Koeajo: BMW M440i xDrive Coupé on sisäisesti kaunis, mutta…

Ohjauspyörän takaa BMW 4-sarja on makea laite, mutta mitä mieltä sen muodoista pitäisi olla? Hyvää: Upea moottori, ajettavuus. Huonoa: Katso kuvat.

Bemarin ohjaamossa viihtyy. Urheiluistuimet ovat paitsi tukevat, ne säätyvät erinomaiseen ajoasentoon ja ovat vieläpä mukavat istua. Sisustan perusilme on tuttu tavallisesta 3-sarjasta, johon BMW 4-sarjan coupé vahvasti pohjautuu. Ylellisyyttä tuovat valmistajalle perinteiset turvavöiden ojentimet ja koeajoyksilöön lisävarustelistalta valittu nahkapintainen kojelauta.

Tunnelmaa autoon tuo sedania peräti 57 millimetriä matalampi korkeus sekä tietysti karmittomat ovet. Nelosarjan ohjaamossa on coupétyyliin sopivan urheilullinen tunnelma, mutta ei ero 3-sarjaan valtava ole.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mahtava moottori

Eroja enemmän autoissa on yhtäläisyyksiä. Yksi niistä on valmistajan nykytyylin digimittaristo, josta jatkamme urputtamista edelleen, etenkin kun väärään suuntaan liikkuva kierroslukumittari vielä halusi koeajoyksilössä itsekseen vaihtua moottoritehon prosenttinäytöksi.

Kyllä kuljettaja kaasupolkimen ja selän tuntoaistin perusteella huomaa, kun moottorilta pyydetään voimaa: BMW:n 3-litrainen turbokuutonen on edelleen markkinoiden parhaita voimanlähteitä. M440i-mallissa koneesta löytyy 48-voltin kevythybriditekniikka, joka lataa akkua jarrutuksissa ja antaa kiihdytyksissä 11 lisähevosvoimaa. Huipputehoa on 374 hevosvoimaa ja vääntöä 500 newtonmetriä huimalla 1900–5000 kierroksella minuutissa. Yhdessä erinomaisesti koneeseen sovitetun 8-portaisen automaatin kera M440i liikkuu arvokkaan pehmeästi tai repivän raa’asti, miten kuljettaja vain haluaa.

Tuntuuko coupélta?

BMW korostaa nelossarjaan tehtyjä ajettavuusmuutoksia kolmos-sedaniin verrattuna. Väitteitä tukee esimerkiksi taka-akselin 23 millimetriä leveämpi raideväli ja 21 milliä madaltunut massakeskipiste.

Koeajoauton kitkarengastus pilasi tarkimmat havainnot, mutta näinkin saatu ajokokemus lupaa hyvää. BMW:n suuri panostus tuoreimman 3-sarjan ajettavuuteen kantaa hedelmää nelossarjasakin: ohjaus on huomattavasti aiempaa kirkkaampi ja luonnollisempi – nyt kitkarenkaiden muljunta tuntuu ohjauksen läpi, eikä häviä tunnottomuuden syövereihin.

Balanssi on kunnossa: tehovaroihin nähden liukkaat kitkarenkaat antavat auton elää, mutta kuljettajan toivomalla tavalla. Nelivedon takapainotteisuus ja taka-akselin sähkömekaanisen tasauspyörästön toiminta tekevät etenemisestä loogista, tehokasta ja hauskaa.

Toki ilman suoraa vertailua on mahdoton sanoa, miten M440i eroaa vastaavasta M340i-sedanista.

Yksi juttu vielä

On toki seikka, missä 4-sarja eroaa vahvasti 3-sarjasta: ulkonäkö. 95 prosenttia autosta on konservatiivista, ellei jopa amatöörimäisesti muotoiltua coupéa. Autosta löytää helposti huonoja kulmia, eikä harjaantunut silmä löydä motiivia pehmeitä pintoja rikkoville päättömille pokkauksille. Ja mihin hävisi valmistajan ikoninen ikkunalinja?

Kokonaisuus hukkuu keulan shokkiin: valtavat munuaiset ovat kuin viime tingassa lisätty huomiomagneetti. Strategian ongelma on shokin huono toistettavuus: ihmismieli turtuu, joten heti 4-sarjan perään julkaistussa iX-sähkömaasturissa BMW joutuu huutamaan huomiota vieläkin epätoivoisemmin keinoin. Se lienee ikävän symbolista ajalle, jossa elämme?

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen