jutut 22.12.2017
Suomen hienoin moottoritie – E18-historia yksissä kansissa
Jos E18-juttusarjastamme jäi tiedonnälkää, tuore historiateos paikkaa puutteen.
Kuten tätä juttusarjaa lukeneet ovat huomanneet, laadimme ensi keväänä valmistuvasta E18-moottoritieyhteydestä laajan artikkelin, josta osa julkaistiin täällä Moottorin netissä viiteen palaan jaettuna, ja kokonaisuudessaan juttu painettiin Moottorin numeroon 12/2017.
Juuri kun olimme koostaneet jutun valmiiksi, saimme Liikennevirastolta kutsun uuden historiateoksen julkistamistilaisuuteen – ja kirja käsittelee, kuinkas muutenkaan, juuri E18-moottoritien rakentamisvaiheita alusta loppuun asti.
Lännestä itään
Liikenneviraston – joka vastaa suurten liikennehankkeiden toteuttamisesta Suomessa – kustantaman teoksen on kirjoittanut ja koonnut historioitsija Turkka Myllykylä. Hän on tutkinut liikenneväylien rakentamisen historiaa jo neljän vuosikymmenen ajan.
Myllykylän aiemmat teokset ovat perehtyneet erityisesti lounaisen Suomen tieliikenneoloihin, ja hän käsittelikin Suomen Ykköstie -kirjassaan vajaat kymmenen vuotta sitten tuolloin juuri valmistuneen läntisimmän E18-moottoritieosuuden historiaa.
Niinpä onkin luontevaa, että tämä viimeisin E18-teos, nimeltään Seiskatiestä Suomen hienoin moottoritie, keskittyy pääasiassa Helsingin seudulta itärajalle johtavaan osuuteen. Ja kuten maamme tiehistoriassa aina, läpikäytävää kyllä riittää.
Startti 1300-luvulta
Kirjan puitteissa on tietysti mahdollista syventyä aiheeseen selvästi aikakauslehtijuttua laajemmin ja syvällisemmin. Kiteytettynä voisikin sanoa, että tämä teos alkaa siitä mihin meidän juttumme loppuu.
Mielenkiintoista antia on etenkin yhteysvälin vanhempi historia, eli miten Turun ja Viipurin linnojen välille luotiin tärkeä liikenneväylä jo 1300-luvun alussa. Tuolloin tien nimenä ei tosin ollut E18 vaan Suuri Rantatie, jonka tielinjausta on tallella yhä tänäkin päivänä.
Kun Suomi itsenäistyi sata vuotta sitten, valtateitä ryhdyttiin rakentamaan kasvavan autoliikenteen tarpeisiin. Suuri Rantatie numeroitiin valtateiksi 1 ja 7, ja muun muassa jälkimmäinen, Helsingin ja Viipurin yhdistänyt väylä sai ensikasteensa.
Sodasta rekkajonoihin
Toisen maailmansodan myötä Viipuri menetettiin Neuvostoliitolle, ja uusi rajalinja vaikutti ratkaisevasti myös maantieliikenteeseen. Seiskatien merkitys väheni tuntuvasti, mikä näkyi uusien suurten tiehankkeiden sijoittumisena muihin maakuntiin.
Vanhan maantien syrjäyttäminen uudenaikaisemmilla baanoilla lähtikin kunnolla käyntiin vasta 1960-luvulla. Kirjassa käydään läpi esimerkiksi mielenkiintoisia yhtymäkohtia seiskatien ja Helsingin ulosmenoteinä toimivien Lahdenväylän ja Itäväylän välillä.
Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvun alussa muutti Kymenlaakson liikenneolot taas täysin toisenlaisiksi. Räjähdysmäisesti rajan lävitse kasvanut liikenne rekkajonoineen tukkeutti seiskatien itäpään täysin, joten moottoritietä todella toivottiin.
Mutta kuten nyt tiedämme, koko välin viimeisiä, vanhoja maantieosuuksia ryhdyttiin korvaamaan moottoriteillä vasta 2010-luvun vuosina. Kun Hamina–Vaalimaa-osuus ensi maaliskuussa valmistuu, ruuhkat ovat tältä osin vihdoin historiaa.
Selkeä kokonaisuus
Suomen hienoimmasta moottoritiestä kertova kirja on havainnollinen kokonaisuus. Selkeää on sekin, että teos on jaoteltu tieosuuksien ja ajanjaksojen mukaan, joten jos on kiinnostunut esimerkiksi vain jostain tietystä alueesta, haluamansa tiedon löytää nopeasti.
Kokonaisuutta elävöittävät kattava kuvitus ja kartat vuosilukuineen. Ajoittain tekstissä liikutaan aika syvällä tientekijöiden byrokratian maailmassa, mikä toisaalta teoksen lähtökohdat huomioon ottaen on ymmärrettävääkin.
Suosittelemme kirjaa kaikille tiehistoriasta – ja maamme historiasta laajemminkin – kiinnostuneille. Teoksen luettuaan itärajalle päin ajelee ihan eri mentaliteetilla kuin aiemmin, historian kerrostumia miettien.
