Koeajo: Mercedes-Benz GLC 350 e A 4Matic

Mercedes-Benz GLC 350 e:ssä on otettu opiksi isoveljen epäkohdista. Hyvää: hiljainen voimalinja, tasapainoinen kokonaisuus. Huonoa: latailun tarve.

Vertailimme Moottori-lehden numerossa 10/2016 suuria ladattavia hybridimaastureita. Tuon urakan vanavedessä otimme koeajoon myös Mercedeksen tuoreen ja pienemmän version aiheesta, Mercedes-Benz GLC 350 e:n, jota maistelimme pikaisesti jo viime keväänä.

Toisin kuin isoveljensä GLE 500 e, jossa mässäillään kolmilitraisen bensiinikäyttöisen tuplaturbo-V6:n vanhakantaisella voimalla, GLC 350 e on moottoroitu järkevämmällä kaksilitraisella nelisylinterisellä ahdetulla bensakoneella.

Se istuu eittämättä paremmin ladattavan hybridin ekohenkiseen maailmankuvaan, varsinkin kun voiman puutteesta ei tätäkään moottoria voi syyttää. Sähkömoottori on molemmissa malleissa samantehoinen, ja tämä pätee myös litium-ioniakun 8,7 kilowattitunnin kapasiteettiin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kehitys kehittyy

Isoveljen tapaan GLC 350 e tarjoaa käyttöön neljä ajotilaa: hybridin, missä poltto- ja sähkömoottoreita käytetään yhdessä, pelkän sähköajotilan, sähkön säästämisen tulevia ajotilanteita varten tai ajon aikana tapahtuvan lataamisen polttonesteen kulutuksen kustannuksella.

Muuten kehitys on kehittynyt mallien välillä melko suurin harppauksin.

Siinä missä valmistaja lupaa GLE 500 e:lle pelkällä sähköllä 30 kilometrin toimintamatkan ja 130 kilometrin huippunopeuden, GLC 350 e:ssä nämä arvot on saatu kasvatettua 33 kilometriin ja 140 kilometriin tunnissa.

Näitä marginaalisia lukemia tärkeämpää on kuitenkin se, että GLC:ssä kaasupolkimeen syntyy sähköajomoodissa keinotekoinen pykälä. Tämä tekee pelkällä sähköllä ajamisesta helpompaa, sillä polttomoottori käynnistyy vasta, kun kuski polkee tuon keinotekoisen vasteen ohitse.

Vertailussamme olleista autoista vain Audi Q7 e-tronissa oli tuo moderni ominaisuus. Esimerkiksi Mercedes-Benz GLE 500 e:stä se sen sijaan puuttuu kokonaan.

Fiksumpi tavaratila

GLC 350 e:n akun täyteen lataaminen kestää valmistajan ilmoituksen mukaan tavallisesta pistorasiasta alle kolme tuntia. Pikalataus kutistaa ajan 2 tuntiin ja 15 minuuttiin.

Kuten GLE:ssäkin, pistoke on sijoitettu takapuskurin oikeaan kulmaan. Talvikäyttö viimeistään osoittaa, kerääkö tuo monista muista lataushybrideistä poikkeava paikka lunta kaukaloonsa, jos myräkkä yllättää kesken latailun ja auto on pysäköity ulkoilmaan.

Tavaratila on tuntuvasti fiksumpi kuin GLE 500 e:ssä. Siinähän kontin käytettävyys on uhrattu sähköisen tekniikan mukanaan tuomalle korkealle kyhmylle, mikä tekee myös laajennetun tavaratilan käytöstä lähinnä surkuhupaisan kokemuksen.

GLC 350 e:n kontin pohja on niin ikään hieman koholla, mutta koska kynnys on selvästi matalampi, se ei haittaa käyttöä lainkaan samalla tavalla. Latauskaapelille on varattu tila välipohjan alta avautuvasta lokerosta – seikka, jota kaikki vertailumme autot eivät tarjonneet.

Hiljaiset moottorit

Tien päällä GLC antaa todella laadukkaan vaikutelman, vaikka autoa vertailisi noihin edellä mainittuihin isompiin ja kalliimpiin katumaastureihin.

Koeajoauto oli varustettu lisähintaisella ilmajousituksella, jota voi suositella tähän autoon varauksetta. Kulku on pehmeää, hiljaista ja sivistynyttä, ja selvästi modernimman oloista kuin GLE-isoveljessä.

Voimalinja toimii kaiken aikaa pehmeästi. Ja koska bensiinimoottori on itsessään hiljainen, myöskään äänimaailma ei juuri kerro, millä käyttövoimalla kulloinkin satutaan etenemään.

Kaiken kruunasi koeajoauton klassinen sisustus – kaikki kunnia AMG-sporttikoristeille, mutta juuri tämän hienostuneisuuden Mercedes osaa mielestämme kaikkein parhaiten.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lataus kaupan päälle

Vaikka emme tehneet pienemmälle latausmersulle kattavia kulutuslenkkejä, uskallamme vertailun perusteella sanoa, että myös GLC 350 e:n ilmoitettu EU-kulutus on varsin utopistinen. Ainakin siihen yltäminen vaatii lyhyitä ajomatkoja latausten välillä; pitkillä reissuilla bensaa palaa väistämättä reilusti yli tuplaten ilmoitettuun verrattuna.

Käytännön säästöä syntyy ainakin hankintahinnassa. GLC 350 e:n viralliset hiilidioksidipäästöt ovat vain päälle kolmannes samalla bensiinimoottorilla varustettuun GLC 250 -malliin verrattuna, joten autoverotuksemme kohtelee mallia kiltisti.

Niinpä hybriditekniikka tulee tavallaan kaupan päälle, ja käteen jää vielä reilut pari tonnia ylimääräistä. Ne voikin sitten pistää jemmaan vuotuista muutaman kympin käyttövoimaveroa varten, jolla jostain kumman syystä rokotetaan ladattavien hybridien omistajia.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Lauri Ahtiainen