Koeajo: matalampi maastomalli – Mercedes-Benz E All Terrain

Mercedes-Benz E All-Terrain ei ole maasturi, mutta mukavuudessa sitä on vaikea voittaa. Hyvää: matkustusmukavuus, ajettavuus, tilat. Huonoa: niukka mallivalikoima.

On oikeastaan aika ihmeellistä, etteivät stuttgartilaiset ole aikaisemmin luoneet maastomaisempaa painosta farmarimallistaan, vaikka neliveto onkin kuulunut valikoimaan jo vuosikymmenten ajan. Nyt kun Mercedes-Benz E All-Terrain on täällä, se nimittäin tuntuu hyvin valmiilta, kuin sukupolvien myötä jalostuneelta tuotteelta.

Ennen kaikkea All-Terrainilla vastataan Audin Allroad- ja Volvon Cross Country -mallien asettamiin haasteisiin. Premium-merkkinelikosta vain BMW on toistaiseksi ulkona tästä taistosta, ja turvautuu huonon tien tullen pelkästään katumaastureihinsa.

Ei niin varpaisillaan

Koska samaan aikaan koeajossamme oli uusi Volvo V90 Cross Country, pientä vertailua E All-Terrainiin oli vaikea välttää.

Jos on Volvo lähtenyt roimasti korottamaan oman maastokartanoautonsa alustaa vakiomalliin verrattuna, Mercedeksellä on tässä mielessä pysytelty lähempänä maanpintaa.

Kun ilmajousitus on normaalitasossaan, All-Terrainin pohja on vain vain kolmisen senttiä korkeammalla tien pinnasta kuin vakiomallisessa E-farmarissa. Maksimissaan maavaraa on tehtaan mukaan 15,6 senttiä, kun jousitus on säädetty korkeimpaan asentoonsa ja nopeutta on korkeintaan 35 kilometriä tunnissa.

Eroa Volvon ilmoittamaan 21 sentin maavaraan kertyy siis senttikaupalla, mikä kannattaa pahimmalla kinttupolulla pitää mielessä.

Vastineeksi saksalaisen ulkonäkö ei ole aivan niin jyhkeä kuin ruotsalaisessa, pikemminkin vain hieman farkusta vahvistettu – keinoina muun muassa kilpailijasta tutut tummanharmaat muoviosat korin alalaidoilla.

Ihanasti ilmavampi

Se, mitä V90-Volvoon ei saa lainkaan, on juuri tuo vakiovarusteinen neljän pyörän ilmajousitus tasonsäädöllä. Se, ja muut alustan hyvyydet takaavat All-Terrainin matkustajille todella hyvän mukavuuden. Niin isot kuin terävätkin töyssyt ynnä soratien pyykkilautapinta ylittyvät juhlallisesti, eikä nypytyksestä ole tietoakaan.

Silti ajotuntuma on täsmällinen: kori ei juuri huojahtele edes ajotilan comfort-asennossa, vaikka kaarrettaisiin renkaiden pitokyvyn rajoilla. Ohjaustuntokin on hyvin luonnollinen, mutta samalla suoralla tiellä rauhallinen.

All-Terrainiin on alkuun saatavana vain yksi moottorivaihtoehto, aiemmissa koeajoissamme erinomaiseksi osoittautunut kaksilitrainen diesel, luonnollisesti nelivetoon ja automaattivaihteistoon yhdistettynä. Myöhemmin valikoima laajenee vielä kuusisylinterisellä tehodieselillä.

Tämänkin moottorin ”vajaapyttyisyys” on häivytetty onnistuneesti taka-alalle, ja meidän oloissamme suorituskyky on vähintään hyvä. Yhdeksänportaisen automaatin toimintaa ei edes huomaa.

Muutakin maastolisää

Kuten Volvossa, ajotiloja on täydennetty erityisellä maastoajo-ohjelmalla, joka All-Terrainissa vaikuttaa muun muassa ilmajousituksen, luistoneston ja vaihteiston toimintoihin.

Lisäksi mittaristoon ilmestyy auton luonne huomioiden vähän ylimitoitetultakin vaikuttavaa off road -informaatiota, kuten ohjauskulma, lähestymis- ja jättökulmat sekä kaasu- ja jarrupolkimien asennot.

Sisätilat ja etenkin tavaratila riittävät moneen lähtöön, kuten on asian laita tavallisessakin E-sarjan farkussa. Myös kojelauta on tismalleen samanlainen, siis pienen totuttelun jälkeen hyvin toimiva.

Koeajoautoon oli valittu ison keskinäytön kumppaniksi perinteinen analoginen mittaristo, joka on vähintään yhtä selkeä kuin aiemmin kokeilemamme digitaalinen painos. Ja päälle tulee vielä mittariston klassisempi, sanoisimmeko mersumaisempi, ulkoasu.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus

Lisätietoja: www.mercedes-benz.fi/e-class/all-terrain