Koeajo: BMW i3 Range Extender – radikaalin perinteinen kasvojenkohotus

Ikinuori kaupunkiradikaali on yli viisivuotiaanakin raikas. Kasvojenkohotus on lähinnä visuaalinen. Hyvää: yhä pirteän erilainen, vaivaton kaupungissa, matkanjatkajan tuoma rauha. Huonoa: ajettavuus kitkarenkain, kömpelöt takaovet, korkea hinta.

Niin radikaalilta BMW i3 näytti saapuessaan markkinoille vuonna 2013, että sitä voisi edelleen luulla tuoreeksi automalliksi. Nyt yli puoli vuosikymmentä myöhemmin voi poikkeuksellisten muotojen todeta kestäneen aikaa hienosti.

Samalla voi todeta BMW:n kaupunkisähköauton olevan edelleenkin varsinainen yksisarvinen: suoraa kilpailijaa autolle on vaikea keksiä. Tämä ei toki ole estänyt BMW:tä ylistämästä autoaan luokkansa myydyimmäksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Yhä raikas, yhä toimiva

Idea hiilikuitumonokokkiin rakennetusta sähköautosta on yhä raikas ja toimiva.

BMW:n voimakkaan moottorijarrutuksen mahdollistama yhden polkimen ajotekniikka siirtyy nopeasti selkäytimeen, ja kun kauas eteen ulottuvien A-pilarien katvealueet oppii huomioimaan, sukkeloi i3 erittäin miellyttävästi pitkin taajamia.

Viimevuotinen kasvojenkohotus ei ole juuri autoa muuttanut. Kun lehdistötiedotteen alkupuolella kerrotaan jo uuden mustan värin saaneista A-pilareista, tietää ettei mullistavia muutoksia liene odotettavissa. Kasvojenkohotus onkin lähinnä optiikkaa: uudet etu- ja takapuskurit korostavat valmistajan mukaan auton leveyttä ja urheilullisuutta (?). Kattolinjaa korostetaan nyt hopeisella raidalla. Etuvalot ovat vaihtuneet täysledi-tyyppisiksi.

REXin rauhaa

Voimalinja i3:ssa on yhä ennallaan: takapyörät vetävät 170-hevosvoimaisen sähkömoottorin voimin ja lattia kätkee 27,2 kilowattitunnin akun (teoreettinen kapasiteetti 33 kWh). Pienempi 18,8 kilowattitunnin vaihtoehto on poistunut hinnastosta.

Uusi WLTP-sykli lupaa BMW:n toimintamatkaksi 235–255 kilometriä. Valmistaja itse puhuu 200 kilometrin todellisesta toimintamatkasta. Samaa väitettä tukevat havaintomme leudossa säässä ajetulla maantielenkillä.

Toki i3:een saa lisävarusteena edelleen REX-matkanjatkajaksi kutsutun polttomoottorin. Kaksisylinterinen aggregaatti tarjoaa apua akun tyhjentyessä tien päällä, mutta sen tärkein tehtävä lienee tuoda turvallisuuden tunnetta: polttomoottorin käyttöä huomaa välttelevänsä viimeiseen asti, mutta sen läsnäolon ansiosta sähköisen toimintamatkan uskaltaa huoletta venyttää lähes äärimmilleen.

Sähköautoilua on muutenkin mietitty: latauksen alkaessa mittaristo kertoo selkeästi latausajan ja kurapäivinä osaa arvostaa pientä etutavaratilaa, jonne latauskaapelit saa säilöttyä sisätiloja sotkematta.

Pikalataus onnistuu 50 kilowatilla CCS:llä, eli akku täyttyy 80 prosenttiin 39 minuutissa. Vaihtosähköä BMW syö Type 2:n yli 11 kilowatilla (3x16A) tai 7,4 kilowatilla (1x 32A). Latausajat 80 prosenttiin ovat tällöin 2,45 ja 3,45 tuntia.

Karmeat kitkat

Vaikka koeajohetkellä kevät oli jo pitkällä, toimitti BMW auton koeajoon kitkarenkain. Rengasvalinta ei ehkä ollut hetkeen paras mahdollinen, mutta samalla se antoi tilaisuuden tutustua i3:n ominaisuuksiin talvikautena. Ja suoraan sanoen korkean kaupunkiauton huojahtelu uraisella moottoritiellä oli varsin epämiellyttävää koettavaa. Harvassa nykyautossa huomaa alitajuisesti siirtävänsä molemmat kädet ohjauspyörälle, kun vauhti alkaa nousta yli sataan kilometriin tunnissa.

Ei i3 toki moottoritieautoksi ole tehtykään. Jyrkemmissä kaarteissa puskevan i3:n ohjaksissa voi kiinnittää huomion uudistettuun ajonvakautusjärjestelmään: väitteet entistä hienostuneemmasta toiminnasta kuulostavat uskottavilta.

Akun puolesta se silti kykenee yllättävän hyvin pikataipaleille: moottoritietä voi kesänopeuksilla taittaa 130–150 kilometriä.

Koeajoautoon oli valittu lisävarusteiset 20-tuumaiset vanteet (edessä 155/60 R20, takana 175/55 R20).

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tunnelman hienosäätöä

Kasvojenkohotus on tuonut myös pientä piristystä sisätiloihin. Tunnelmaa hallitsevat edelleen tarkoituksenmukaisilta näyttävät kierrätysmateriaalit ja kojelaudan runsaan taidokas puuviilun käyttö, mutta nyt tablettimaisesti leijuvat näytöt on päivitetty vähän nykyaikaisemmiksi. Paremman Professional-navigaattorin valitsemalla iDriven näyttö laajenee 10,25-tuumaiseksi muista nykybemareista tutuksi järjestelmäksi. Koeajoauton perusruutu tulee toimeen pientä näyttöä reunustavien sururajojen ja vanhanaikaisten valikoiden kanssa.

BMW i3 tukee nyt myös Apple CarPlay -näyttöpeilausta. Valitettavasti toiminto vaatii arvokkaamman suuremman näytön (noin 2260 euroa) ja noin 330 eurolla CarPlay-palvelun saa vain kolmeksi vuodeksi. Muutoinkin i3:ssa saa maksaa melkoisesti auton raikkaasta erikoisuudesta.

Uutta ilmettä sisätiloihin tuovat uudet Loft-, Lodge- ja Suite-varustelut. Koeajoautoon valittu rusehtava Lodge tuo verhoiluun oliivilehtiuutteella värjättyä nahkaa ja villapohjaista kangasta. Valmistajan mukaan yli 80 prosenttia matkustajille näkyvistä pinnasta on tehty kierrätysmateriaaleista tai uusiutuvista lähteistä.

Mallipäivitys toi nyt koeajetun i3:n rinnalle myös urheilullisemmaksi mainostetun i3S:n. 10 millimeriä matalampi urheilualusta, 40 millimetriä leveämpi raideväli ja 184-hevosvoimaan noussut teholukema ovat sen suurimpia kohokohtia.

Teksti: Lauri Ahtiainen, kuvat: Jari Saarentaus