koeajossa – ensikoeajossa autoa ajettiin yksin, joten takatilan mukavuuksiin ehti ottaa vain kylmät tyypit.

Insinöörin näkökulmasta

Mercedes-Benzin S-sarjaa voisi hyvin tarkastella teknologian kautta: sitä tuskin missään muussa ajoneuvossa on yhtä paljon.

Lista on huima: mittariston voi varustaa kolmiulotteisuudella, jonka mahdollistaa silmiä seuraavat stereokamerat. Hauska ja paikoin hieno kikka, jonka voi kytkeä pois päältä.

Ajovaloja on tarjolla matriisityyppisinä, mutta lippulaivaratkaisu luottaa kolmeen suurteholediin ja mikropeiliin per umpio: tuloksena yhteensä 2,6 miljoonan pikselin tarkkuudella hallittava valokuvio ja kyky ennen näkemättömään adaptoitumiseen. Auto voi jopa viestittää tietyömaista piirtämällä ajovaloin symbolin ajorataan.

Takaistuimelle voi nyt tilata etuturvatyynyn tukemaan niskaa. Etuistuinten välistä löytää sivutörmäyssuojaa antavan tyynyn.

Autoon tarjotaan lisävarusteena ketteryyttä tuovaa nelipyöräohjausta, joka parhaimmillaan leikkaa kääntöympyrästä kaksi metriä.

Lisävarusteinen aktiivijousitus taas reagoi tienpinnan muotoihin, kykenee kallistamaan kaarteisiin ja törmäyksen uhatessa nostaa kylkeä 8 senttimetriä ylöspäin vain muutamassa kymmenesosasekunnissa. Näin törmäyksen tapahtuessa isku osuu alemmas koriin, mikä suojaa matkustajia.

Kahdesta heijastusnäytöstä suurempi käyttää sulautetuksi todellisuudeksi nimettyä teknologiaa. Se seuraa katsetta ja piirtää näkökenttään moottoritierampeissa ryhmittymisnuolia ja korostaa edellä menevän ajoneuvon kuin kertoakseen olevansa tilanteen tasalla.

Tämän koeajon voisi täyttää kertomalla korirakenteesta, jonka painosta 60 prosenttia on alumiinia ja ilmanvastuskerroin vain 0,22. Voisi kertoa uusista ajoavustimista, automaattisesta pysäköinnistä, onnettomuuden jälkeen toimintaohjeita kuljettajalle kertovasta näytöstä tai mikrofoneista, jotka tunnistavat takaa lähestyvät hälytysjoneuvot ja opastavat kuljettajaa tekemään tilaa. Auton lehdistöpaketti on suunnilleen yhtä paksu kuin yksi Moottorin numero.

Aivan kaikkea tekniikalla ei ole ratkaistu: raskaat ovet eivät vieläkään tahdo pysyä auki kaltevalla pinnalla.

Valttikorttina vaivattomuus

Uuden S-sarjan vahvuus ei kuitenkaan ole teknologialatauksessa, kaikesta huolimatta. Sadat anturit, sähkömoottorit ja algoritmit häviävät taustalle vain palvelemaan ihmisiä.

Uutuuden suurin saavutus on teknologian kätkeminen taustalle. Tästä suuri kiitos kuuluu keskikonsolin kosketusnäytölle. Kyse on alkujaan A-sarjassa esitellyn MBUX-käyttöjärjestelmän toisesta sukupolvesta. Sen myötä kosketusnäytön rinnalla ollut kosketuslevy on jätetty historiaan.

Mercedes-Benzin insinöörit ovat ottaneet näytöstä ilon irti: suurta kokoa käytetään selkeyttämään käyttöliittymää. Kartta näkyy valtavan kokoisena, asetusvalikoissa taas auto listaa kerralla selkeän listan asetuksia, joten oikea vaihtoehto löytyy helposti. Asetuksia autossa toki riittää valtavasti, mutta kaiken säätämisestä on tehty ilahduttavan helppoa ja intuitiivista. Yhteensä 800 eri asetusta tallentuvat pilveen muissa yhtä kehittyneissä Mercedes-malleissa käytettäväksi.

Samanaikainen teknologian lisääminen että käyttökokemuksen helpottaminen on erinomainen saavutus. Ei liene vaikea arvata tämän olevan yksi automaailman seuraavista trendeistä.

S ei tarkoita sähköä

Yhtä trendiä S-sarja ei seuraa. Julkaisumallisto, joka saapuu maahan ensivuoden ensineljänneksellä,  luottaa kuusisylinterisiin rivimoottoreihin bensiini- ja dieselkäyttöisenä. Voimanlähteinä ne ovat erinomaisia, silkinpehmeästi käyviä ja voimakkaita, joista etenkin dieselin tarjoama yhdistelmä keskialueen voimaa ja taloudellisuutta vakuuttaa. Suomeen tuodaan vain nelivetoisia 4Matic-versioita, ja tarjolla on dieseleistä S 350 d (286 hv) ja S 400d (330 hv) sekä bensiinikäyttöiset S 450 (367 hv) ja S 500 (435 hv) -kevythybridit, jotka saavat vielä 22 apuhevosvoimaa sähkömoottorilta. Lisää sähkövoimaa tulee myöhemmin, kun mallisto laajenee latauksella noin 100 kilometriä liikkuvilla hybrideillä.

Täyssähköä mallistosta ei löydä, eikä taida löytyä tulevaisuuudessakaan. Ainakin toistaiseksi S-sarja jatkaa polttomoottorikäyttöisenä, mutta rinnalle tuodaan omalle perusrakenteelle kehitetty täyssähköauto Mercedes-Benz EQS. Se on oma tarinansa, mutta ainakin sen julkaisuun saakka edustusautomaailman ylivoimaisena ykkösenä jatkaa Mercedes-Benz S-sarja.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen