Käyttötesti: CF Moto 800 MT-X – elämä on seikkailu

Kun alla on kyvykäs offroad-ase, kannattaa sen kanssa välillä poiketa normaaliarjesta.

Ajelen moottoritietä Lahdesta kohti pääkaupunkia. Alla vilisevä pikatie on moottoripyöräilijän näkökulmasta tylsä ja yksitoikkoinen. Keli on keväinen, mutta kesän lämmöstä ei ole tietoa.

Lämpömittarin neula kohoaa noin yhdeksään plusasteeseen, joten 120 km/h vauhdissa tuppaa tulemaan viileä, vaikka yllä onkin suunnilleen keliin sopivat ajovarusteet. Pidempi siivu moottoritiellä alkaa puuduttaa, mutta viileys alkaa koetella myös käsiä. CF Moton käsisuojat tarjoavat pientä lohtua, mutta viimaa jäädyttää sormet väkisinkin.

Allani on adventurejyrä, joka etene moottoritiellä vaivatta. Pyörän alla pyörivät nappuloilla varustetut ensiasennuskumit, eli CST CM-A5:t. Kyseessä ovat kiinalaisrenkaat, jotka muistuttavat kuvioltaan erehdyttävästi Pirellin Scorpion Rally STR -kumeja. Rengas näyttää varsin karkealta moottoritieajoa ajatellen, mutta homma toimii hyvin pikipäällysteellä.

Sadan kilometrin moottoritieajon jälkeen alkaa kuitenkin tuntua siltä, että renkaat tarvitsisivat jotain muuta kuin kovavauhtista asfalttibaanaa. Samoin kuski, sillä motarin ajaminen on aina ollut mielestäni maailman puuduttavin asia moottoripyöräilyssä.

Päätän nousta ylös moottoritien rampista, sillä olen jo hetken tarkkaillut motarin kyljessä mutkittelevia hiekkateitä. Osun ensimmäisellä oikeaan, sillä moottoritien oikealta puolelta alkaa hiekkatie, joka mutkittelee kohti…jotain. Päätän lähteä seuraamaan baanaa, vaikka sen määränpäästä ei ole sen kummempaa ajatusta.

Hiekka pitää liiankin hyvin

Hiekkatie tuntuu pidemmän moottoritiepätkän jälkeen kuin paratiisilta, sillä se tarjoaa jatkuvalla syötöllä mutkatietä puuduttavien suorien sijaan. Tien pinta on hyväkuntoista ja tiivistä hiekkaa, joka tarjoaa lähes asfaltin veroista pitoa. Toki kovat kiihdytykset saavat takarenkaan pidon irtoamaan, mutta maltilla.

Tällaisella pinnalla 800 MT-X:n ensiasennusrenkaat pääsevät sille ominaiseen olosuhteeseen. Kyseessä ei siis ole varsinainen maastorengas, vaan enemmänkin juuri kyseisenlaiseen ajoon tarkoitettu. Pääpaino on pikitiellä ja tiiviillä hiekkapohjalla.

Edessäni oleva hiekkatie mutkittelee paikoin junaradan ja moottoritien alla. Varsinaisen suunnan tajuaminen on hankalaa, sillä en oikeastaan tiedä missä olen ja mihin tie minua on viemässä. Mutta tässä on koko adventure-motorismin ydin. Elämä ja ajosuorite on seikkailu, vaikka edessä ei olisikaan ylitettävää jokea ja tietöntä taivalta.