Koeajo: superfarmarin sielunelämää – Mercedes-AMG E 63 S

Mercedes-AMG E 63 S T nostaa urheilullisen farmariauton käsitteen uudelle tasolle. Samalla luovutaan monista kompromisseista – niin hyvässä kuin pahassakin. Hyvää: superauton suorituskyky. Huonoa: superauton epämukavuus.

Viisimetrinen farmarikori yhdistettynä reiluun puoleen tuhanteen hevosvoimaan ei sinänsä ole automaailmassa ennennäkemätön ilmiö, sen on tämän autoryhmän pitkäaikainen kiintopiste Audi RS 6 osoittanut jo usean sukupolvensa ajan.

Mutta siinä missä ingolstadtilaiset ovat onnistuneet yhdistämään valtavan voiman suorastaan hämmästyttävään ajomukavuuteen, stuttgartilaisten äärimmäinen painos aiheesta on toista maata. Mercedes-AMG E 63 S 4Matic+ T A ei tunne kompromisseja.

Tehoa takaluukulla

Ruodimme E 63 S:n porrasperäversion koeajon yhteydessä Mercedeksen tehomallin tekniikkaa syvemmin. Saman auton farmariversiossa nuo huomiot vain korostuvat. Syynä on nimenomaan se kori, joka luo ihmeellisen ristiriidan urheilullisuuden ja käytännöllisyyden välille.

Mielikuvat järkevyydestä karisevat jo auton mattamustaa ulkoväriä tarkastellessa: yhdessä AMG-detaljien kanssa farkku ei voisi enää aggressiivisemmalta näyttää.

Ohjaamo jatkaa samaa tinkimätöntä linjaa. Istuin on mallia kivikova, mutta tarjoaa silti oivallisen ajoasennon, kiitos muun muassa selkänojan ja istuinosan sivuttaistukien sähkösäätöjen. Keltaiset tehosteväritkin sointuvat kokonaisuuteen paremmin kuin maltillisemmissa mersuissa.

Kovaa kaupungissa

Kun farkku-AMG:llä lähtee liikkeelle, huomaa, miten toisin kaikki on perusversioihin nähden. Ohjaus on miltei tehostamattoman tuntuinen, ja nelilitrainen veekasi vastaa kaasun painalluksiin äkäisesti. Hermostunut nykiminen on onneksi jätetty pois.

Kaupunkiajossa jää kaipaamaan oikeastaan vain paremmin keskiasentoonsa palauttavaa ohjausta – ja mukavampaa alustaa. Sellaista ei vain nyt ole tarjolla, sillä joka ikinen mukulakivetyksen yksityiskohta tuntuu paitsi takalistossa, myös ohjauspyörän kehällä.

Ilmajousituksen olemassaoloa ei aisti kuin auton mukana tulleen mediamateriaalin teknisistä tiedoista, ja muhkeat pyörät – edessä 265/35 R20 ja takana 295/30 R20 – tuntuvat juuri niin joustamattomilta kuin näyttävätkin.

Urien urheilullisuutta

Maantiellä, ja edelleen moottoritiellä, superfarmari ei pehmene.

Vetely on ajoittain voimakasta, ja ohjauksella pitää tällöin kammeta tosissaan vastaan. Myös rengasmelu ja tien värinät tulevat todella selvästi läpi, mutta AMG 63 S ei silti sorru ylimääräiseen pompotukseen, eli ilmoittaa kovuudestaan vain todellisissa töyssyissä.

Viimeistään mutkatiellä farmarikori poistuu mielestä. Auto ohjautuu todella tarkasti ja viivettä, ja myös ohjaustuntumaa voi vain kiitellä. Kaksi kättä tähän tosin tarvitaan, sillä kaikki tien painumat välittyvät suoraan ratin kehälle.

Myös voima on hyvin annosteltavissa: tiukemmissa mutkissa pidon rajan aistii hienosti, ja nelivedon olemassaolo rauhoittaa mieltä märällä päällysteellä operoitaessa. Takavetoisia tehomalleja ei tämän jälkeen tule ikävä.

Voiman valloitusta

Kun auto alkaa istua paremmin ja paremmin käteen, alkaa tehoista nautiskelu. Luulisi, ettei 612 hevosvoimasta saa Suomen oloissa juuri mitään irti, mutta kun tuo voima tarjoillaan näin estottomasti, sitä ei myöskään tarvitse koskaan kaivella esiin.

Liikennevalolähdöt, maantieohitukset tai moottoritielle kiihdytykset… Ne kaikki ovat pikakelauksella tehtäviä, ihanan kepeitä bassopurskahduksia, jotka saavat ainakin bensiinipään kepeälle mielelle. Eikä tähän tarvita ylinopeuksia.

Moottorin äänet muuttuvat sitä möreämmiksi mitä ylemmäs ajotila-asteikossa edetään, ja myös pamahdukset liittyvät mukaan orkesteriin. Vähitellen kuski jättää säyseämmät moodit pois, ja keskittyy olennaiseen. Siinä kuopat ja korvat unohtuvat.

Tavaratilakin tarjolla

Ehkä elämyksellisintä AMG E 63 S 4Matic+ T:ssä on silti se, miten tällä samaisella autolla ei tarvitse välittää, jos kyytiin sattuu tulemaan täysikokoisen polkupyörän lisäksi huonekalukaupasta heräteostettuja sisustusjuttuja suuriin pahvilaatikoihin pakattuna.

Kaikki mahtuu mukaan, kun muuntaa tavaratilan jättimäiseen laajennustilavuuteensa etuistuinten taakse asennettavine turvaverkkoineen.

Tarkemmin ajateltuna tässä ei sittenkään ole mitään ihmeellistä. Vaikka teho saa tilan taka-alalle, tarvittaessa sitä on aina tarjolla. Kaikki eivät tällaisesta ääripäiden yhdistelmästä pidä, mutta eipä ole pakkokaan. Ne, jotka pitävät, kunnioittavat syvästi.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus

Lisätietoja: www.mercedes-benz.fi/e-class/mercedes-amg