Koeajo: hiomaton Hyundai Tucson

Viekö kuski autoa, vai auto kuskia? Hyvää: Tyylikäs ulkonäkö, pitkä takuu. Huonoa: Korkea kulutus, kallis, kojelaudan materiaalit, kaistavahti.

Aina Tucsonin ratissa ei oikein tiedä viekö kuski autoa, vai auto kuskia. Hyundain LKAS-kaistallapitoavustimen herkin asetus yrittää ajaa automaattisesti keskellä kaistaa. Moitteetta se ei onnistu: joskus korealaistekniikka puuttuu ajoon väärissä tilanteissa, välillä taas kaistojen seuraamisessa on ongelmia.

Ajoittain tilanne paisuu koomiseksi: kahdella kädellä ohjauspyörää pitelevää kuljettajaa kehotetaan tomerasti ottamaan ohjauspyörästä kiinni.

Onneksi kaistavahdista löytyy sallivampia herkkyyksiä, joten vakavasta ongelmasta ei ole kyse. Silti Hyundain halu tuoda keskeneräistä teknologiaa asiakkaiden kummasteltavaksi ihmetyttää.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Turvavarusteita riittää

Tucson korvaa Hyundain mallistossa ix35:n, eli auto haastaa esimerkiksi Nissan Qashqain ja Mazda CX-5:n. Tiukasti kilpaillussa luokassa tarvitaan muitakin valtteja kuin temppuileva kaistavahti. Onneksi toiseksi edullisimmasta varustetasosta lähtien saatavilla on kattava turvapaketti: kaista-avustin, katvevahti, ristävän liikenteen varoitin, törmäysvaroitin ja automaattinen hätäjarrutusjärjestelmä.

Turvapaketti on vakiovarusteena koeajetussa Premium-varustelussa. Jäähdytetty nahkaverhoilu, lasikatto ja näyttävät 19-tuumaiset vanteet pönkittävät muutoinkin näyttävän Tucsonin olemusta, mutta nelivedon ja automaatin kanssa hinta karkaa 50 000 euroon.

Aivan niin arvokkaaseen luokkaan Tucsonin ominaisuudet eivät yllä. Kojetaulussa on turhan kovaa muovia, eivätkä ajettavuus tai melutaso yllä hintaluokan vaatimuksiin.

Hyundai Tucson-valikoimasta löytyy myös järkevämpiä vaihtoehtoja. Hinnat alkavat ahtamattomasta 130-hevosvoimaisesta etuvedosta, joka maksaa 26 990 euroa. Edullisin diesel kustantaa 28 390 euroa.

Kaupungissa takertelee

Koeajoauton 177 hevosvoimainen turbomoottori liikuttaa autoa vaivatta, mutta bensiiniä kuluu paljon. Auton yhdistetyksi kulutukseksi luvataan korkeahkot 7,5 litraa sataa kilometriä kohden. Moottoritiellä auton korkeus kostautuu ilmanvastuksena, ja kulutuslukemat nousevat yhdeksään litraan sadalla kilometrillä.

Moottorin parina on uusi 7-portainen kaksoiskytkinvaihteisto. Maantiellä vaihteisto toimii hyvin, mutta alhaisessa vauhdissa toiminta takertelee, sillä vaihteisto tarjoaa liian suurta vaihdetta. Sama vaihteisto toimii dieselmoottorisen Kia Soulin keulalla juohevammin.

Tucsonin ajettavuus on tyypillistä katumaasturia. Alusta on riittävän jämäkkä, jotta henkilöautoa korkeampi kori ei kallistele turhia. Ohjaus on löysä kolmesta asetuksesta jäykimmälläkin, mutta muuten autolla ajelee mielikseen. Jämäkkä ajettavuus ja korkea kori kostautuvat hienoisena kovuutena, mutta epämukavaksi Hyundaita ei voi sanoa.

Halvat materiaalit unohtaen Tucsonin sisusta on toimiva. Keskimittainen saa hyvän ajoasennon, ja kuljettajan takana istuu mielikseen. Navigaattorin käyttöliittymä reagoi nopeasti kosketusnäytön painalluksiin, joten osoitteiden syöttö käy vaivatta.

Tucsonin mielikuvaa heikentävät halvako kojelauta, löysä ohjaus ja viimeistelemätön kaistavahti. Vaa’an toisella puolella on tarjolla pitkä takuu ja makea ulkonäkö. Koeajetussa muodossa auton hinta karkaa ominaisuuksien yläpuolelle, mutta arkisempana versiona Hyundai Tucson on toimiva maastohenkinen perheauto. Paljon ajavien kannattaa harkita taloudellisempia moottorivaihtoehtoja.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen