Koeajo: Mini John Cooper Works – hauska muttei halpa

Tuorein painos Mini John Cooper Works -tehomallista on hauska paketti. Auton nimen ja hinnan luomat odotukset jättävät kuitenkin hieman toivomisenkin varaa.

Vallankumouksellisen takamoottorisen runkorakenteen 1950-luvulla formuloihin tuoneen ja Minin virittäjänä tunnetun John Cooperin mukaan lisänimensä saanut Mini John Cooper Works sijoittuu Cooper-mallistossa pykälää Cooper S:ää tehokkaammaksi.

BMW:n tutun nelisylinterisen bensaturbon 231 hv ja 320 Nm välitetään koeajoyksilössä etupyörille 8-portaisen Steptronic-automaattivaihteiston kautta. Tilalle voi valita myös perinteisen manuaaliaskin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Helppo tottua

Voimalinja liikuttaa pientä Miniä tehokkaasti, eikä automaattivaihteisto tunnu viivyttelevän turhia, varsinkaan sport-asetuksella. Alusta on miellyttävän jämäkkä – mutkaisella tiellä kiihdyteltäessä John Cooper Works on selvästi kotonaan. Pakoputkiston soundit ovat rouheat mutta eivät liioitellut. Lisätuntoa ajamiseen saa halutessaan rattivaihteiden avulla.

Ohjaus on normaalissa ajotilassa löysähkö, mutta silti tunnokas. Tämä yhdistettynä hienosti toimivaan alustaan tekee JCW:n käyttäytymisestä erittäin loogista, ja auto tottelee kuljettajaa erinomaisesti. Keskittymistä vaativat ainoastaan terävät liikkeellelähdöt, sillä Mini on herkkä sutimaan etenkin märällä kelillä.

Lisävarusteena saatavat sporttipenkit ovat sarjassaan erinomaiset: sivu- ja reisitukea löytyy erittäin hyvin, joten istuintenkaan puolesta mutkavauhtia ei tarvitse hölläillä.

Mukavuusalueen ulkopuolella

Moottoritiellä 18-tuumaisten kesärenkaiden melu kohoaa kovaksi, eikä matkantekoa mukavoita jo hieman vanhanaikaisen tuntuinen viihdejärjestelmä. Kännykällekin joutuu etsimään paikkaa, sillä auton tarjoamaan telineeseen ei ainakaan 6,1-tuumaisella näytöllä varustettu älypuhelin sovi.

Mutkatiellä hyvältä tuntunut vaihteisto tuntuu matka-ajossa kulmikkaalta. Jos nopeutta haluaa lisätä, vaihteisto tuntuu viivyttelevän pienemmälle vaihtamisessa. Tämä taas saa kuljettajan painamaan kaasupoljinta refleksinomaisesti hieman lisää, ja lopputuloksena onkin sitten terävä ryntäys.

Tarpeeksi vastinetta?

Ajamisen ilon kadottua jonnekin Nelostien varrelle täytyy Minin tehomalli vielä viedä pienemmälle tielle paremman mielen toivossa.

Suunnitelma toimii. Rengasmelu ei enää haittaa ja tönkön viihdejärjestelmänkin voi unohtaa, sillä pakoääniä kuuntelee huomattavasti radiotarjontaa mieluummin.

Vaikka mikroautomainen Mini John Cooper Works on kokonaisuutena toimiva ja hauska auto, kaksi kertaa tallinsa rata-autoilun kuninkuusluokan maailmanmestaruuteen piiskanneelta mieheltä nimeä lainaavalta ja yli 50 000 euroa kustantavalta autolta jää kaipaamaan lisää tehoa ja persoonallisuutta. Samassa hintahaarukassa on valittavissa varusteista tinkimällä esimerkiksi 310-hevosvoimainen ja nelivetoinen Volkswagen Golf R.