Koeajo: kätevä myös kaasuversiona – Volkswagen Golf Variant 1.4 TGI

Volkswagen Golf Variant on tullut jo useaan otteeseen tutuksi, mutta perusvarma farkku ei petä kaasumallinakaan. Hyvää: juuri kuin muutkin Golfit, toimintamatka, vaivattomuus. Huonoa: tylsäksi jäävä taloudellisuus, nipistetty tavaratila, ei mahdollisuutta virtuaalimittaristoon.

Volkswagen Golfista lienee sanottu jälleen kaikki mahdollinen nykyisen mallisukupolven osalta, mutta automaailman nykyikonilla on vielä yksi ässä hihassaan. Pääpiirteittäin saman ajokokemuksen saa nimittäin kattavalla voimalähdevalikoimalla, sillä perinteisten bensiinin ja dieselin lisäksi tarjolla ovat lataushybridi, sähköinen e-Golf ja nyt testattava CNG-kaasuauto.

Kirjainpelillä kaasumalli

Kun klassisen GTI:n kirjaimet järjestää uudelleen, päästään TGI-kaasumalliin. Muiden maa- tai biokaasulla toimivien autojen tapaan 1,4-litrainen polttomoottori tukeutuu kaasun lisäksi bensiiniin. Volkswagenin tulkinta CNG-autosta perustuu automatiikkaan, joten auto vaihtaa kaasukäyttöön aina olosuhteiden salliessa. Toisaalta pelkän bensiinikäytön pakottaminen ei onnistu, toisin kuin esimerkiksi Opel Astran kaasuversiossa.

Pystyperän lisäksi Variant-farkkuna saatava Golf TGI on toteutettu hyvin. Ylimääräinen tila kaasusäiliölle on löydetty korin pohjan alta, joten 15 kilogramman CNG-kaasusäiliö ei syö 50 litran bensiinitankin tilavuutta. Kaasulla auton toimintamatkaksi ilmoitetaan 400 kilometriä ja bensiinillä 900 kilometriä, joten tankit täynnä Golfilla pääsee ainakin valmistajan mukaan jopa 1 300 kilometriä. Mittaristoa on järjestelty hienoisesti uudelleen, joten kummallakin polttoaineella on oma mittari. Myös ajotietokone näyttää kulutuslukemat molemmille polttoaineille ja esimerkiksi jopa CNG-kaasun laadun prosentteina.

Käytännön seka-ajossa toimintamatka kaasulla asettui noin 350 kilometrin tuntumaan. Kaasun loppuessa vaihto bensiinikäytölle tapahtuu tasanopeudella ajettaessa saumattomasti, mutta kiihdytyksessä vedon hetkellisen katkeamisen huomaa nykäyksenä. Lähimmän CNG-aseman voi etsiä auton navigaattorilla, mutta tarkemmat asemakohtaiset tiedot esimerkiksi ennakkorekisteröitymisestä jäävät puuttumaan. Älypuhelin on hyvä apu siis myös asemajahdissa. Kaasun täyttöliitin on piilotettu saman luukun taakse bensiinin tankkausaukon kanssa ja tankkaamiseen kuluu muutama minuutti.

Tuttu tapaus

Kaasuversion vaivihkaisia muutoksia lukuunottamatta TGI on tuttu farkku-Golf, sillä 181 litralla pienentynyt tavaratila on säilynyt silti käyttökelpoisena (424 litraa normaalisti, 1 439 litraa takaistuimet kaadettuna). Vetokoukustakaan ei tarvitse tinkiä. Harmaata harmaan kanssa riimittelevää matkustamoa ei voi luonnehtia millään tavalla jännittäväksi, mutta se on toteutettu mallikkaasti ja perusvarmasti. Kojelaudan keskipisteenä on kahdeksantuumainen Discover Media -navigaatiojärjestelmä.

Kuljettajalle Golf TGI ei tuota minkäänlaista yllätyskerrointa. Alusta toimii mallikkaasti ja tiemelu on hallinnassa. Vain 110-hevosvoimaisen moottorin voimavarat mietityttävät, mutta rivakasti reagoiva DSG-kaksoiskytkinvaihteisto löytää voimanlähteelle sopivan kierroslukualueen. Moottorin luonteessa ei ole eroa käytetyn polttoaineen mukaan.

Valintojen maailma

Kuten aina, on lopulta asuinpaikasta ja päivittäisistä ajomatkoista kiinni, mikä käyttövoima sopii omaan käyttöön parhaiten. Volkswagen puolestaan osoittaa, että joustavana perusautona Golf taipuu monipuolisiin rooleihin käyttövoimasta riippumatta. Kasvava CNG-kaasuasemien verkosto ja normaalikokoisen bensiinitankin tuoma toimintamatka tekevät kuitenkin Golf TGI:stä vaivattoman vaihtoehdon kaasuautoa miettivälle.

Verrattuna Golf-malliston toiseen taloustyylittelijään, 1.5 TSI EVO BlueMotioniin, on tunnelma kaasuautossa jopa hiukan vanhanaikainen. TGI:hin ei ole saatavissa Golfin makeaa virtuaalimittaristoa ja TSI EVO:n ilmoitukset sylinterien ja moottorin lepuutuksista tuovat säästötalkoisiin ripauksen pelimäistä riemua. Hiukan samaa jännitystä saa myös sähköisessä e-Golfissa. Tällä tavoin vertailtuna Golf TGI on ehkä turhankin vaivaton ja huomaamaton arkikulkine.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen