Koeajo: Mercedes-AMG C 63 S Coupé A

Mercedes-AMG C 63:llä voi pitää kivaa myös nopeusrajoitusten sisäpuolella. Hyvää: välyksettömyys, vakuuttavuus, suorituskyky. Huonoa: moottorin vaimea ääni yläkierroksilla.

Heille, jotka eivät ole tyytyväisiä ”tavallisen” Mercedes-AMG C 63:n 476 hevosvoiman tehoon ja 650 newtonmetrin vääntömomenttiin, on tarjolla aitoa tehdastuningia noin 13 000 euron lisähintaan. S-kirjaimen myötä arvot nousevat lukemiin 510 hv ja 700 Nm.

Rahalle saa muutakin vastinetta, eikä nyt puhuta koristeista.

Renkaat ovat matalampaa profiilia ja vanteet tuuman suuremmat (edessä 255/35 R19, takana 285/30 R19), takapyörien välissä käytetään sähköisesti ohjattua tasauspyörästön lukkoa täysin mekaanisen sijaan, moottorin tuennan jäykkyys säätyy ajotilanteen mukaan ja normaalien ajotilojen jatkoksi on lisätty vapautuneempi race-asento.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lipakka perä

Kuten perus-AMG C 63:n, myös S-version saa kaikkina C-sarjan korimalleina, siis paitsi coupéna myös neliovisena sedanina, farkkuna tai Cabrioletina. Koeajoon suomalaisille teille saimme Coupén, ja se, että olimme hiljattain ajaneet myös uusinta BMW M3:a sekä uunituoretta Alfa Romeo Giulia Quadrifogliota, antoi mukavasti vertailupohjaa.

Mercedeksen lähestymistapa aiheeseen välittyy jo ensimmäisessä tiukassa mutkassa, kun kaasua painaa hieman syvempään. Vaikka luistonesto on päällä ja ajotila kaukana racesta, perä lipsahtaa helposti sivulle – kuin muistuttaakseen siitä, että alla on yli 500-hevosvoimainen takavetoinen, ja siitä, että lukkoperä toimii aktiivisesti.

C 63 S on perusajossa korostetun jämäkkä. Mukulakivikadulla tämä saa aikaan räminää muutenkin laadukkaassa autossa. Joka ikinen töyssy ja myös rengasmelu välittyvät estoitta ohjaamoon kaikilla suomalaisnopeuksilla, vaikka valitsisi comfort-ajotilan. Sama pätee istuimiin, jotka ovat kovat, mutta erittäin hyvin kehoa tukevat.

Kova, mutta kiva

Elastisuuden puutetta osaa arvostaa öisellä mutkatiellä. C 63 S tarjoaa sopivan, viihdyttävän yhdistelmän ohjauksen ja takapään eloisuutta sekä etupyörien loputtomalta tuntuvaa pitoa. Maailmasta löytyy varmasti tunnokkaampiakin sportteja, mutta juuri tällaiseksi voimacoupéksi balanssi on hallussa.

Siinä missä Alfa Romeo ja BMW käyttävät tehomalleissaan kuusisylinteristä konetta, Mercedeksellä pyttyjä on edelleen rohkeasti kahdeksan. Kaasuun vastaavuus on tiukkaa, ja seitsenvaihteinen automaatti toimii räväkässä ajossa hektisesti. Etenkin, kun ajomoodin vaihtaa sportista toiseksi äkäisempään eli sport+-asentoon.

Lisää moottorin ominaisuuksia saa kaivettua esiin vaihteiston manuaaliasennossa. Se on niin sanottua aitoa sorttia, eli laatikko ei vaihda itsestään alas- eikä ylöspäin. Se, millä pykälällä edetään, jätetään kuljettajan ja ratin takana olevien vaihtolapojen yhteistyön huomaan.

Kuuloaistin yläpuolella

Jokaisella autolla on huonot puolensa, ja C 63 S:ssä ne liittyvät moottorin äänimaailmaan. Etenkin siksi, että koeajoauto oli varustettu lisähintaisella AMG Performance -urheilupakoputkistolla, mihin liittyy myös keskikonsolissa oleva äänitehostenappula.

Alakierroksilla kiihdytettäessä kaikki on kuten pitääkin: veekasi kumisee juuri sopivan kuuluvasti, rosoisesti ja bassovoittoisesti. Sen sijaan tasakaasulla äänet hukkuvat miltei täysin rengasmelun alle.

Oudointa on käyntiäänen sävy. Kun ryhtyy nostamaan kierroksia vapaammalla tiellä lähemmäs punaviivaa, soundi muuttuu matalasta korkeataajuuksiseksi, ja muistuttaa ylärekisterissä lähinnä tavallista neloskonetta!

Vaihtamiskohdan vaikeutta korostaa se, että kasikone käy yläkierroksilla todella värinättömästi, eikä lähestyvää rajoitinta oikein aisti. Niinpä mittariston näyttöön syttyvä kookas vaihtovalo tulee vaihteiston manuaaliasennossa todella tarpeeseen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Maaottelu alkakoon

Koeajon jälkeen mielikuva on silti kirkas. C 63 S on vakuuttava ja juuri sopivasti kompromissiton auto, josta huokuu valmistajan pitkällinen paneutuminen voimakkaiden mallien filosofiaan.

Hyvä niin. Mutta miten se sitten suhteutuu edellä mainittuihin kilpailijoihin?

Toisin kuin BMW M3, Mercedes-AMG C 63 S ei yritä olla mikään kilpa-auto, vaan lähestyy aihetta tavallaan hieman kepeämmin mielin. Stuttgartin kädenpuristus on baijerilaisia herrasmiesmäisempi, mutta edelleen todella tiukka. Se herättää kunnioitusta, vaikka M3 kuulostaakin korkeilla kierroksilla selvästi paremmalta.

Onko C 63 S sitten hauskempi – tai edes yhtä hauska – kuin Alfa Romeo Giulia Quadrifoglio, siihen emme ota kantaa. Katsokaas, jotkut tykkäävät Formula ykkösissä siitä, että Mercedes voittaa, toiset taas palvovat Ferrarin nimiin. Makunsa kullakin…

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Antti Hentinen