Koeajo: Suzuki Jimny – vuoden iloisin uutuus?

Suzuki Jimny on rehellinen, sympaattinen ja kykenevä. Hyvää: ulkonäkö, maastokyvyt, sivistyneisyys autoluokka huomioiden. Huonoa: tavaratila nelipaikkaisena, moottoritiellä kaipaa kuutosvaihdetta, perävaunumassat.

Suzuki Jimnystä tuli sensaatio ennenaikaisesti. Pikkumaasturin salakuvat vuotivat varhain nettiin, ja autopiirit kohisivat. Raikkauden takana ei kuitenkaan ole vallankumousta, vaan taitavaa perinteisten maasturipiirteiden yhdistämistä.

Terveet mittasuhteet ja ikisympaattiset pyöreät ajovalot ovat hyvä perusta, johon tunnelmaa tuovat pintoihin kätketyt viittaukset niin edeltäviin Suzukeihin kuin Mercedes-Benzin G-sarjaan ja Land Rover Defenderiinkin. Kokonaisuuden viimeistelee pienuuden tuoma sympaattisuus.

Aito maastoauto

Tarkoituksenmukaisuus alleviivaa onnistunutta suunnittelua. Kulmikkuus helpottaa hahmottamaan ympäristöä, ja pystyt pinnat maksimoivat 3,65 metrin pituuteen ja 1,65 metrin leveyteen puristetut sisätilat.

Korin alta löytää yhä tikapuurungon ja jäykät akselit. Jakolaatikko tarjoaa kytkettävän nelivedon, ja alennusvaihteistokin löytyy. Jimny on yhä ennen kaikkea maastoauto. Siitä kiitos Suzukille – tällä ulkonäöllä auto varmasti kävisi kaupaksi henkilöautotekniikalla laimennettuna koristeautonakin, mutta muoti-ilmiönä suosio jäisi lyhytaikaiseksi.

Somessa jaettujen sydämien jälkeen koittaa todellisuus: noin 25 000 euroa ei tee Jimnystä halpaa autoa, mutta maastoautoksi se on edullinen. Mitä siltä edes uskaltaa odottaa? Eihän markkinoilta löydy mitään vastaavaa – maasturimielessä seuraava vaihtoehto lienee 2-paikkaiseksi hyötyajoneuvoksi rekisteröity Toyota Land Cruiser reilulla 52 000 eurolla.

Onneksi Jimnyä haluavan ei tarvitse murehtia vaihtoehtojen puutetta. Suzukin kyvyt riittävät mainiosti sivistyneeseen liikennöintiin. Kierrejouset ja 195/80 R15 -renkaat eivät aiheuta nypytystä, ja isommatkin töyssyt ylittyvät vaimeasti tärähtäen. Pehmeydestä toki maksetaan pieni hinta korin kallisteluna, mutta sen voi nähdä luonteenpiirteenä. Samaa voi sanoa voimalinjan vienosta ujelluksesta.

Maantiellä mukava

Pieni kääntösäde ja hyvä näkyvyys tekevät etenkin kaupunkiajosta miellyttävää. Erillisrungon ansiosta rengasäänet vaimentuvat erinomaisesti. Vielä 80 km/h nopeuteen asti Jimny tarjoaa vaimeaa kyytiä, mutta vauhdin noustessa kolminumeroiseksi alkaa 1,5-litraisen bensiinimoottorin ääni kantautua sisään – kuudes vaihde tekisi terää. Moottoritiellä auton kulku vaatii myös hieman kaitsemista. Kiertokuulaohjauksen keskialue ei ole huipputarkka, ja ohjaus voisi olla vähän nopeampi.

1 135-kiloinen Jimny liikkuu 102-hevosvoimaisella moottorilla kohtalaisen vaivatta, vaikka vaatiikin mäkisellä maantiellä aktiivista vaihtamista. Pitkä, lattian läpi tuleva vaihdekeppi tarjoaa herkkäliikkeisen ja miellyttävän mekaanisen vaihtotuntuman. Reilun 3 000 euron lisähintaan Jimnyn saa myös nostalgisella nelivaihteisella automaatilla.

Harkitusti annosteltu rehellinen mekaanisuus on autossa vahvasti läsnä – ohjekirjakin opastaa esimerkiksi peräöljyjen vaihdoissa. Jimny tuntuu jämäkästi ja laadukkaasti rakennetulta autolta. Toki hintaluokka näkyy sisustan materiaaleissa, jotka ovat enemmän funktionaalisia kuin sormenpäitä hyväileviä. Yksityiskohtiin on silti panostettu, mistä esimerkkinä vanhaa Suzuki Samurai -pikkumaasturia mukaileva mittaristo.

Auton ulkomittoihin nähden sisätilat ovat hyvät – mutta vain mittoihin nähden. Pidemmillä kuljettajilla ajoasennossa voi olla valittamista, mutta keskimittainen viihtyy ratin takana mainiosti. Istuimiin tosin kaipaisi lisää sivuttaistukea. Kaksipaikkaisella takaistuimellakin on aikuiselle kelvot tilat, mutta tällöin tavaratila on olematon. Lisätilaa saa helposti kippaamalla kaksiosaisen selkänojan, ja koko koeajon ajan Jimny pysyikin kolmipaikkaisena. Ahtaissa paikoissa lastausta häiritsee varsin pitkälle aukeava takaluukku, joka on vielä saranoitu meikäläisittäin väärin päin apukuljettajan puolelta.

Metsätiellä kotonaan

Vaikka Jimny viihtyy asvaltilla, herää se eloon kestopäällysteen päätyttyä. Alusta nielee hiekkatien haasteet ja pahemmatkin routavauriot eleettä. Hiekkatien vaihtuessa maastoon Jimny pääsee todelliselle mukavuusalueelleen. Lähtökohtaisesti takavetoinen auto muuntuu nelivetoiseksi herkkäliikkeistä jakolaatikon vaihdekeppiä liikuttamalla. Keskitasauspyörästöä Jimnystä ei löydy, joten neliveto soveltuu vain liukkaalle. Etu- ja takatasauspyörästöt ovat avoimia, mutta poikittaislukkojen puutetta paikataan varsin hyvin toimivalla luistonestojärjestelmällä. Mönkimistä helpottaa myös 2:1-välitteinen alennusvaihteisto.

Lyhyt akseliväli ja ylitykset, varsin hyvät joustovarat ja 21 senttimetrin maavara auttavat nekin maastoajoa, mutta suomalaismaastossa Jimnyn valttikortti lienee auton koko: pienuus tuo aivan uusia mahdollisuuksia ajolinjan valintaan.

On mielenkiintoista nähdä, miten Suzukin uutuuden myynti käynnistyy. Sen hintaluokasta löytää monta katumaasturivaihtoehtoa, mutta mikään ei yhdistä yhtä pirteää olemusta samanlaiseen kyvykkyyteen maastossa. Vaikka autoaan ei maastossa ulkoiluttaisikaan, tuo tieto kyvyistä autoon ehtaa uskottavuutta ja rehellisyyttä. Siitähän Jimnyssä lopulta on kyse.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen

Lisätietoja: www.suzuki.fi/jimny