Koeajo: mukavan sympaattinen Citroën C3

Uuden pienen Citrën C3 -perheauton muodot kääntävät päitä. Hyvää: jousitusmukavuus, hiljaisuus, personointimahdollisuudet. Huonoa: etuistuinten muotoilu, takatilat.

Uusi Citroen C3 erottuu muista pikkuautoista omaperäisellä ulkomuodollaan. Keulan monikerroksisuus ja kookkaat kylkisuojat ovat tuttuja C4 Cactuksesta. Airbumpit ovissa eivät ole pelkkää kikkailua, yhdessä mustien muovisten lokasuojan reunojen, etu- ja takahelman kanssa maalipinta on suojassa kaikista suunnista tulevilta pikkukolhuilta. Ulkonäköä voi lisäksi räätälöidä katon, peilien ja sumuvalokehyksen väriä vaihtamalla.

Kodikkuutta nojatuoleilla

Uudesta olemuksesta huolimatta C3 pohjautuu edellisen mallin perusrakenteelle. Korin pituus ja akseliväli ovat kasvaneet. Kori on samalla kuitenkin madaltunut ja siksi pystystä istuma-asennosta on jouduttu tinkimään rennompaan suuntaan nipistäen tilaa pituussuunnasta. Niinpä takatilat ovat pitkälle aikuiselle ahtaat niin polvi- kuin pääntiloiltaankin. Tavaratila on pikkuautolle kookas ja käytännöllisen kuutiomainen muodoltaan, mutta välipohjaa ei ole ja nostokynnys on melkoinen.

C3:n istuimet ovat nojatuolimaiset niin hyvässä kuin pahassakin. Ne näyttävät mukavilta ja tuovat kodikasta ilmettä sisustukseen yhdessä pirteiden värivaihtoehtojen kanssa. Niiden pehmeyteen on helppo vajota ja ne muotoutuvat erilaisten takamusten alle. Kuitenkin vähänkään pidemmällä matkalla niiden vaisu muotoilu, sivuttais- ja reisituen puute muodostuu alaselkää rasittavaksi, vaikka ajoasento ihan kelvollinen onkin.

Varusteluvaihtoehtoja

Kojelauta on selkeälinjainen ja pelkistetty, mutta toimintojen käyttäminen kosketusnäytön kautta vaatii hetken totuttelua. Varustetasoja on kolme, Live, Feel ja Shine. Perustaso Live on jo kattava pikkuautoon vakionopeudensäätimineen, mutta siitä puuttuvat personointivaihtoehdot, sisustuskin on kokomusta.

Perusvarustukseen kuuluu kaistavahti, nopeusrajoitusten tunnistus ja vireystilan valvonta, mutta törmäyksenestoa ja automaattijarrutusta ei ole tarjolla. Kolarista saa kyllä automaattisesti videon lisävarusteena saatavalla etukameralla. Kamera pitää parittaa älypuhelimen kanssa samoin kuin navigointikin.

C3:n moottorit ovat enimmäkseen tuttuja jo edellisestä mallista. Bensiinimoottorit ovat kolmisylinterisiä 1,2-litraisia (68/82/110hv) ja dieselit nelisylinterisiä 1,6-litraisia (75/100hv). Vähätehoisimmat versiot riittävät mainiosti torikassikäyttöön, mutta isommalla kuormalla ja nopeudella liikkuvien on satsattava tehokkaampiin malleihin.

Mukavuus etusijalla

Testiauto tehokkaimmalla turboahdetulla bensiinimoottorilla osoittautui pirteäksi niin kaupunkipyörityksessä kuin maantietaipaleellakin. Kolmisylinterisyys erottuu pienenä värinänä, käyntiääni on urheilullinen kiihdytyksissä. Tasakaasulla käynti vaimenee ja tasoittuu, C3 on miellyttävän hiljainen matkakumppani.

Hemmottelua lisää jousituksen ja iskunvaimennuksen pehmeys, joka tasoittaa niin isot heitot kuin pikkutärinätkin. Eikä mukavuus kostaudu ajettavuudessakaan, pieni kallistelu sopii ranskalaiseen tyyliin. Sähköinen ohjaustehostus on kehittynyt aikaisempaa tarkemmaksi ja tunnokkaammaksi. Vaihteensiirto on turhan kulmikas ja pitkäliikkeinen, onneksi vaihteita on vain viisi. C3:een on kuitenkin kesällä tulossa vaihtoehdoksi kuusivaihteinen automaattivaihteisto kruunaamaan mukavuuden.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka