Koeajo: Toyota Hilux viilattiin vieläkin väkevämmäksi

Avolavojen kestosuosikki Toyota Hilux sai uuden moottorin lisäksi pieniä parannuksia puutteisiinsa. Hyvää: voimalinja, maastoajon helppous, heikkouksiin puututtu. Huonoa: kovuus kuormaamattomana, viisipaikkaisen hinta.

Toyota Hiluxia voi luonnehtia legendaarisimmaksi pick-upiksi, ainakin meillä Suomessa. Lavallinen maastopeli on tunnettu jo vuosikymmenien ajan varmana ja vahvana valintana esimerkiksi metsäalan työntekijöiden joukossa. Usein piireissä muun lava-auton valitseva saa osakseen ivaa ’’eikö rahat riittäneet Hiluxiin?’’ -lausahduksen eri variaatioina.

Oli Toyota Hilux paras valinta tai ei, nyt malli on ainakin aiempaa vahvempi, kun kasvojenkohotus toi pellin alle Land Cruiserista tutun 2,8-litraisen turbodieselin. Kaiken kukkuraksi kone on päivitetty vieläkin voimakkaammaksi, sillä kun Land Cruiserissa tämä isompi nelosdiesel tuottaa 177 hevosvoiman tehon ja 450 newtonmetrin vääntömomentin, Hiluxin vastaavat lukemat ovat 204 hv ja 500 Nm.

Poikkeuksena on keppiuskovaisille suunnattu versio – manuaalivaihteiston yhteydessä vääntö on rajattu 420 Nm:iin voimansiirron kestävyyden varmistamiseksi. Nyt automaatin saa myös nelioviseen Double Cab -malliin, eli korimalli ei enää rajoita voimalinjan valintaa.

Uusi moottori ei syrjäyttänyt ”pikkulohkoa”, vaan aiempi 2,4-litrainen turbodiesel on saatavilla myös uusikeulaiseen Hiluxiin. Sen sijaan Premium-varustetaso sai syrjäytyä – nyt paras varustelu kantaa vähemmän pröystäilevää Invincible-nimeä.

Myös uudistuneen keulailmeen muotoja voisi kuvailla vahvemmiksi. Kuusikulmion muotoinen maski on aiempaa suurempi ja sumuvalot vastaavasti entistä pienemmät. Valot ovat vaihtuneet täys-ledeiksi niin edessä kuin takanakin.

Sisätilat on päivitetty Toyotan tähän päivään, mikä tarkoittaa Active-varustelusta alkaen kahdeksantuumaista tietoviihdejärjestelmän kosketusnäyttöä mobiilipeilauksin kuorrutettuna, ja hieman viilattua mittaristonäkymää.

Maastoon vaikka amatöörinä

Sähköiset avustusjärjestelmät ovat olleet jo jonkin aikaa Hiluxin peruskauraa, mutta silti niiden erinomainen toiminta maastossa jaksaa yllättää. Metsässä mönkiminen on naurettavan helppoa, ja tiukan paikan tullen voi turvautua vielä vakiovarusteiseen takatasauspyörästön lukkoon.

Maastossa pienikin ajatuskatko voi tarkoittaa etupyörien asennon unohtumista. Nyt asian voi tarkistaa myös Hiluxin sisäpuolelta – kiitos mittariston uuden toiminnon, joka näyttää etupyörien asennon reaaliajassa. Usein oven avaaminen ja kurkistus auton ulkopuolelle lienee kuitenkin helpompi reitti tarkistaa mihin suuntaan olleen menossa, kiitos Toyotan labyrinttimäisten valikoiden.

Moottorin tyhjäkäyntiä on alennettu 850 kierroksesta lukemaan 680 r/min – toimenpiteellä on haettu tasaisempaa etenemistä maastossa. Muutoksesta huolimatta meno muuttuu tiukoissa paikoissa helposti töksähteleväksi, mutta totuttelulla terävähköstä kaasunvasteestakin selvinnee. Harmittavasti Hilux ei ainakaan vielä saanut varustelistalleen Land Cruiserista tuttua 360 asteen kamerajärjestelmää, joka helpottaisi puiden välissä pujottelua.

Kuormaamattomuus kostautuu

Maantiemukavuutta on jalostettu alustan hienosäädöillä; maahantuojan mukaan muun muassa puslitusta on muokattu. Tasaisella tiellä kuormaamattomalle lava-autolle tyypillistä pompotusta ilmeneekin yllättävän vähän.

Alusta nielee pienemmät töyssyt erinomaisesti, ja uuden voimanlähteen turvin vauhdikkaampikin meno on loivia mutkia sisältävällä tiellä henkilöautomaisen houkuttelevaa.

Ohjaus on työkonemaisen ylitehostettu ja kevyt, mutta silti hyvin looginen. Hydraulisen ohjaustehostimen kautta toteutetun kaista-avustimen toiminta ei sen sijaan vakuuta. Ajolinjan korjaukset tehdään pyörää jarruttamalla, mikä tarkoittaa voimakkaita repäisyjä tien reunaa kohti. Toiminnon paras puoli on, että sen saa ohjauspyörän kytkimestä helposti pois päältä.

Roudan runtelemalla soratiellä Hilux ei ole parhaimmillaan, ainakaan ilman kuormaa. Pienetkään teräväreunaiset kuopat eivät varmasti jää kuljettajalta huomaamatta. Toki täytyy muistaa, että kun lava-auton kantavuudeksi ilmoitetaan yli tuhat kiloa, takapään lehtijousituksen ei voikaan olettaa kuolettavan iskuja kuormaamattomana kovinkaan tehokkaasti.

Hintavat istuimet

Ohjaamo on ilmeeltään, toiminnoiltaan ja lisävarusteltuna äänentoistoltaankin henkilöautomainen, mutta kovat ja heikosti tukevat istuimet eivät houkuttele pidempiin ajorupeamiin. Mukavuutta rajoittaa myös ohjauspyörän niukahko säätövara, minkä vuoksi pidempi kuljettaja voi joutua tekemään kompromisseja ajoasennon suhteen.

Koska kyseessä on lähinnä työkaluksi tarkoitettu pick-up, edellä mainittuihin ergonomiaongelmiin ei muuten jaksaisi takertua – mutta kun tuplahytillisen huippuvarustellun koeajoyksilön hinta kohoaa yli 80 000 euron, saanee jakkaroiltakin toivoa hieman enemmän mukavuutta.

Korkea hinta on kuitenkin Suomessa suurelta osin takaistuinten verokohtelun syytä: kaksipaikkaisena samanmoinen auto kustantaa yli 20 000 euroa vähemmän. Edullisimmillaan uuden Hiluxin listahinta on 37 817 euroa, mutta tällöin joutuu istuinten lisäksi luopumaan suurimmasta osaa varusteista, automaattivaihteistosta ja neljästä desilitrasta iskutilavuutta.

Hinta ei ole kuitenkaan aiemminkaan ollut este Hiluxin myynnille. Pienistä puutteista huolimatta päivitetty lavalegenda on aiempaakin vakuuttavampi kokonaisuus, jolla on helppo lyödä paineita Ford Rangerin suuntaan. Se kun vuorotteli edellisvuonna Hiluxin kanssa Suomen lava-autojen myyntikärjessä.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen