Koeajo: Tradition taidetta – Toyota Camry 2.5 Hybrid

Toyota Camry vetää isot linjat niin varmalla kädellä, että pikku töherrykset eivät teosta pilaa. Hyvää: ajettavuus, tilat, hybridivoimalinja. Huonoa: ei vetomassaa, farmarimallin puute.

Paluun Suomen markkinoille tehnyt Toyota Camry oli ehkä ennen synonyymi harmahtavalle perussedanille, mutta uuden sukupolven myötä kantoja on tarkistettava. Runsaat muodot ja keulan laaja jenihymy tuovat mieleen jopa ylämerkki Lexuksen.

Liikkeellelähtöä seuraa täyteläisyyttä ja vanhanaikaisuutta, ja vain vähän epäkohtia. Ensin mainitusta adjektiivista vastaa katkoton hybridivoimalinja, toinen puolestaan liittyy ohjaukseen: siinä esiintyy jopa lievää vetelyä, mitä ei enää usein nykyautoissa tapaa.

Kyseessä on kuitenkin puhtaasti positiivinen piirre, sillä Camryn terve ohjaustunto peittoaa muun muassa Audin tai BMW:n vastaavan kokoisten autojen yritelmät – näin ne voimasuhteet kääntyvät. Vielä kun ohjaus palauttaisi tarmokkaammin kävelynopeuksissa.

Maantiellä kulku on vakaata, kuten isossa autossa pitääkin. Sen sijaan koeajoauton 235/45 R18 -pyörien aiheuttama melu on karkealla pinnalla aika kuuluvaa. Pyöräkoko huomioon ottaen mukulakiveys ylittyy nätisti, mutta terävät töyssyt tärskäyttävät läpi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ohjaamossa viihtyy

Sisälläkin perusasiat ovat enemmän kuin kunnossa, kunhan kojelaudan hieman ylimuotoiltuihin linjoihin tottuu. Kunnollisessa ajoasennossa jää kaipaamaan vähän ylemmäs nousevaa istuinosan etureunaa, mutta näilläkin eväillä Camryssä istuu mielellään pitkään.

Kytkimet ovat kauttaaltaan selkeitä, ja havainnollista keskinäyttöäkin heikentävät vain joidenkin symbolien pienuus ja turvajärjestelmien hieroglyfiset lyhenteet – sekä selkeät käännöskukkaset kuten ”pysäköintitutkinto” tai ”takapään liikennetiedotus”.

Säilytystilaakin on loihdittu mukavasti: mukitelineiden edessä on riittävä lokero, ja loput tavarat voi haudata keskikyynärnojan alla olevaan suureen lokeroon. Samaiseen, muhkeaan ja pehmustettuun nojaan on mukava lepuuttaa kättä ajon aikana.

Tässä paketissa vähän liiaksi oikealle sijoitettu nopeusmittari tai 5 km/h portain säätyvä mukautuva vakionopeudensäädin eivät edes harmita. Ja saahan cruisen halutessaan kytkettyä tavalliseksi, jolloin nopeutta voi säätää yhden kilometrin haarukalla.

Helppo kulkea ja olla

Isot ulkomitat joka suuntaan saavat aikaan senkin hyveen, että autoon kulku on katumaasturimaisen helppoa, niin henkilöautosta kuin onkin kyse. Vaikka akseliväli on 4,5 cm lyhyempi kuin sisarmalli Lexus ES:ssä, pitkäkin takamatkustaja mahtuu hienosti.

Tavaratilassa leveyssuuntainen tila on käytetty perinteisin keinoin hyväksi, ja lopputulos on valtava. Se onkin tarpeen, sillä Camryä ei tehdä farmarina, eikä konttia saa tämän Premium-varustetason yhteydessä laajennettua. Onneksi edullisemmissa Active- ja Style-tasoissa sähkösäätöinen takaistuin vaihtuu kahdessa erisuuruisessa osassa kumoutuvaan selkänojaan.

Takaluukkuun viitseliäisyyttä ei ole enää riittänyt: saranat ovat vanhanaikaista, tilaan tunkeutuvaa tyyppiä, ja luukku sulkeutuu rämähtäen. Muuten viimeistely on kautta linjan asiallisen japanilaista.

Harvoin on tullut kirjoitettua, että Toyotan kokeileminen kysyy rohkeutta, mutta uuden Camryn tapauksessa näin voi ilmaista. Sen verran tasapainoinen kokonaisuus on – vertasi autoa sitten minkämaalaiseen kilpailijaan tahansa. Malliston alkaen-hinnatkaan, vajaat 40 000 euroa, eivät pelota. Perävaunua vetävät joutuvat tosin ostamaan jonkin toisen auton.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Lauri Ahtiainen