Koeajo: tyyli tilan tilalle – Renault Scénic

Unohtakaa se, mitä Renault Scénic opetti meille tila-autoista. Hyvää: tyylikäs ulkonäkö, nöyrä moottori, notkea vaihteisto. Huonoa: niukat takaistuintilat, joissakin olosuhteissa täristävä kulku ja melutason vaihtelut.

Renault Scénic rynnisti 1990-luvun puolivälissä tila-automaisella korimuodolla keskikokoisten autojen luokkaan. Samalla Scénic seurasi isosisarensa, eurooppalaisten tila-autojen edelläkävijän Renault Espacen jalanjälkiä.

Vaikka tuon pyöreämuotoisen esi-Scénicin olemus oli vähän bussimainen, niin monipuolisen tilan, tunnokkaan ajettavuuden ja ranskalaisen mukavuuden yhdistelmänä auto oli lyömätön. Trendi oli luotu, ja muiden merkkien oli seurattava perässä.

Tuosta on nyt 20 vuotta, ja monen muun asian ohella myös automuoti on muuttunut. Mielenkiintoisinta on se, että juuri ranskalaiset ­– siis tämän luokan pioneerit – näyttäisivät menettäneen uskonsa perinteiseen tila-autokonseptiin.

Esimerkiksi Peugeotin uusin 5008 on pikemminkin katumaasturi kuin tila-auto, ja tuoreinta Renault Scéniciä voi luonnehtia näiden kahden segmentin sekoitelmaksi. Ranskalaisista tämän luokan tilalippua kannattelee puhtaasti enää Citroën C4 Picassollaan.

Laajat lokasuojat

Kuten jo toisesta Scénic-sukupolvesta lähtien on ollut tapana, uuttakin mallia myydään kahdella eripituisella korilla. Nyt koeajettavan lyhyemmän rinnalla on noin 23 senttiä pidempi, seitsemän hengen matkustusmahdollisuuden tarjoava Grand Scénic.

Se ei saanut taannoisessa koeajossamme kovin mairittelevaa arvostelua varsinkaan silloin, kun huomion kohteena oli tila-auton tärkein ominaisuus – eli se tila.

Suuret mutta suhteessa kapeat, ekohengessä autoon ympätyt matalan vierinvastuksen 20-tuumaiset pyörät lokasuojineen veivät strategisia senttejä takamatkustajilta. Hämmästyimme, miten Renaultin rohkeus riitti astua sivuun perinteiden polulta.

Lyhyesti lääniä

Tässä lyhyemmässä versiossa, joka siis kantaa edelleen pelkkää nimeä Scénic, akseliväliä on vielä seitsemän senttiä Grand-mallia vähemmän, ja se tietysti tuntuu takapenkillä. Toivomisen varaa jää niin varvas- kuin polvitiloihinkin, eikä reisitukeakaan voi kehua.

On tietenkin nurinkurista, että juuri tämänniminen auto on takatiloiltaan näinkin piukea. Mutta kun asiaa katsoo laajemmin, Scénicin palaset alkavat loksahdella paremmin paikoilleen – kuten myös auton omin käyttöalue.

Uuden Scénicin voi nimittäin nähdä eräänlaisena lifestyle-autona, siis urbaanina ja nuorekkaana citykulkuneuvona, vähän katumaasturien tyyliin. Hallimaiset tilat näyttävät tässä yhtälössä olevan täysi sivuseikka.

Kaupungissa kotonaan

Sitä lifestyleä löytyy etenkin auton muotoilusta. Ulkonäkö on aina makuasia, mutta ainakaan toimituksemme raadista ei astunut esiin yhtäkään henkilöä, joka ei olisi pitänyt Scénicin designista. Tyylikkyys on läsnä pienintäkin yksityiskohtaa myöten.

Scénic on trendikäs kaupunkikulkuneuvo myös ominaisuuksiltaan. 130-heppainen kone ei ole mitenkään ylitehokas, mutta vetää todella nöyrästi ja jyrinöittä alakierroksilta, ja vaihteensiirto pelaa sujuvasti. Ohjauskin on hyvin luonnollisen tuntuinen.

Viihtyvyyttä lisää selkeä ja käytännöllinen ohjaamo. Kestokehuina voi mainita kätevän radion säätimen ratin alla sekä itsestään ovet sulkevan avaimettoman käytön. Tämän varusteversion kosketusnäyttö vain on hieman pikkuruinen.

Tilaa tavaroille

Irrotettavat takaistuimet ovat niin ikään tila-autoissa väistyvää kansanperinnettä. Scénicissäkin selkänojat kaatuvat yhdellä vivun liikkeellä, ja istuinosa karkaa samalla alemmas, jolloin laajennetusta tilasta muodostuu täysin tasainen. Suksiluukku silti puuttuu.

Takaluukku ei aukea erityisen ylös, ja terävää lukkokappaletta pitää ainakin pidemmän kuormaajan varoa. Vastapainona on matala kuormauskynnys. Selkeän muotoisesta suorakulmakontista löytyy kahteen eri tasoon aseteltava välipohja, mistä lisäkiitos.

Säilytystilaa on pikkutavaroille pitkin autoa, esimerkiksi pitkittäissuunnassa liukuva keskikonsoli etuistuinten välissä edustaa parasta tila-autoperinnettä. Konsolin ollessa taka-asennossaan pitää vain varoa, ettei sen jättämälle tasolle aseta tavaroita, jotka ovat vaarassa liukua polkimien alle.

Melua maantiellä

Myös ranskalaista mukavuutta on 2000-luvulla pidetty sen kotimaassa epämuodikkaana. Pyrkimys saksalaistyyppiseen jämäkkyyteen on tosin aivan viime aikoina ollut vähenemään päin, minkä olemme panneet ilolla merkille.

Scénicin erikoinen rengaskoko, kaikista malliversioista löytyvä 195/55 R20, lyö leimansa myös tälle osa-alueelle. Jousitus itsessään toimii isoissa heitoissa ja kuopissa melko hyvinkin, mutta nypytystä ja värinää välittyy aina ohjauspyörän kehälle asti.

Rengasmelu karkealla pinnalla on myös aikamoista, kuten tuulen suhinatkin. Oman lisänsä tuo moottorijarrutuksissa kuuluva voimansiirron ulina sekä vaimea, ilmeisesti renkaista johtuva rallatus, joka erottuu parhaiten vastalevitetyllä asvaltilla.

Penkeissä pehmeyttä

Jos ei alusta tarjoa retrofiilistä 90-luvulta, istuimet hoitavat tämän puolen. Niiden toppaukset ovat poikkeuksellisen pehmeät, ja tämän ansiosta juuri tuo mukavuus kokonaisuutena on Scénicissä kohtalaisen hyvin hallussa.

Pehmeydestä huolimatta istuin tukee kroppaa melko hyvin. Ajoasennon mittasuhteet ovat muutenkin kohdallaan, ja istumakorkeus on, aivan oikein, kuin tila-autossa. Eli löytyihän niitä vanhoja Scénic-piirteitä sentään parisen kappaletta, kun oikein etsi.

Silti, kuten edellä kirjoitetusta on varmaankin tullut jo selväksi, Scénic sopii parhaiten tyylikkyyttä arvostaville kaupunkilaisille, joilla on mahdollisesti kaksi pientä lasta. Sen sijaan jälkikasvun ja ajomatkan kasvaessa alkaa tulla ikävä niitä vanhoja tila-autopiirteitä.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus

Lisätietoja: www.renault.fi/uusi-scenic