Koeajo: Peugeot 408 GT – iso auto, pieni sydän

Peugeot 408 on huomiota herättävä malliuutuus, joka on saatavilla myös kolmesylinterisellä pikkumoottorilla. Hyvää: Tilat, ajettavuus, alustan tuntuma, muotoilu. Huonoa: Moottorin käyntiääni, totuttelua vaativa i-Cockpit-ohjaamo.

Peugeot lanseerasi viime talvena uuden 408-malllin, joka tarjoilee automaailmaan jotain sellaista muotoilua, jota ei ihan joka päivä näe. Auton fastback-perä on jonkin verran poikkeuksellista, mutta Peugeot’n muotoiluosasto on onnistunut tekemään autosta myös todella näyttävän. Peugeot 408:n muotoilu on erittäin tyylikästä ja mukavaa katseltavaa, 408 herättää huomiota, minne sillä ikinä ajaakin.

Yksi Peugeot 408:n olemassaolon kulmakivistä on nimenomaan sen muotoilu. Ihmiset haluavat edelleen ostaa tilavia autoja, mutta katumaasturi ei välttämättä ole enää se juttu, vaan halutaan sulavalinjaisempaa ja sen vuoksi esimerkiksi pienempikulutuksista autoa. Peugeot 408:n ilmanvastuskerroin on 0,28 – joka takaa aerodynamiikan näkökulmasta suhteellisen pientä kulutusta.

Pieni 3-sylinterinen sydän

Peugeot 408 on ollut alusta asti saatavilla kahdella eri tehoisella hybridivoimalinjalla sekä 1,2-litraisella, 3-sylinterisellä bensiinimoottorilla.

Puretech-bensiinimoottorilla varustettu versio on niin sanottu hinnat alkaen -malli, edullisimmillaan 408:n saa Allure-varustelulla alle 38 000 euron. Koeajossa ollut versio oli korkein GT-varustetaso, jonka alkaen hinta on pyöreästi 44 700 euroa. Jos saman varustetason mielii hybridinä, hintaa tulee lisää noin 6 200 euroa tai 8 600 euroa, riippuen kumman, 180- vai 225-hevosvoimaisen hybridivoimalinjan valitsee.

Peugeot’n 3-sylinterinen ja 1,2-litrainen Puretech-moottori on tuttu monesta muustakin Peugeot-mallista. Moottori kehittää 130-hevosvoimaa ja tarjoaa riittävän ripeää menoa, vaikka tässä yhteydessä se kuljettaa suhteellisen kookasta autoa. Moottori jaksaa vetää tarpeeksi hyvin ja siinä riittää suorituskykyä kaikkiin ajotilanteisiin, vaikka mistään raketista ei voi puhua. Moottorin miinuksena on sen rohiseva käyntiääni, joka kantautuu aika hyvin 408:n ohjaamoon. Hyvin sekalaista ajoa sisältäneessä koeajossa autolla päästiin maltilliseen reilun kuuden litran kulutukseen.

Puretech-moottorin kaverina 408:ssa on 8-portainen Aisinin valmistama automaattivaihteisto, joka toimii moitteitta ja välitysten ansiosta moottori pysyy koko ajan oikealla, hyvällä ja miellyttävällä käyntialueella.

Ohjaamo vaatii totuttelua

Ohjaamo 408:ssa on Peugeot’n i-Cockpit, joka vaatii alussa totuttelua – Peugeot’n filosofiaan ei kuulu normaalikokoista rattia, vaan normaalia pienempi ohjauspyörä. Esimerkiksi oikeita säätöjä hakiessa ei riitä, että asettaa istuimen ja ohjauspyörän ergonomisesti miellyttävälle tasolle, vaan myös istuimen korkeus täytyy olla säädetty rattiin nähden oikein, jotta ratin kehä ei peitä mittaristoa, vaan mittariston näkee ratin kehän yli.

Alussa tuntuu siltä, että autoa ajaa ratti sylissä, mutta pienempään ja hieman normaalia alhaalla olevaan rattiin myös ajanmyötä tottuu. Muuten 408:n GT-varustelutaso on erinomainen, muun muassa kymmeneen suuntaan säätyvä AGR-istuin saa juuri sellaiseen asentoon kuin kukakin sen haluaa, säädöt eivät lopu kesken.

Pösön ohjaus on aavistuksen tunnoton, mutta kuitenkin välttävä. Alustatuntuma 408:ssa on todella miellyttävä. Siinä on tiettyä jämäkkyttä, mutta samalla se ei ole umpikova, vaan erittäin miellyttävä ja se suodattaa ongelmitta tien epätasaisuudet.

Peugeot 408 on melko iso auto pienellä sydämellä, eli moottorilla, vaikkakin Peugeot-mallistoon kuuluva ja juuri uudistunut 508 on vieläkin isompi. Mutta 408:ssa ei ole aivan, mutta melkein, perusperhefarmarin tilat. Takana 408:ssa on hyvät tilat, jalkatilat on 408:ssa suorastaan muhkeat. Pääntilaakin autossa on melko hyvin, vaikka auton kattolinja laskee taaksepäin. Salaisuus on takaluukun saranointi, joka on siirretty auton ulkopuolelle ja näin ne eivät syö tilaa sisäpuolelta.

Tavaratila Pösössä vetää perusasennossa Pösössä yli 500 litraa, istuimet taitettuna yli 1500 litraa. Lukemat on todellakin samaa luokkaa kuin monen suosikkifarmarin, vaikka varsinaisesta farmariautosta ei olekaan kysymys.

Teksti ja kuvat Manu Tuppurainen