Hyundai Ioniq 5 käyttötestissä – varo vaaleaa verhoilua

Käyttötestiautomme vaaleaa verhoilua olisi hoidettava tavallista tarkemmin. Vaalea sisusta on sekä uhka että mahdollisuus.

Mikä ihana eleganssi ja tilan tuntu käyttötestiautomme sisätiloissa vallitseekaan. Tilaa on itse asiassa ihan mittanauhallakin runsaasti, mutta sisätilojen valinnat korostavat tätä entisestään. Vaaleaa verhoilua on kuitenkin varottava aivan toisella tavalla.

Päätöstä kannattaa harkita kahteen kertaan. Tiedän sanoneeni samaa myös mattamaalipinnan valitsemisesta eikä sekään kaduta. Toisinaan päätöksiä kannattaa katsella myös käytännön kannalta.

Vaaleaa verhoilua on rähmitty sormin

Moottorin käyttötestiautolla on kirjoitushetkellä taitettu jo yli 27 000 kilometriä. Se on auton eliniänodotteessa vielä varhaislapsuus, mutta toki kunnioitettava lukema ottaen huomioon verrattain lyhyen aikavälin.

Tässä ajassa auton sisätilat eivät vielä yleensä näytä kulumisen merkkejä. Tarkempi lukija huomasi matkassa sanan yleensä. Väite on epätosi esimerkiksi kestotestiautomme kohdalla.

Verhoilumateriaalit ovat pitäneet pintansa hienosti eikä laadussa ole valittamista. Minkäänlaista alustavaa suojaamista tai sitä seuraava ylläpitoa ei kuitenkaan ole tehty. Nämä ovat vaalean verhoilun kohdalla molemmat virheitä.

Ei likaa tule sen enempää kuin tummaankaan sisustaan, se vain näkyy eri tavalla. Likaiset ihohuokoset, näpeistä irtoava rasva ja kaikki muu mahdollinen epäpuhtaus korostuu tummana kerroksena vaaleassa oviverhoilussa ja keskikonsolin kyynärnojassa. Vaaleisiin istuimiin on tarttunut rutkasti sinistä väriä farkuista.

Puhtaanapito puoli ruokaa

Nämä pinnat olisi kannattanut suojata uutena. Moottorin Autonhoitojuttusarja on testannut kankaalle soveltuvan tuotteenkin.

Tästäkään huolimatta ongelma ei ole merkittävä, sillä säännöllinen puhdistus pitää pinttymät poissa ja pinnat puhtaana. Tätäkään ei ole muistettu tehdä.

Saamme silti pinnat varsin siisteiksi ja kohtuullisen pienellä vaivalla. Sisätiloihin tarkoitettu ”quick detailer” eli niin sanottu pikakiilloke riittää pehmeän froteeliinan kanssa vielä tässä kohti. Tämänkin olemme neuvoneet ja tarvittaessa löytyisi vielä tehokkaampia keinoja.

Käytännössä liinaa kostutetaan kevyesti suihkuttamalla siihen ainetta ja aine levitetään pinnalle, kunnes jäämiä ei juuri näy. Tämän jälkeen kaikki mahdollinen kosteus kuivataan vielä liinan kuivalla puolella. Pinttyneet tahrat saattavat vaatia hieman hankaamista, mutta erityisen kovia otteita on vältettävä – on parempi vaihtaa tehokkaampiin, tai ennemminkin kyseiseen tahraan keskittyviin, kemikaaleihin.

Moottorin verkossa jo kerran aiemmin vilahtanut, käyttämämme Chemical Guysin Inner Clean jättää jälkeensä lievästi ananasta ja kookosta muistuttavan tuoksun. Tämä voi joko miellyttää tai ärsyttää, mutta allekirjoittanut myöntää pitävänsä siitä.

Pintojen pyyhintään ei kovin montaa minuuttia kulu. Aivan kaikkein pinttyneimpiin tahroihin tämä ei pysty, mutta ruma tasaisen epätasainen likakalvo saadaan irtoamaan.

Uutuuttaan kiiltävä tai vain asiallisesti puhdistettu vaalea verhoilu näyttää valoisalta, avaralta ja ilahduttavan raikkaalta. Ehkä vika ei olekaan autossa, vaan omistajassa.

Teksti ja kuvat: Henri Posa