Koeajo: Ford Grand C-MAX

Onnistuneesti muotoiltu laatikko. Hyvää liukuovet, sisätilojen muunneltavuus, hinta. Huonoa moottorin kyvyt lastattuna, etuistuin.

Ford on onnistunut Grand C-MAXin muotoilussa. Auto on niin sutjakan näköinen kuin kookkaasta tila-autosta nyt ylipäätään voi tehdä. Laatikkomaisuutta ei voi muodoissa välttää, jos auton sisään on tarkoitus mahduttaa suurperhe tavaroineen.

Korkeus ja pitkähkö akseliväli tekevät auton käytökselle hyvää ja huonoa. Maantiellä sivutuulet toisaalta heiluttelevat autoa, mutta toisaalta pitkä akseliväli tuo etenemiseen vakautta. Kaupunkiajossa auto on kömpelö: tiukoissa käännöksissä ilmenee heilahtelua, eikä kääntösäde salli kovin ketterää sompailua. No, pikkuautot ovat erikseen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Nerokkaat ovet

Etuistuin on istuinosan sivutuen osalta tahdottoman löysä ja reisitukea saisi olla enemmän.

Takaistuimet säätyvät monipuolisesti. Istuinten liikuttelu eteen ja taakse sujuu varsin kevyesti. Penkit myös kaatuvat näppärästi.

Erityisen nerokas ja arkikäyttöä helpottava ratkaisu ovat liuovet takana. Ne paljastavat laajan kulkuaukon, josta on helppo kivuta sisään autoon. Liukuovet ovat kevyempikäyttöiset kuin tila-autojen liukuovi-historian alkuhämärissä, jolloin ovien liikutteluun vaadittiin voimallisia ponnistuksia.

Ei ole iso yllätys, että takimmaiselle kolmannelle istuinriville ei tohdi houkutella matkustajaksi aikuisen kokoista. Jalka- ja pääntilaa on varsin niukasti ja istuin matalalla, joten polvet nousevat ikävän jyrkästi. Lasten voi olla hyvinkin lysti matkata omassa valtakunnassa.

Ikkunapintaa riittää

Hallintalaitteet ovat fordimaisen selkeät ja hyvin käsillä, joskin ratin nappulat ovat pikkuruisina hankalia, eikä koeajon aikana vältytty virhepainalluksilta. Myös näytön symbolit jäävät aika pieniksi, eikä nyt ole kyse ikänäöstä. Plussaa tulee näytön yllä olevasta häikäisyjä estävästä lipasta.

Näkyvyys eteen ja etuviistoon on erinomainen: ikkunapintaa on laajalti, eikä kuljettajan vastuksina ole laajoja katveita. Taaksekin näkee hyvin, kiitos erinomaisten peilien ja laajan takaikkunan. Pysäköijä kiittää lämpimästi laajakulmaista peruutuskameraa, joka näyttää myös hieman sivuille. Hyvä kamera helpottaa peruuttajaa – ja estänee auton eliniän aikana kolhun jos toisenkin.

Lastattuna verkkaista

Moottorin voimat riittävät arkiajoon kohtuuhyvin. Lastattuna meno on kuitenkin hieman verkkaisempaa. Alakierroksilla on havaittavissa lievää laiskuutta. Vääntö saisi olla väkevämpää: nyt joutuu kaupunkiajossa käyttämään kättä aika tiuhaan vaihdekepillä.

Kuusiportainen vaihteisto toimii sinänsä eleettömästi.

Vaihdekeppi sijaitsee keskikonsolin etuosassa, hieman ylös nostettuna, kuin pakettiautoissa ikään. Ratkaisu on sinänsä onnistunut, mutta vaihdekepin liikkeet saisivat olla lyhyemmät, jotta vaihteiden käyttö olisi kätevämpää.

Moottorin äänimaailma on miellyttävä. Matkustamo on äänieristetty kohtuuhyvin, joten sisämelu pysyy siedettävällä tasolla taajamassa ja kaupungissa ajettaessa. Maantieajossa renkaiden rallatus kantaa kuitenkin sisälle asti häiritsevästi.

Lisävarusteina koeajettavassa autossa on muun muassa peruutuskamera (200 e), kaksoisksenon-ajovalot (500 e), metalliväri (500 e), Titanium Plus -varustepaketin (740 e) myötä tulevat lasikatto, sähkötoiminen takalukku, avaimeton keskuslukitus ja käynnistys.

Erityisen järkevä lisävarustevalinta kookkaaseen tila-autoon on navigaatio-paketti (660 e), johon kuuluvat muun muassa navigointijärjestelmä, 8-tuumainen värinäyttö, aktiivinen pysäköintiavustin sekä parkkitutkat eteen ja taakse.

Teksti ja kuvat: Marko Jokela