Koeajo: Bentley Flying Spur W12 – Sieltäpä tulee kas Volkkareiden kuningas

W12-moottorinen Bentley Flying Spur asettuu Volkswagen-ryhmän hierarkiassa jo melko korkealle. Hieno voimanlähde on samalla muistutus muuttuvista ajoista – ja suomalaisesta autokulttuurista. Hyvää: moottori, tyyli, viimeistely. Huonoa: dynaamisuuden tavoittelu, jaetut yksityiskohdat.

Bentley Flying Spur W12 on jo melko korkealla Volkswagen-ryhmän laajassa sisäisessä hierarkiassa. Iso edustusauto on ainakin Bentleyn imagolle sopivin malli, vaikka merkkivalikoimasta Bugatti voitaneen nostaa vielä parempia sijoituksia tehneiden ajoneuvoksi. 2019 esitelty Flying Spur jakoi tosin hetken tehtäviä Mulsannen kanssa, mutta muhkeampi sisarmalli poistui mallistosta ilman jatkajaa 2020. Pinnan alla Flying Spurin lähisukulaiset ovat Continental GT sekä Porsche Panamera.

Brittiluksuksesta ja Bentleystä on vaikea keskustella ilman merkin pitkää historiaa. Yli satavuotiseen taipaleeseen mahtuu niin hienoja moottoriurheiluhetkiä Le Mansissa kuin monia aikansa hienoimmista edustusautoista. Nykyhistorian kannalta mielenkiintoisinta vaihetta on vuosituhannen vaihde, jolloin BMW ja Volkswagen suorittivat pesänjakoa Rolls-Roycen tiimoilta. Volkswagen sai Bentleyn ja Crewen tehtaan, baijerilaiset aloittivat Rolls-Roycen kanssa puhtaalta pöydältä.

Liikkuva monumentti

Yli 5,3-metrinen Bentley Flying Spur on näyttävä ilmestys. Keulan kromimaski saattaa olla monille liikaa, samoin etuvalojen viskilasihenkiset kristallielementit. Moniin nykyautoihin verrattuna auton linjat ovat kuitenkin arvolle sopivat, eli majavahampaita ja aerosiipiä on turha odottaa tässä luokassa. Takavaloissa ideana on puolestaan heijastella merkin B-logoa.

Flying Spurissa ensimmäistä kertaa nähtävä keulan lentävä B -merkki on nykytyyliin ujoa mallia, eli merkki menee piiloon ilkivallan tai onnettomuuden uhatessa. Useimmat omistajat valinnevat myös ajotietokoneen vaihtoehdon, että merkki piilotetaan pysäköitäessä. Käynnistyksen yhteydessä kohoava merkki on tuolloin melko juhlallinen.

Ei epäilystäkään, että vaikka Flying Spur on sisarmalli Mulsanneen verrattuna kompaktimpi sedan, auton pääpaino on pitkissä matkoissa ja kyydityksessä. Takaistuimet ovat normaalia penkkimallia, joskin säädöillä, joten johtokunnan kokouksesta voi hätätapauksessa poimia viidennen henkilön kyytiinsä. Toisaalta kyynärnojan uumeniin voi tilata esimerkiksi jäähdytetyn juomakaapin.

Salin maisemat ovat vaihdettavissa

Kuljettajan paikalle istuutuessa Bentley Flying Spur on mielenkiintoinen yhdistelmä elementtejä. Ohjauspyörän painikkeet ovat silkkaa Audia, mutta muuten tilanne on parempi kuin sisarmalli Bentaygassa. Kauniisti pyälletyissä kytkimissä on miellyttävän naksahtava tuntuma, vaikka yleisesti ne ovat kevyempiä, kuin saattaisi odottaa. Vastaavasti tuhkakuppi on aina reilusti painavampi.

Luonnollisesti Bentleyssä käytetty nahka on virheetöntä ja istuinten pehmustus on hyvä yhdistelmä ryhdikkyyttä ja mukavuutta. Kun vielä säätövarat ovat hyvät, ei ole syitä miksei autolla taittuisi pidempikin päivämatka vähillä tauoilla.

Sinänsä ajaminen on vakionopeuden lisäviikseä myöten tuttua Volkswageneita ja Audeja ajaneille. Myös mittariston ja tietoviihdejärjestelmän näyttöjen jäsentely on tuttua, mutta graafista ilmettä on tuotu selvästi bentleympään suuntaan fontti- ja värivalinnoilla.

Bentleyn taidonnäyte on kolmella mittarilla (ulkolämpötila, kompassi ja sekuntikello) varustettu paneeli, jonka voi pyöräyttää kosketusnäytön tilalle. Pysäköitynä paneeli pyörähtää vielä pelkäksi tyhjäksi pinnaksi. Kaikkien paneelien puuviilujen sovitus kehysten kanssa on ensiluokkaista ja vaatii tovin jos toisenkin. Valitettavasti koeajoautossa somisteeksi oli tosin valittu umpitylsä hiilikuitu.

Litroja ja kilsoja

Painallus Engine Start -painikkeesta ja asioita alkaa tapahtumaan. Keulamerkki kohoaa esiin, kojelaudan paneeli pyörähtää käyttöasentoon ja jostain kuuluu nykyaikaiseksi edustusautoksi julmettu murina. Pitkän konepellin alla on 6,0-litrainen W12, jota on avitettu kahdella turboahtimella. Kylmänä moottorilla on mielipiteitä heräämisestään, mutta sovinnaisempi tyhjäkäynti löytyy nopeasti. Vaihdevalitsin on lyhyt ja jäykkäliikkeinen, hyvällä tavalla.

Vaikka Flying Spur painaisi saman kuin kesämökki, riittäisivät 467 kW (635 hv) ja 900 Nm auton vaivattomaan liikuttamiseen. Bentley tosin tuntee segmenttinsä hyvin, joten tolkuttomista voimavaroista huolimatta kaasupolkimen ja vaihteiston toiminta on kuin missä tahansa arkiautossa. Vain kaksoiskytkinvaihteiston nykäykset ripeämmissä kiihdytyksissä sotkevat sulavaa tunnelmaa.

Voimaa pyydettäessä sitä myös saa. Vaihteisto ja moottori sovittelevat rytminsä kuin kappaletta aloittava bändi ja sitten alkaa kermaisen rytmikäs murina. Nopeusrajoitukset katkaisevat huvin nopeasti autolta, joka on suunniteltu koko Euroopan loikkaamiseen yhdessä päivässä. Teräviä tehonykäyksiä varten kannattaa katsoa muualle, mutta parhaimmillaan W12 tuntuu kuin yliluonnollinen käsi liikuttaisi pikkuautoa automatolla. Lähes täydellisen eleetöntä tehoa.

Oletusajotilana on Bentaygan tapaan Bentley-ajotila, jossa auto yhdistelee urheilullisuuden ja mukavuuden parhaita puolia. Ajotila on hyvä tasapaino, mutta toisaalta täysiverinen Comfort parantaa mukavuutta vielä hiukan. Kolmikammioinen ilmajousitus ei tosin ole mikään erityinen taikamatto ja pitkässä korissa tuntuu myös vavahteluja tietyntyyppisissä täräyksissä. Urheilullisuutta ei kannata etsiä ainakaan mutkatieltä.

48 voltin tekniikalla toteutetut kallistuksenvakaajat ja neliveto tasaavat kulkua omilla tavoillaan. Nelipyöräohjaus tekee Flying Spurista yllättävän siedettävän arkiauton, vaikka mittojensa puolesta auton pysäköinti kannattaa suunnitella huolella.

Viimeiset mukilliset

Bentley Flying Spur W12 on mielenkiintoinen auto, jolta voisi tietyissä asioissa odottaa enemmänkin. Kokonaisuutta hallitsee upea moottori. Arvatenkin maamme autoverotus rankaisee kookasta voimanpesää melkoisella verolaskulla. Flying Spur -malliston kannalta tärkeimmäksi malliversioksi kohonnee nopeasti tuore lataushybridi. Maantiepainotteisessa arkiajossa kulutus oli sitkeästi hiukan yli 10 litraa per 100 km, mutta luonnollisesti voimanpuuskat, kylmäkäynnistykset ja lähikaupassa asioinnit kasvattavat lukemaa nopeasti.

Suomessa isoja 12-sylinterisiä edustusautoja on aina ollut vähän, joten autoalalla käynnissä oleva muutos jää meillä kulttuurisesti melko huomaamattomaksi. BMW lopetti V12-mallit omalta osaltaan ja jatkossa konsernin jalomoottorien keulalla on Rolls-Roycen keulamerkki. Mercedeskin on rajoittanut V12-versiot Maybach-mallistoon. Bentleyn toimitusjohtaja Adrian Hallmark kertoi hiljattain haastattelussa, että merkin 12-sylinterinen moottori maksaa noin 10 tavallisen polttomoottorin verran.

Bentleyllä on samalla edessään ripeä sähköistyminen autoalan etunenässä. Tavoitteena on edelleen esitellä ensimmäinen täyssähkömalli 2025 ja sähköistää koko muu mallisto nopeassa tahdissa. Suorituskykyä sähkövoimalinjasta saa taatusti tarpeeksi, kulku on tarvittaessa hiljaista ja kookkainkin akku maksaa Hallmarkin mukaan enintään W12-moottorin verran.

Nähtäväksi jää silti, millä tavalla olemus periytyy tulevaan aikaan.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen