Koeajo: Ducati Streetfighter V2 – ihanasti raju supernaku

Ducati Streetfighter V2 on niitä pyöriä, jotka vaikuttavat uhkaavilta pelkästään seisoessaan myyntirivistössä.

On aikainen elokuun aamu ja saavun noutamaan koeajopyörää Ducatin maahantuojan RM Heinon liikkeestä. Tällä kertaa alle on lähdössä Ducati Streetfighter V2 S. Pyörä näyttää vihaiselta ja nopealta, eikä noita attribuutteja ole tarve epäillä. Olen ajanut Ducatin jokaisen Streetfighter-mallin sitten ensimmäisen pyörän ilmestymisen vuonna 2009.

Tällä hetkellä Ducati tarjoaa katutappelijastaan kahta eri moottoriversiota: V4 ja V2. Näistä ensimmäinen on todella äärimmäinen supernaku, jonka 157 kW (214 hv) huipputeho on markkinoiden vaikuttavin. Yli 200 hevosvoimaa nakupyörässä on silkkaa hulluutta, mutta mitäpä siitä.

V2-versio jää isommalle sisarukselle jälkeen huipputehossa lähes 100 hevosvoiman verran. Twini tuottaa 88 kW (120 hv), mikä kuulostaa V4:n jälkeen naurettavan pieneltä määrältä. Kuinka väärässä numerot voivatkaan olla.

Painan Ducatin starttinappia ja huomaan huvittuneeni. Jälleen kerran italialaisvalmistaja on tehnyt mallin, jonka käynnistys kuulostaa täsmälleen siltä, että varavirralle olisi käyttöä. Streetfighter hörähtää käyntiin suuren vaikeroinnin jälkeen. Sointi on brutaali ja raaka. Tämän italialaiset osaavat. Kun V2 S käy pelkkää tyhjäkäyntiä, tiedän että luvassa on raju pyörä.

Ensimmäinen kiihdytys kertoo mistä hommassa on kyse. Streetfighter V2 S on kiivasluontoinen naku, joka on kevyt, ketterä ja raaka. Tämän pyörän kanssa on parempi olla tarkkana, muuten ajokortti on pelkkä muisto. Harvoin keskiluokan pyörästä voi käyttää ilmaisua supernaku, mutta nyt se on paikallaan.

18 kiloa kevyempi kuin aiemmin

Uusi V2 on selkeästi aiempaa ketterämpi ja kevyempi. Painosäästöä on edeltäjään verrattuna uskomattomalta tuntuvat 18 kiloa. Kun jo valmiiksi kevyestä pyörästä niistetään tällainen määrä painoa, on selvää, että se tuntuu. Ja näin on Ducatin kohdalla. Ilman polttoainetta V2 S painaa ainoastaan 178 kiloa.

Painonsäästön ansiosta pyörä on suorituskykyisempi ja ketterämpi käsitellä. Se on keskiluokan sporttinakussa ominaisuus, jota ei voi liikaa korostaa. Streetfighter V2 kilpailee kovassa seurassa. Sen pahimmat kilpakumppanit ovat Triumph Street Triple 765 RS, KTM 990 Duke R ja MV Agusta Brutale 800 RR. Periaatteessa listaan voi laittaa myös Yamaha MT-09 SP:n ja Kawasaki Z 900 SE:n.

Japanilaiskaksikosta poiketen Ducati tarjoaa äärimmäisempää suorituskykyä ja varustelua, mutta myös ronskimpaa hintaa. Streetfighter V2 maksaa 22 900 euroa ja V2 S jopa 25 600 euroa. Siksi verrokkina ei kannatakaan käyttää Yamahaa ja Kawasakia.

Tähän saakka ratakyvykkäisen keskiluokan supernakujen kruununjalokivi on ollut Triumph Street Triple 765 RS, mutta Ducatin uutuus laittaa kapuloita brittiläisiin rattaisiin oikein urakalla. Ducati tuntuu niin hyvältä, että hirvittää.

Kaiken kulmakivenä toimii erinomainen voimanlähde, jota tavataan nakumallin lisäksi myös Panigalessa ja Multistradassa. 890-kuutioinen V2 tuottaa 88 kW (120 hv) ja 93 Nm. Moottorin luonne on äkäinen, sillä jo 3000 kierroksen kohdalla vääntöä on 70 Nm. Uusi moottori on varustettu muuttuvalla venttiilinajoituksella, mikä tekee siitä monipuolisen. Voimaa on alhaalla, keskellä ja ylhäällä.

Sen lisäksi, että moottori tuottaa voimaa lineaarisesti, on se myös todella äkkijyrkkä. V2-pata on raju ja repäisee kiihdytyksessä huimasti. Voimaa riittää aina punarajalle saakka. Moottorin luonne pistää hymyilemään.

Vertaansa vailla myös radalla

On kiistaton fakta, että Ducati on nopea pyörä. Radalla pyörä kelaa vauhdin helposti 160 km/h tuolle puolelle. Vaikka kyseessä on vain keskiluokan naku, on voimaa aivan tajuttomasti. V2:n ohjaimissa tulee mieleen, että mihin V4:n voimapotentiaalia oikeasti tarvitsee.