Koeajo: Opel Vivaro-e -sähköpakettiauto on sekä kevyt että raskas ajettava

Opel Vivaro-e tarjoaa tilaisuuden siirtyä lähipäästöttömään pakettiautoiluun. Hyvää: voimalinja. Huonoa: suunnanvaihtajan viive, kulutus.

Tonniluokan sähköpakuja virtaa markkinoille kiihtyvää tahtia. Polttomoottoristen versioiden tavoin PSA-konserniin kuuluvan Opelin ensimmäinen täyssähköpakettiauto tuotetaan rinnan sisarmallien eli Citroën ë-Jumpyn ja Peugeot e-Expertin kanssa.

Koripituuksia on tarjolla kolme. Lyhin malli tulee aina 50 kilowattitunnin akulla, jolla autolle luvataan 200 kilometrin WLTP-toimintamatka. Koeajamamme puolipitkän ja sitä vielä pidemmän mallin kohdalla autoon voi ruksia myös 75 kWh -kapasiteetin, joka tarkoittaa sataa lisäkilometriä kantamaan. Sähkömoottorin teho on aina 100 kW, ja huippunopeus on rajoitettu 130 kilometriin tunnissa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ei lupausten veroinen

Koska rahti ei odota, sähköpakettiautossa on pitänyt panostaa latauspuoleenkin. Kolmivaiheisen hidaslatauksen huipputeho on 11 kW, ja pikalatauksella luvataan 100 kW. Kolmensadan kilometrin kantama ja nopeahko pikalataus kuulostavat hyvältä yhdistelmältä, mutta todellisuus ei aivan vastaa luvattua.

Syksyn viileämmillä keleillä virtaa nimittäin kuluu ronskisti. Oli kyse sitten kaupunki- tai moottoritieajosta, kulutusta on haastavaa saada syksyn viimeisillä plussakeleillä edes käymään alle 30 kilowattitunnissa sataa kilometriä kohden.

Pikalatauksessakaan teho ei kertakokeilullamme käynyt edes sadan kilowatin tuntumassa, kun lataus aloitettiin 14 prosentin kapasiteetin kohdalta. Kovimmillaan latausteho kävi noin kymmenen minuutin lataamisen jälkeen 73 kilowatissa. Parempaan olisi toki voinut päästä vielä tyhjemmällä akulla tai akuston esilämmityksellä – nyt menimme laturille lähes kylmiltään.

Jos unohdetaan energiatehottomuus, sähkövoimalinja sopii pakettiautoon erinomaisesti. Etenkin kaupunkiolosuhteissa viiveettömyys tekee Vivaro-e:stä sähäkän oloisen.

Suunnanvaihtajan toiminta sen sijaan edustaa ranskalaista huumoria, ja suorastaan vaarallista sellaista. Vaihdevipua täytyy pitää pohjassa pitkään, jotta R vaihtuu D:ksi tai toisinpäin. Usein autoa vekslattaessa haluttu ajoalue ei ehdi kytkeytyä, jolloin auto säntää kaasulla täysin väärään suuntaan. Pahoittelut tällaisen tilanteen aiheuttamasta säikäytyksestä naapurilleni.

Suunnanvaihtajan hitauteen ei tunnu tottuvan edes viikon koeajon aikana. Kun tähän yhdistetään hitaassa vauhdissa erittäin raskas ohjaus, on Vivaro-e:n pyörittely aika puuduttavaa hommaa.

Silti mainio vaihtoehto

Mutta jos toimintamatka riittää ja vaihteenvalitsimen rasittavuudesta pääsee yli, ei sähkömoottori tee Vivarosta yhtään dieselmallia huonompaa. Kantavuutta löytyy pituudesta ja varustelusta riippuen pienimmilläänkin 1 000–1 275 kg. Vetomassa sen sijaan jää tuhanteen kiloon, kun polttomoottorimalleilla saa vetää kahta ja puolta tonnia.

Suurin miinus Vivaro-e:ssä on kuitenkin sama kuin hyvin monessa muussakin sähköautossa – se kustantaa yli kymppitonnin enemmän kuin dieselvastineensa.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen