Koeajo: Toyota Proace City Verso – japanilaisten kuorien alta löytyy ranskalainen sielu

Toyota Proace City Verso lainaa tilat ja mukavuuden ranskalaisilta yhteistyömalleilta. Hyvää: sisätilat, ajomukavuus, tavaratila. Huonoa: melutaso, moottorin puhdittomuus, hinta varusteltuna, keskinäyttö.

Yhtälö on aika selvä: jos auto on neliskanttinen ja tilava, se ei voi muodoiltaan olla sutjakka ja silmiä hivelevä. Toyota Proace City Verso on silti miellyttävä tuttavuus.

Rengasäänet kantavat matkustamoon ajoittain häiritsevästi, sillä kookkaan auton kookas matkustamo on yhtä kaikupintaa. Muilta ominaisuuksiltaan alla on mukava tilaihme myös matka-ajoon. Sisällä on väljät tilat istua, myös leveyssuunnassa. Laajat ikkunapinnat lisäävät avaruuden tuntua.

Kookas tila-auto on ketterä kokoisekseen: ahtaissakaan pysäköintihalleissa viikkailu tuota ylen määrin harmaita hiuksia. Kuutiomaiset mitat on helppo hahmottaa, minkä lisäksi sivupeilit ovat riittävän suuret. Peruutustutka varoittaa nöyrästi, joten kadunvarren taskuparkkeeraus on vain kuskista kiinni. Peruutuskamera on Premium-varustetason herkku.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mukavaa matkantekoa

Korkea auto on taipuvainen huojahtelemaan käännöksissä. Matka-ajossa Proace City on myös herkkä sivutuulten heilutteluille. Alusta ja jousitus ovat perushyvä kokonaisuus, mutta jämäkkyyttä saisi olla hieman lisää, jotta kallistelut kuolettuisivat paremmin.

Toyotaksi auto on yllättävän mukavuuspainotteinen, aivan kuin olisi ranskalaisen ratissa. Ja niinhän sitä tavallaan ollaankin, sillä Proace City jakaa perusrakenteensa Peugeot Rifterin/Partnerin, Citroën Berlingon sekä Opel Combon kanssa.

Matka-ajossa autoa ei tarvitse paimentaa pysymään toivotulla ajolinjalla, vaan kulku on vakaata ja ohjaus keskittää nöyrästi. Ohjaustuntuma saisi olla vähän tanakampi, mutta onneksi ohjaus ei kuitenkaan ole ylikeveäksi tehostettu.

Maantieajossa meno on ajoittain puhditonta, onhan 130 hevosvoimalla vietävänään kookas auto. Puhdittomuus käy ilmi ohituskiihdytysten ja ylämäkien tullen. Tällä erää autoa ei koeajettu täydellä matkustajakuormalla, mutta tuolloin voimalinja on tietty sitäkin kovemmalla koetuksella.

Erilaisia mukitelineitä ja lokerikkoja on useita, mutta niitä voisi olla enemmänkin. Ratin takana kojelaudan päällä oleva kannellinen lokerikko on muutoin kätevä, mutta kansi pysyy yläasennossa vain pitämällä. Tavaroille on tarjolla selkeän muotoinen kontti, jossa on tilavuutta 597 litraa.

Muovintäyteinen sisäilme

Sisäilme on muovintäyteinen ja kojelaudan ratkaisujen osalta tylsähkö, osittain Active-perusvarusteisuudesta johtuen. Erittäin pieni ja mustavalkoinen keskinäyttö ei edusta tätä päivää, ja valikkojen käyttö on tahmeata näytön pienen koon vuoksi.

Premium-tasolta en haikaile niinkään navigaattoria kuin sen myötä tulevaa kahdensantuumaista värinäyttöä kojelaudan yläosaan. Siinä missä koeajettu versio maksaa hitusen yli 27 700 euroa, nousee hinta samalla voimalinjalla Premium-varusteltuna jo yli 34 600 euroon.

Kattava turvavarustelu

Kiitosta voi jakaa sen suhteen, että turvallisuus- ja mukavuusvarusteita on varsin kattavasti jo edullisimmalta Active-varustetasolta lähtien. Premiumin myötä turvapuolelle tulee vain kuolleen kulman varoitusjärjestelmä sekä peruutuskamera.

Vakiona alusta alkaen ovat esimerkiksi kaistavahti ohjausavustimella ja koeajossa varsin varmatoimiseksi osoittautunut liikennemerkkien tunnistus sekä vakionopeudensäädin, jonka Premium-varustetaso toisi mukautuvana versiona.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Jari Saarentaus