Koeajo: Liikkuva linnake – BMW X7

BMW X7 nostaa baijerilaismerkin vieläkin ylhäisempään luokkaan, ja loistaa myös ominaisuuksillaan. Hyvää: mukavuus, tilat, monikäyttöisyys. Huonoa: ulkonäkö, hinta.

Parikymmentä vuotta sitten ajatus X7:n kaltaisesta möhkäleestä olisi säikäyttänyt BMW-puristit perinpohjaisesti. Nyt malli on osa loogista jatkumoa X-mallistolle ja osoitus valmistajansa intresseistä.

X7:n karkeimmat heikkoudet liittyvät ulkoasuun. Keulalla ennätyskokoa hätyyttelevä munuaismaski suorastaan pröystäilee tavalla, joka vielä jokin aikaa sitten oli baijerilaisvalmistajalle vierasta. Lisäksi ikkunalinjassa oleva tulkinta merkin Hofmeisterin taitteesta on tylsästi toteutettu. Muilta osin X7 noudattelee toimitusjohtajamalli 7-sarjan hillittyä tyyliä.

Ulkokuoren toinen heikkous on sen määrä: 5,15 metriä pitkä X7 ottaa kaiken irti suomalaisista viisimetrisistä parkkiruuduista, eikä kahden metrin leveys jätä porttikäytäviäkään tilaviksi.

Onneksi ajoasennon saa korkeaksi, joten auton etukulmat on helppo havainnoida. Kattava kameravarustelu on sekin erinomainen pysäköinnin helpottaja. Nelipyöräohjauksen ansiosta kääntöympyräksi muodostuu “vain” 13 metriä, mutta onhan akseliväliäkin yli kolme metriä.

Linnan portailla

Jos malttaa kivuta liikkuvan linnakkeen ovesta, luvassa on paljon. Seitsenpaikkainen X7 on tilava takimmaisia istuimia myöten, ja penkkien liikuttelu tapahtuu sähkövoimin. Ilmastointi on viisialueinen, ja usb-c-pistokkeita on ripoteltu sinne tänne. Varustelistalta voi ruksia taakse aurinkosuojaverhot ja juomatelineet, joten matkustusmukavuuden pitäisi yltää kaikille paikoille. Täyttä tupaa suosiessa kookkaan auton tavaratila jää tosin kompaktiksi, mutta myös istuinten kaatelu onnistuu sähköisesti.

Panoraamalasikatto kattoluukulla tuo valoa ja ilmavuutta kookkaaseen matkustamoon. BMW:n Individual-varusteista valitut verhoiluvaihtoehdot korostavat X7:n sukulaisuutta 7-sarjaan. Lopputuloksena on erittäin miellyttävä matkustusympäristö.

Kahdeksanvaihteinen automaatti tekee työnsä kohtuullisesti. Voimalinjan todellinen helmi on kuitenkin BMW:n kolmilitrainen ahdettu bensiinirivikuutonen, joka käy täysmaidon pehmeydellä rasvattomien maitojuomien aikakaudella. 0–100 km/h taittuu 6,1 sekunnissa, miellyttävästi muristen.

X7 liikkuu katumaasturiksi hiljaisesti ja pehmeästi. Vauhdikkaampaa ajoa varten auto on säädettävissä Sport-ajotilaan, joka vähentää kallistelua pintakovuuden kustannuksella. X7:n todellinen ihmetemppu on tapa, jolla vauhti ei tunnu matkustamossa juuri ollenkaan. Ohjaus on odotetun tunnoton, mistä pieni miinus.

Ilmajousituksen ansiosta auton korkeutta voidaan laskea lastaamista ja helpompaa kulkua varten. Toisaalta jousituksesta löytyy myös korotettu asento haastavampaan maastoon. Lähestymiskulma luksuskatumaasturilla on kunnioitettavat 25 astetta, ramppikulma 19,8 astetta ja jättökulma 22,2 astetta. X7:n maavara ilman kuormaa on 221 millimetriä, ja kahluusyvyyttä 7 km/h nopeudella löytyy puoli metriä.

Lippu torniin

Merkin mainostamaa ajamisen iloa ei 2 395 kilogrammaa painavasta katumaasturista löydy nimeksikään, mutta BMW on koonnut osaamisellaan erään markkinoiden parhaista matkustusvälineistä sortumatta teennäiseen urheilullisuuteen.

X7 onkin erinomainen syy hankkia tilaa vaativa harrastus tai suurperhe, jos vain kukkaro kestää hintavan auton ja sen vaatiman asianmukaisen varustelun.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen