Koeajo: päivitetty pioneeri

Honda HR-V, valmistajansa pienempi kaupunkimaasturi ja yksi koko luokan alullepanijoista, pistettiin paremman suosion nimissä uusiksi. Hyvää: runsaat tilat, muunneltavuus, hiljaisuus, kulutus. Huonoa: alaväännön ja nelivetoversion puute, etuistuinten reisituki.

Honda HR-V oli 1990-luvun lopulla se malli, joka toimi pienten crossoverien eli maasturinnäköisten korotettujen henkilöautojen eräänlaisena uranuurtajana. HR-V:n nykyinen, vuonna 2015 kauppoihin tullut sukupolvi ei kuitenkaan ole saanut ansaitsemaansa osaa suosiosta, kun uutuusmalleja tungeksii markkinoille käytännössä jokaiselta autonvalmistajalta.

Kilpailukykynsä säilyttämiseksi HR-V on nyt saanut uudet puskurit, led-huomiovalot ja leveämmän kromihymyn, mutta myös ominaisuuksia on viilattu. Päivityksen myötä valmistus siirtyy Meksikosta Japaniin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kätevät tilaratkaisut

Hondan matkustamoarkkitehtuuri on ollut yksi 2000-luvun nerokkaimmista, vaikka uudessa Civicissä onkin palattu tavanomaisempiin ratkaisuihin. Jazz- ja HR-V -malleissa resepti sen sijaan on edelleen käytössä.

Salaisuus piilee bensiinisäiliön siirtämisessä etuistuinten alle. Takaistuin pääsee tällöin niiaamaan takajalkatilaan, ja laajennetusta tavaratilasta tulee valtava. Toisena vaihtoehtona takaistuimen voi nostaa ylös elokuvateatterityyliin, jolloin takajalkatilaan muodostuu korkea tila vaikkapa palmun kuljettamiseen.

Yksinkertaiset innovaatiot yhdistettynä muutenkin tehokkaaseen tilankäyttöön tekevät HR-V:stä luokkansa väljimmän auton. Tilat ovatkin kilpailukykyiset vielä vaaksaa pidempiin kilpailijoihin verrattuna.

Hiljaista kyytiä

Kääntöpuolena tilaratkaisussa on se, että etuistuinten alla oleva bensatankki ei anna muunnella istuma-asentoa yhtä monipuolisesti. Uudistuksen yhteydessä verhoilu on mennyt uusiksi ja penkkejä on muotoiltu tukevammiksi, mutta silti lyhyt istuinosa jättää kaipuun paremmasta reisituesta.

Äänieristystä on lisätty aiempaan verrattuna, minkä myös huomaa. Moottorin ja renkaiden melu on saatu vaimennettua niin alhaiseksi, että loskan kohina ja soran rapina lokasuojissa nousee esiin. Jousitus tuntuu yksin ajellessa turhan napakalta, mutta paranee seuran lisääntyessä. Kevyeksi tehostettu ohjaus on kiva pysäköidessä, mutta kaipaisi maantiellä lisää vastetta.

Taloudellinen moottori

HR-V:ssä käytetään vapaasti hengittävää puolitoistalitraista moottoria. Nykyisellä turbokoneiden valtakaudella se tuntuu alakierroksilla puhdittomalta. Voimaa kyllä löytyy, mutta se pitää houkutella esiin kierroksia ahkerasti käyttämällä.

Koeajoautossa työhön on valjastettu portaaton CVT-vaihteisto, joka kuitenkin muuttaa välityksiä virtuaalisten vaihtokohtien mukaan. Moottorin kierrosten tasaisuus kiihdytettäessä ei miellytä kaikkia, mutta veto on katkotonta ja reipasta.

Talouspuoli on CVT:llä hallussa: lopputankkaus paljastaa kulutuksen jäävän kuuteen litraan satasella. Kovin paljon parempaan ei dieselversiokaan pystyisi, ja se onkin jätetty pois valikoimasta.

Jos ahtamattoman moottorin kulku ei riitä, kannattaa odottaa keväämmällä markkinoille tulevaa saman moottorin turboahdettua 182-hevosvoimaista versiota tiukemmalla alustalla. Sen saa kylläkin vain paremmin varusteltuihin versioihin, ja samalla hinta pompsahtaa jo CR-V:n reviirille.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka