Koeajo: pirteä tapaus – Peugeot 2008 PureTech 110 Autom. Allure
Ranskalaisen vahvin valtti on sen järkevä ja pätevä voimanlähde. Sisäilmeessa on omintakeisuutta. Hyvää: moottori, sisäilme, tavaratilan muoto, istumatila takana. Huonoa: vaihteiston viipyily, istuimen vipusäätö.
Peugeot 2008:n vahvin valtti on PureTech-bensiinimoottori – kokoluokassaan maailman parhaaksikin valittu. Kolmisylinterinen voimanlähde on erinomainen tapaus: pihi, riittävän väkevä ja vaivattomasti tehoa tarjoava.
Luvattu keskikulutus on – kykyihin verrattuna – miellyttävän maltillinen 4,8 litraa sadalla kilometrillä.
Äänimaailma on säyseä ja miellyttävä, jopa siinä määrin, että myös äänten osalta voisi kuvitella ajavansa nelisylinterisellä.
Äänien lisäksi moottorin värinättömyyteen vaikuttaa se, että 1,2-litraisessa moottorissa on tasapainotusakseli, joka pyörii kampiakselin kanssa tasatahtiin mutta vastakkaiseen suuntaan. Värinättömyyden takeena ovat myös hydrauliset moottorin tukityynyt.
Automaatissa toivomisen varaa
Automaattivaihteisto jättää toivomisen varaa. Vaihteet kyllä vaihtuvat, mutta aika ajoin verkkaisesti. Rivakoissa lähdöissä ja ohituskiihdytyksissä vaivaa kuminauhamaisuus, liikkellelähdöissä myös nyökyttely.
Ja nyt ei ole kyse hengästyttävän sporttisuuden kaipuusta, vaan ajamisen vaivattomudesta. Moottorissa on siis ihan riittävästi puhtia, mutta vaihteisto ei aina jaa sitä käyttöön kuskin toivomalla tavalla.
Jos olisi tehtävä valinta, päätyisin valitsemaan tämän auton kuusilovisella manuaalivaihteistolla.
Selkeä kontti
Tavaratila on muodoiltaan selkeä, sinne on helppo mahduttaa viikonloppureissun tavarat ja enemmänkin. On yllätys, että väljyyttä on kuitenkin vain 360 litraa – kontti tuntuu tilavammalta.
Lastauskynnystä ei juuri ole, mutta lastauskorkeutta aika paljon.
Takana istutaan ryhdikkääasti. Tilaa on mukavasti nin jaloile kuin hartialinjassakin. Korkeasta autosta näkee hyvin ulos, myös takaa. Valoa tuo laaja panoraamalasikatto.
Persoonallinen Peugeot 2008
Peugeot 2008:n sisäilme on muovinen, mutta muotoilu hauskan erottuva ja persoonallinen. Keskikonsolin muodot ja näytön sijoitus korkealle jakaa varmasti mieliä.
Ajoasennon etsintä on hieman työlästä, sillä etuistuimen selkänojan kaltevuus säätyy vivulla, jonka pykälistö on turhan karkeajakoisesti toteutettu. Pyörösäädin olisi parempi ratkaisu, sähkösäädöstä puhumattakaan. Etuistuimet antavat tanakan sivutuen ja riittävän reisituen.
Mittaristo on sijoitettu korkealle kojelaudassa, sillä mittarit tulisi nähdä ohjauspyörän kaaren ylitse. Ohjauspyörä on tavanomaista pienikehäisempi. Ainakin omaan makuun ratti saisi säätyä ylemmäksi, mutta silloin se toisaalta söisi mittaristoa näkökentästä.
