Koeajo: futuristisempi farkkumalli – Audi A6 Avant

Audi A6 Avant viittaa kintaalla perinteisille farmariarvoille, niin muotoilun kuin teknologiankin saralla. Hyvää: käyttökelpoiset tilat, ajomukavuus, tekninen kunnianhimoisuus. Huonoa: etäinen ohjaustunto, kosketusnäytön tuntuma, kojelaudan säilytystilojen puute.

Uusimman sukupolven Audi A6 Avant esiteltiin viime vuonna, ja suurinta huomiota Frankfurtissa tekemässämme ensitutustumisessa herätti farkkukorin erittäin viisto takalasi: löysimme siitä jopa retropiirteitä merkin lähihistoriasta.

Kun auto saatiin myöhemmin Suomessa ajoon, fiilikset säilyivät samoina. Sportback-vaikutelmaa ei uusinta Avantia katsellessa voi välttää, mutta yhtä kaikki – auto istuu ilmeeltään saumattomasti nelirenkaiseen perheeseen.

Sitten tuon ensikoeajon moottorivalikoima on laajentunut. Nyt A6 Avantin saa kaksilitraisella bensakoneella (45 TFSI/245 hv), kaksilitraisella dieselillä (35 TDI/163 hv tai 40 TDI/204 hv) sekä kolmilitraisella V6-dieselillä (45 TDI/231 hv tai 50 TDI/286 hv).

Varmuuden vuoksi nykyisistä Audi-hinnastoista löytyy myös moottorin iskutilavuus litroina, kun uusi mallimerkintöjen numerointi ei ole tunnetusti ollut niitä kaikkein selkeimpiä.

Koeajoomme osui 40 TDI nelivetoisena, joka, kuten kaikki A6-mallit ja tämän luokan autot ylipäätään, on automaattivaihteinen. Näissä nelisylinterisissä moottoreissa vaihteisto on kaksoiskytkintyyppinen, kun kuutoskoneissa käytetään ehtaa momentinmuunninlaatikkoa.

Suodatettua kyytiä

Autoyksilön varsin maltillinen (kitka)rengastus antoi olettaa kunnollista ajomukavuutta, emmekä joutuneet pettymään. Niin mukulakivetys, hidastetöyssyt, jääröpelöpinta kuin isommatkin heitot ylittyvät pehmeästi ja äänettömästi.

Kun tähän yhdistää oivallisen tuen antavan, suurikokoisen kuljettajan istuimen ruhtinaallisine säätövaroineen, voidaan todeta, että A6 Avant Business Sport näyttäisi suoriutuvan kaikista ison auton tehtävistä niin hyvin kuin olettaa saattaa.

No, ei sentään ihan kaikista. Jo suoralla tiellä, ja etenkin enemmän käännettäessä, näppeihin välittyy jotain hyvin erikoista. Ohjaukseen on yritetty luoda luonnollisen tuntuinen vaste sähköisin keinoin, mutta tuntuma on – ainakin tämän varusteversion progressiivisessa ohjauksessa – jäänyt kovin keinotekoiseksi.

Hyvinä puolina voi mainita lähinnä, että ohjaus pelaa liki saumattomasti yhteen monipuolisten kaistavahtien ja -avustimien kanssa, ja että tehostusta on riittävästi kämmensyrjällä tapahtuvaan nurkkapyörittelyyn. Varsinainen ajofiilis silti puuttuu.

Pikkutavarat katveessa

Toinen moite kohdistuu kahden kosketusnäytön kokonaisuuteen kojelaudassa. Emme toki haikaile mennyttä nappulaviidakkoa takaisin, sillä on vain hyvä, että alati lisääntyvät toiminnot ryhmitellään huippuresoluutioisiin graafisiin valikoihin.

Kosketusnäytöltä olisi kuitenkin lupa odottaa hyvää tuntumaa, ja tässä Audi ei ole osunut maaliin. Näytön pinta on liian lasimainen, siis kovan tuntuinen, eikä palautteen säätö auta – virhepainalluksia sattuu tämän tästä, ja siksi näyttöä pitää usein pälyillä ja samalla laskea katse pois liikenteestä.

Näyttöjen määräkin ampuu hieman yli. Idea on periaatteessa hyvä – ylemmän näytön voi sammuttaa silmiä rauhoittamaan ja alempaa käyttää sen asemasta – mutta ratkaisu on tyystin syönyt vaihteenvalitsimen edessä olevan säilytyslokeron tilan.

Nyt avoimia koloja pikkutavaroille on vain kahdessa mukitelineessä, ja kun niihin upottaa kuljettajan ja etumatkustajan pahvikahvit, tämäkin vähä katoaa. Niinpä aurinkolasikotelolle, älypuhelimelle ja auton kauko-ohjaimelle on haeskeltava paikkoja muualta ohjaamosta.

Viistoa väljyyttä

Onneksi sisätilojen suuret linjat ovat kunnossa – siitä paljon puhutusta viistoperästä huolimatta. On totta, että jos kontin kuormaa kattoon asti täyteen, luukun sulkemisessa voi tulla vaikeuksia, mutta tuo on loppupelissä monelle varsin harvinainen kuljetustilanne.

Pääasia, että tavaratila on helppo käyttää. Mutkaton laajennus lähtee liikkeelle tavaratilan vivuista ja sisältää kolmeen osaan taittuvan takaselkänojan, siis myös suksiluukun. Kontti itsessään on yksinkertainen, suorakulmainen laatikko – suojapeitteen alla ei korkein mahdollinen, mutta vastaavasti laakeutta riittää auton suurten ulkomittojen ansiosta.

Takaistuimellakaan ei lääni ihan heti lopu kesken. 190-senttisen kuljettajan taakse voi istuttaa samanpituisen huoletta, mikä onkin tässä isojen autojen luokassa itsestäänselvyys. Istuinmukavuus on linjassa kilpailijoiden kanssa.

Kaksilitrainen dieselmoottori, joka istutettiin uusimman A6-mallin keulalle täysin uudistuneena, sisältää maltillisemman version ingolstadtilaisvalmistajan kevythybriditekniikasta. Käytännössä moottorin sammutusautomatiikka aktivoituu laajalla meikäläisellä nopeusalueella aina maantieltä liikennevaloseisahduksiin asti.

Vauhdissa tapahtuvaa moottorin sammumista ja uudelleen käynnistymistä ei havaitse mistään muusta kuin käyntinopeusmittarista, mutta paikaltaan lähdettäessä starttaamisen aiheuttama pieni vavahdus sentään tuntuu.

Yhdessä polkimen värinätoiminnon – joka ilmaisee kuskille, että auton rullatessa kannattaa höllätä kaasua – kanssa keksintö parantaa jo valmiiksi pihin auton taloudellisuutta ja kasvattaa myös pitkää toimintasädettä, mistä kiitos kuuluu myös nykymittapuulla suurelle 63-litraiselle polttonestesäiliölle.

Muutenkin moottorin ominaisuudet ovat etenkin nelisylinteriseksi hienot: käyntiääni on hyvin vaimea, ja vääntöä sekä voimaa löytyy meikäläisiin nopeuksiin tosiaankin riittävästi.

Teknistä kuljetuskykyä

Audi A6 Avant on kaikkiaan kunnianhimoinen auto, jonka innovaatioita pitää vähän aikaa sulatella – eikä kaikkien keksintöjen kanssa ehkä tule silti välttämättä pitkässäkään juoksussa toimeen. Teknisiä pioneereja kuitenkin aina tarvitaan, ja monet ovat valmiita elämään etumatkassa heti alusta saakka. Ei heidän rohkeuttaan moittiakaan voi.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus