Koeajo: Polestar 1 edustaa menneen maailman muotia, ja on siksi kiehtova

Polestar 1 on upea ilmestys, joka tuntuu Volvolta juuri siinä määrin kuin näyttääkin. Hyvää: tyylikkyys, ajettavuus, toimintamatka sähköllä. Huonoa: hinta, paino, alustan pintakovuus.

Vuosi 2021 on ensimmäinen, kun Polestar 1 -lataushybridiä myydään myös Suomessa. Se on samalla myös viimeinen vuosi, kun tätä nelipaikkaista edustus-coupéta edes valmistetaan.

Tämän vuoksi palataan hetkeksi vuoteen 2017, jolloin Volvo ilmoitti eriyttävänsä pari vuotta aiemmin ostamansa Polestar-viritysbrändin omaksi merkikseen. Uuden merkin kerrottiin keskittyvän suorituskykyisiin sähköautoihin, ja firman johtoon valittiin automuotoilussa menestystä niittänyt Thomas Ingelath.

Samana vuonna esiteltiin yli 600-hevosvoimainen Polestar 1 -lataushybridi. Auto hurmasi heti muodoillaan: selvästä Volvo-sukulaisnäöstä huolimatta coupén jyhkeillä linjoilla tehtiin selvä pesäero emoyhtiön ruotsalaismerkkiin.

Vuonna 2019 malli saatiin vihdoin tuotantoon. Autoa kerrottiin valmistettavan kolmen vuoden ajan ja korkeintaan 500 kappaletta vuodessa – yhteensä siis enintään 1 500 yksilöä. Vasta tänä vuonna Polestar sai Suomeen virallisen edustuksen, eli autoa voi käydä koeajamassa, mikäli sitä ei halua tilata sokkona.

Hirmuisesti voimaa

Eikä tarvitse ihmetellä, jos joku haluaa kokeilla ennen ostopäätöstä: 169 000 euron hinta autosta, joka näyttää ulkoa hyvin paljon ja sisältä vielä enemmän Volvon 90- ja 60-sarjalaisilta, on paljon.

Hinta muodostuu auton harvinaisuuden lisäksi (pienten tuotantomäärien autot ovat aina kalliita valmistajalle) tekniikasta. Volvosta tuttu kaksilitrainen ahdettu bensiinimoottori on saanut kumppanikseen vielä mekaanisen ahtimen – kaikkiaan polttomoottori tuottaa eturenkaille 240 kW (326 hv). Takarenkaille voiman vievät kaksi sähkömoottoria, joiden teho on 85 kW (116 hv) kappaleelta.

Voiman myös aistii. Kiihdytyksessä väännön määrä tuntuu hirmuiselta – pakokaasu- ja remmiahtimien sekä sähkömoottoreiden yhdistelmä laittaa aluksi vetoluistoneston puuttumaan menoon rankalla kädellä. Alun nykimisen jälkeen auto tuntuu vetävän kovaa, mutta herrasmiesmäisen pehmeästi kohti haluttua nopeuslukemaa. Toisin kuin Volvoissa, Polestarin huippunopeutta ei ole rajoitettu 180 kilometriin tunnissa – kiva juttu, jos sattuu autoilemaan Saksassa.

Pikalatauskin löytyy

Herrasmiesmäisyys leimaa autoa vahvasti muillakin osa-alueilla. Loivat töyssyt moottoritiellä ylitetään jopa hieman keinahtaen, ja meno on volvomaisen vakaata. Ergonomia on erinomaista, voimaa riittää ohituksiin ja ohjaamossakin auton ulkomuodot tuntuvat hymyilyttävän, vaikkei niitä tietenkään itse näe.

Suuret 21-tuumaiset renkaat tekevät pienen särön hienostuneisuuteen. Terävät routarikot tiessä tuntuvat ikävinä tärähdyksinä, ja mukulakivikaduilla ajaminen on suorastaan karseaa. Kovemmissa nopeuksissa esiintyy myös pientä vetelyä urissa, mutta tällä rengaskoolla tilanne voisi olla pahempikin. Hieman maltillisemmalla rengastuksella auto voisi kuitenkin olla täyden kympin matkakumppani.

Polestar ykkösessä on käytetty reilusti hiilikuitua, jonka avulla painoa on valmistajan mukaan onnistuttu säästämään 230 kilogrammaa. Kovin urheilulliselta auto ei kuitenkaan mutkissa tunnu, sillä omamassa yltää korkeaan 2 350 kg -lukemaan. Painon lisäksi auto tuntuu rivakammassa ajossa vahvasti etuvetopainotteiselta, vaikka tämän luokan auton ajettavuuteen sopisi paremmin takavetomainen meno.

Etuiskunvaimennus on säädettävissä, mutta vain etuiskareiden yläpäästä käännettävistä ruuveista. Säätö olisi toki näppärämpi suorittaa näytöltä, mutta näin säätöjä ei ainakaan tule räplättyä turhaan suuntaan ja toiseen.

Vaikka rengastus tekee arkiajosta kaupungissa kovahkoa ja tärisevää, siitä pääsee yli yksinkertaisesti pudottamalla vauhtia. Etenkin pelkällä sähköllä on upeaa lipua pimenevässä kesäillassa äänettömästi pitkin kaupunkibulevardeja. Kruisailijoita voi olla kuljettajan lisäksi käytännössä yksi – takapenkille ei aikuinen mahdu järkevästi istumaan.

Suuren akun avulla paljon ajavallekin on ladatusta virrasta oikeasti hyötyä. Tarkkaa sähkötoimintamatkaa emme lyhyehkön koeajon vuoksi saaneet testattua, mutta oikeanlaisella ajolla pääsee lähipäästöttömästi ainakin sadan kilometrin päähän. Parhaimmillaan 50 kilowatin pikalataus on myös aidosti hyödyllinen ominaisuus.

Historian havinaa

Polestar 1 kääntää niin jalankulkijoiden kuin autoilijoidenkin päitä ja tuntuu herättävän positiivisia tunteita sekä hymyjä. On vaikea sanoa, johtuuko tämä kuitenkin muita ökyautoja kansanomaisemmista (Volvoista tutuista) muodoista, möreiden pakoäänien puutteesta vai ihan vain siitä takavuosien tunnelmasta, mitä auto henkii ulkomuodoillaankin olematta mitenkään vanhanaikainen.

Isot edustus-coupét tuppaavat olemaan sukupuuttoon kuolleita, kuten myös ihmiset, joiden käyttöprofiiliin tällaiset autot sopivat. Polestar 1 olisi täydellinen auto kauppamatkustajalle, jos heitä vielä olisi.

Lataushybriditkin alkavat edustaa eilisen tulevaisuutta täyssähköautojen yleistyessä. Myös kaikki Polestarit tulevat olemaan jatkossa täysin sähköisiä, mutta toivottavasti se ei estä valmistajaa tekemään jatkossakin Polestar 1:n kaltaisia kaunokaisia.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen