Koeajo: Mercedes-Benz C 200 4Matic A All-Terrain on pahempien teiden pikkuveli

Mercedes-Benz C All-Terrain on pienempi painos E-sarjan vastaavasta korotetusta farkkuversiosta. Hyvää: mukavuus, nelivetoisuus, kulutus. Huonoa: ei ladattavaa voimalinjaa.

Vuonna 2017 Mercedes-Benz liittyi korotettujen farmareiden joukkoon E-sarjan All-Terrain -mallilla. Jo tuolloin ihmettelimme Mersun myöhäistä mukaan lähtöä, kun esimerkiksi Audi, Volkswagen ja Volvo olivat tehneet vastaavanlaisia autoja vuosien, tai jopa vuosikymmenten ajan. Nähtävästi kyseinen liike kuitenkin kannatti, sillä nyt stuttgartilaiset esittelivät autolle pikkuveljen nimeltään Mercedes-Benz C 200 All-Terrain.

E-sarjan All-Terrain -versio oli varustettu ilmajousituksella, jonka sai säädettyä maksimissaan 156 millimetrin korkeuteen, mutta tällöin huippunopeus oli rajoitettu 35 kilometriin tunnissa. C-sarjan All-Terrain sen sijaan rakentuu Multi-Link-pyöräntuennan varaan, eli maavara ei ole säädettävissä. Korkeutta on lisätty perusmalliin nähden 40 mm, joten maavaraa kertyy kaikkiaan lastattuna 137 mm.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Uhkeammat muovimuodot

Maavaran myötä myös auton kokonaiskorkeus on luonnollisesti kasvanut mainitun 40 mm verran. Puskureiden uudelleenmuotoilun ja reunoja koristavien seikkailumuovien myötä All-Terrain on myös 4 mm tavallista mallia pidempi ja 21 mm korkeampi.

All-Terrain on aina nelivetoinen, ja vetosuhteeksi kerrotaan kiinteä 45:55 – painotus on siis hieman enemmän taka-akselilla. Edessä olka-akseleiden kerrotaan olevan hieman jykevämpää tekoa kuin tavallisessa C-sarjalaisessa.

Voimanlähteeksi on valittavissa joko koeajettu 1,5-litrainen bensiinimoottori (C 200) tai 2,2-litrainen diesel (C 220d). Molemmissa käytetään 48 voltin kevythybridijärjestelmää. Kiihdytyksissä ja liikkeellelähdöissä avustavan sähkömoottorin huipputehoksi kerrotaan 15 kW (20 hv). Ladattavaa voimalinjaa ei mökkifarmariin ole saatavilla.

Muista ”maastoherkuista” mainittakoon offroad-mittaristo, josta löytyy nykyään myös nousu-, lasku- ja ohjauskulman näyttö, maastokoordinaatit sekä kompassi. Ehkä liioittelua farmarikoriseen autoon, mutta ei näistä ominaisuuksista haittaakaan ole.

Maastomoodien voimin

Tällaisen korotetun farkun kohdalla täytyy erikseen korostaa, ettei kyseessä ole oikea maastoauto. Tieten tahtoen ei siis kannata lähteä pahoihin paikkoihin rypemään, mutta samahan koskee miltei kaikkia markkinoilla olevia katumaastureita. Liukkaalla All-Terrainissa haetaan pitoa luistonestojärjestelmällä pyöriä jarruttamalla.

Erilaisia ajotiloja All-Terrainissa riittää: kaikkiaan niitä on kuusi. Näistä äärimmäisin on Offroad+, joka yrittää pitää sutimisen mahdollisimman tehokkaasti kurissa. Lisäksi löytyy pehmeään hiekkaan soveltuva ajotila, joka soveltunee myös paksumpaan lumikerrokseen.

Erityisen vaativaan maastoon emme Mercedeksellä lähteneet, mutta pienillä metsäautoteillä ajaminen tuntui vaivattomalta. Aivan jokaiseen kohoumaan ja monttuun ei vielä tällä maavaralla kannata lähteä tähtäämään, mutta pienellä tarkkaavaisuudella onnistuimme välttämään pohjakosketukset tyystin. Jyrkemmissä mäissä hiekkapohjaisella tiellä ajamisessa saa jo hieman apua auton järjestelmiltä: tavallisen renkaan kuvio täyttyy nopeasti hiekasta, mutta auto puuttuu nopeasti sutimiseen, eikä menoon ole tarvetta vaikuttaa muuttamalla kaasupolkimen asentoa. Myös alamäkiavustin tuntuu toimivan mainiosti.

Soratiellä neliveto tuo vakautta ajamiseen. Valitettavasti soran ropina kuuluu välillä varsin selkeästi muuten mainiosti vaimennettuun ohjaamoon. Syrjäkylällä asuville korkeammasta alustasta on iloa jo päällystetyillä teillä, sillä routamonttuihin törmää ikävä kyllä yhä useammin.

Maantieajo sujuu miellyttävän pehmeästi, ja koko auton tunnelmaa leimaa tietty rauhallisuus. Mahdollisesti tämä rauhallisuus vaikutti myös ajotyyliin, sillä tankkaukset osoittivat koeajokulutuksen olevan vain hieman yli kuusi litraa sadalla. Ei lainkaan huono bensiinimoottoriselle ja automaattivaihteistolla sekä jatkuvalla nelivedolla varustetulle autolle.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen