Koeajo: Peugeot 2008 Puretech 130 EAT8 vaihtaa itsestään ihanammin

Automaattivaihteinen Peugeot 2008 säästää sormivoimia entisestään. Hyvää: voimalinja, sisätilat, kulutus, runsas varustelu myös vakiona. Huonoa: ohjaustuntuma maantieajossa, etuistuimen reisituki, keskinäytön heijastelut.

Peugeot 2008 -katumaasturista on moneen makuun, onhan voimalinjavaihtoehtoja kolme: bensiini-, diesel- ja sähkömoottorit. Edullisin versio Puretech 100 -bensakoneella maksaa 21 399 euroa ilman lisävarusteita, ja edullisin dieselmalli 23 181 euroa. Sähköisenä 2008:n saa edullisimmillaan 36 681 eurolla.

Mukavaa etenemistä

Nyt tutustumisen kohteena on kahdeksanportaisella automaattivaihteistolla toteutettu versio, joka on manuaalimallia hieman päälle 2 300 euroa kalliimpi.

Moottori-vaihteistoyhdistelmä riittää mukavaan matkantekoon, eikä ohituksia tarvitse arastella. Ajotiloja on kolme, jotka muuttavat hitusen auton käytöstä kaasuvasteen ja vaihteiston reagoinnin kautta. Automaattivaihteisto toimii luontevasti pientä liikkeellelähtöjen viivyttelyä lukuun ottamatta, joten paketti on kaikkiaan vieläkin vaivattomampi käsiteltävä.

Kuten käsivaihteistoisessakin, alusta ja jousitus ovat kompromissi mukavuuden ja jämäkkyyden väliltä, eikä 2008:sta siten jää erityisen vahvaa mielikuvaa hyvässä tai pahassa. Auto ei juuri huojahtele käännöksissä tai mutkissa.

Valtteja on ketteryys, joka pääsee oikeuksiinsa kaupunkiajossa. Maantiellä auto pysyy pientä paimentamista lukuun ottamatta ajolinjallaan. Ohjaustuntuma saisi matka-ajossa tosin olla selkeämpi.

Tilaa täälläkin

Sisätilojen kannalta uuden 2008:n akselivälin kasvu peräti 14,1 senttimetrillä on tehnyt hyvää. Ulkonäön puolestakaan ei ole häpeämistä: korkea vyötärölinja sekä keulan ja kylkien veistokselliset muodot tekevät autosta peräti urheilullisen ilmestyksen.

Ajoasennon saa säädettyä hyvin, kiitos istuimen ja ratin säätövarojen. Etuistuin on mukavuuspainotteinen, vähän liikaakin. Istuinosan etureuna on turhan löysä eikä tarjoa jämäkkää reisitukea. Istuimen sivuttaistuki saisi olla kauttaaltaan jämäkämpi.

Sisätilat on ratkaistu auton kokoluokka huomioiden hyvin. Takana matkustavilla on kohtuuhyvät tilat jaloille. Takaistuin on pehmeähkö. Takana myös istutaan varsin alhaalla, joten pitkäkoipisella polvet nousevat koukkuun. Taakse on helppo käydä, sillä oviaukko on avara.

Tavaroille on hyvin tilaa (434 litraa) selkeämuotoisessa kontissa. Harmi kyllä takaistuimen selkänojat kaatuvat vain kahdessa osassa.

Kolmiulotteista tunnelmaa

Vakiovarusteisiin edullisimmalla Active-varustelulla kuuluvat muun muassa led-ajovalot, automaattinen hätäjarrutus, törmäysvaroitin ja kaista-avustin. Hätäjarrutusjärjestelmä havaitsee myös jalankulkijat ja pyöräilijät pimeälläkin ajettaessa 5–140 km/h -nopeusvälillä.

Koeajoauton Allure-varustelu tarkoittaa Activen lisäksi automaatti-ilmastointia, istuinten puolinahkaverhoilua, käynnistyspainiketta, kyynärnojaa etuistuimien välissä, sadetunnistinta ja mainiota liki kolmiulotteisia näkymiä tarjoavaa mittaristoa. Sen hologrammimaiset elementit ovat ihan kiinnostava ratkaisu, mutten osaa pitää näkymää erityisen huimana, kuten on hehkutettu. Mittaristonäkymät ovat jonkin verran räätälöitävissä.

Koeajetulla autolla oli hintaa liki 30 000 euroa: lisävarusteita siinä oli liki kolmella tonnilla. Lisäherkuista tyyrein on kymmentuumaisen näytön tuova navigointijärjestelmä (1 380 euroa). Pack Drive Assist -paketti tuntuu vastaavasti edulliselta valinnalta, sillä 400 eurolla saa mukautuvan vakionopeudensäätimen ja ajolinja-avustimen. Saman lisähinnan maksaa avaimeton lukitus ja käynnistys.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Lauri Ahtiainen