Koeajo: Ladattava Ford Transit Custom PHEV voi olla vähän ajavalle ekologinen, mutta pitkillä matkoilla kulutus kasvaa hurjasti

Latauspistoke on löytänyt tiensä Ford Transit Custom PHEV -pakettiautoonkin. Hyvää: ajettavuus, ajoasento, alhaisemmat CO2-päästöt. Huonoa: tehon puute, kulutus, ryömittäminen, voimalinjan tuntuma.

Ladattavan Ford Transit Custom PHEV -sarjahybridin mitatut CO2-päästöt on saatu painettua 70 g/km -tasolle 93 kilowatin sähkömoottorin, 13,6 kilowattitunnin akun ja generaattorin virkaa toimittavan yksilitraisen Ecoboost-bensiinimoottorin avulla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ruuditon mutta herkkä sutimaan

Sarjahybridissä polttomoottori ei ole yhteydessä vetopyörästöön, joten auton liikuttamisesta vastaa ainoastaan sähkömoottori. Transitissa sähköajo on miellyttävän hiljaista, mutta sähkömoottorille harvinaiseen tapaan auto on erittäin herkkä sutimaan jo tyhjällä kuormalla. Sateisella kelillä etupyörät jauhavat rivakassa liikkeellelähdössä kuin lumella konsanaan, ja ajonvakautus tuntuu puuttuvan tilanteeseen erittäin verkkaisesti. Ilman kuormaa autossa ilmenee myös rajuja tärinöitä.

Taajamassa yksi sähkömoottori liikuttaa pakettiautoa kohtuullisesti, mutta jo maantieajossa meno alkaa tuntua lukuarvoista poikkeavalta, siis erittäin hitaalta. Huippunopeus on rajoitettu mittarin mukaan 125 km/h -nopeuteen, mutta tämänhän ei pitäisi juuri Suomessa haitata.

Transit on pakettiautoksi vakaa ajettava. Jarrutuntumakin on luonnollinen ja asettuu sähköistettyjen autojen kärkipäähän. Ajomelut on hyvin vaimennettu, eikä kolmisylinterisen polttomoottorin käymiseen vakiokierroksilla juuri kiinnitä huomiota.

Vaatii tottumista

Ahtaissa paikoissa sähkömoottorisen Transitin ryömittäminen tuottaa tuskaa. Pehmeä liikkeellelähtö on erittäin haastavaa, ja auto ryntää liikkeelle herkästi. Onneksi koeajoon ei sisältynyt oikeaa jakelutyötä ahtaissa porttikongeissa ja sisäpihoissa.

Sähköistetyn Transitin vaihteenvalitsimesta löytyy Kuga-katumaasturin latausmallin tapaan L-tila, mikä tarkoittaa tehostettua energian talteenottoa. Tämä puolestaan tuntuu voimakkaampana hidastumisena, kun kaasupoljinta nostetaan.

Siinä missä Kugassa vaihteenvalitsin on rullamainen ja L-tila kytketään päälle painikkeesta, Transitissa valitsin on perinteinen ja L-tila löytyy normaalin D-ajotilan alapuolelta. Lähes joka kerta liikkeelle lähdettäessä valitsin asettuu D:n sijaan L:ään, koska lihasmuistin mukaan normaali ajovaihde löytyy aivan alimpaa. Ajan kanssa tähän kuitenkin ehkä tottuu, mutta viikko ei tunnu olevan tarpeeksi.

Muuten hallintalaitteet ovat kohdillaan, ja säilytystilaa pientavaroille löytyy hyvin ympäri ohjaamoa. Kuljettajan istuma-asento on pakettiautojen parhaimmistoa ja hyvin säädettävissä. Latauskaapelin saa sijoitettua apukuljettajan istuimen alle, jolloin se ei pääse vaurioitumaan auton takaosaan sijoitetun kuorman seassa.

Täydellä akulla WLTP-toimintamatkaksi sähköllä luvataan 56 kilometriä, mutta käytännössä pääseminen edes lähelle 50:tä kilometriä vaatii syvää keskittymistä taloudelliseen ajamiseen. Akku latautuu tyhjästä täyteen Type 2 -pistokkeesta parhaillaan 2,7 tunnissa, joten enemmän ajavalla polttomoottori käy arjessa tiuhaan.

Pitkiä matkoja taittavalle ladattavaa Transitia on vaikea suositella, sillä latausvarannon loputtua kulutus karkaa hurjiin lukemiin: yhdistetyssä ajossa ajotietokone näyttää noin 10 l/100 km -lukemaa, moottoritiellä yli viittä litraa enemmän. Taajamaan Transit Custom PHEV on kuitenkin mielekäs vaihtoehto lähipäästötöntä pakettiautoa etsivälle, jos latauksella saa katettua suurimman osan kilometreistä.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen