Koeajo: BMW 530e xDrive Touring – odotettu farmarimalli

Kuva Petri Munukka

BMW 5-sarjan kahdeksannen sukupolven esiinmarssi alkoi viime talvena. Nyt ovat vuorossa Touring -mallit.

BMW 5-sarja nauttii vankkumatonta suosiota keskijohdon halutuimpana työsuhdeautona, eikä se ole hinnaltaan täysin tavoittamattomissa omalla rahalla ostaviltakaan. Kuljettajien harmaat kuontalot eivät estä nuorempien haaveilua rattiin pääsemisestä, niinpä jäännösarvotkin pysyvät hyvinä. Malliston uudistuessa nyt myös farmarimallit ovat saapuneet kauppoihin.

Toimivaa konseptia ei ole menty muuttelemaan radikaalisti, yllätyksiä ei siis ole luvassa. Lisää senttejä ratkaiseviin paikkoihin, viilattua aerodynamiikkaa, parantuneita suoritusarvoja ja hiottua ajettavuutta sen verran, että autokuume saadaan nousuun. Mullistavinta on tietysti täyssähköisen voimalinjan tulo valikoimaan.

Sedanin ja farmarin moottorivalikoima on sama, mutta hintaero korien välillä on puolisentoista tonnia. Verokohtelu suosii lataushybridejä vielä tämän vuoden ajan, niinpä malliston edullisin on kaksilitrainen bensiinilataushybridi vielä nelivedon lisäämisen jälkeenkin. Maahantuoja oli toki hieman kuorruttanut autoa lisäherkuilla tunnustaen vaatimattoman perusvarustelun.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Laadukas viimeistely

Touring-farmarikorissa matkustajien tilat ovat yhteneväiset sedanin kanssa. Takana pääntilaa on pidemmän kattolinjan ansiosta hitusen enemmän, mutta keskipaikka ei silti ole mieleinen pitkälle matkalle. Neljälle järjestyy lokoisat oltavat, reilusti tilaa ja luonteva istuma-asento.

Tavaratilaa farmarissa on 50 litraa enemmän kuin porrasperässä ja 100 litraa enemmän kuin Mersun E-farmariplugarissa. Selkänoja on jaettu kolmeen osaan 40:20:40, eli suksivarustus mahtuu kyytiin. Selkänojat voi kaataa tavaratilan seinässä olevilla vivuilla. Pohjan alla on vielä lokeroita auton varusteille, kuten vaikkapa näkösuojarullalle. Sen irrottaminen ja kiinnittäminen on tehty aiempaa helpommaksi.

Ohjaamokin on luonnollisesti identtinen sedaniin nähden. Ergonomian puolesta perushallintalaitteet ovat kohdallaan, mutta lasiruutuihin piilotetut toiminnot vaativat opettelua. Tietoa, viihdettä, yhteyksiä ja ominaisuuksia on ähkyksi asti ja parhaimmillaan niitä voi ohjata usealla eri tavalla ratin nappuloilla, kosketusnäytöllä, puheella, eleohjauksella tai iDrive-rullalla. Ilmasuuttimien säätö hipaisukytkimillä on jo turhaa kikkailua.

Viitosbemari on juuri tällä hetkellä kolmesta premium-saksalaismerkistä paras ajettavuudeltaan: E-Mercedes on mukavuuspainotteisempi. Juuri kauppoihin tuloillaan oleva upouusi Audi A6

voi tosin muuttaa tilanteen. BMW:n ohjaus on tarkka ja nopea, tuntuma tiehen on tosin turhan hento. Yli kahden tonnin omamassa ja isot ulkomitat unohtuvat vauhdin kasvaessa niin helposti, että reitiksi saattaa valikoitua vähän pidempikin vaihtoehto.

Tehokas lataushybridi

Viitosen säyseämpi lataushybridi saa voimansa lähes tasavahvasta duosta, kaksilitraisesta bensiinimoottorista (140 kW/190 hv) ja sähkömoottorista (135 kW/184 hv). Yhteen tehoja ei kuitenkaan voi laskea, vaan kerralla käyttöön saa 220 kW (299 hv). Voima siirretään tiehen kahdeksanvaihteisen automaatin ja jatkuvan nelivedon avulla. Suoritusarvot ovat komeat molempien moottorien toimiessa urheilullisessa ajotilassa, ja vielä boost-läpyskä vetäistynä ratista päälle.

Sähköllä ajettaessa polttomoottorin saa käynnistymään polkaisemalla kaasua syvään, mutta tehoa saa odotella automatiikan varoessa rasittamasta kylmää moottoria. Polttomoottorin saa käymään pitämällä vaihteistoa S:llä. Ainoaksi toiveeksi jää kuusisylinterisen moottorin käyntiääni, sen saa toki satsaamalla 550e -malliin.

Pelkällä sähköllä tai akuston tyhjennyttyä vain polttomoottorilla ajettaessa BMW muuttuu voimavaroiltaan tavanomaisemmaksi autoksi. Keväisenä talvipäivänä pelkällä sähköllä pääsi 96 kilometriä. Lataus on hitaanpuoleinen 7,4 kW:n tehollaan. Akuston tyhjennyttyä yhtä kevyellä kaasujalalla jatkamalla kulutuksen sai pysymään kuutosella alkavissa litralukemissa.

Harvempi kuitenkaan ostaa BMW:tä moiseen hissutteluun. Akun pitäminen ladattuna ja molempien moottorien hybridikäyttö takaa suorituskyvyn. Toinen päivä katkonaista kaupunkiajoa ja moottoritierykäisyjä tuottaa yllättäen samankaltaisia lukuja: akku on liki tyhjentynyt sadan kilometrin matkalla, mutta samalla bensaa on kulunut 6 l/100 km.

Hyvät ja huonot puolet

  • ajettavuus
  • kuskin paikka
  • suorituskyky
  • viimeistely
  • hidas lataus
  • nelosmoottorin ääni
  • perusvarustelu

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat