Nykyautojen vanteet näyttävät rumemmilta kuin koskaan aiemmin

Pelkkä säihkyvä kiilto ei riitä tekemään vanteesta tyylikästä.

Vuonna 2026 ollaan tilanteessa, jossa autojen aerodynamiikkaan panostetaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Polttomoottoriautojen kulutus halutaan painaa mahdollisimman alas muun muassa kiristyvien päästövaatimusten ja niihin liittyvien päästösanktioiden vuoksi. Sähköautoissa pienempi kulutus tarkoittaa puolestaan pidempää toimintamatkaa.

Ilmanvastuksen minimoimisen vaikutukset näkyvät lähes poikkeuksetta myös uusien autojen vanteissa. Niin sanottu kaivonkansimalli, eli lähes umpinainen rakenne on todettu aerodynaamisesti hyväksi ratkaisuksi.

Kaivonkansivanteista löytyy hienoja ja vähemmän hienoja toteutuksia. Esimerkiksi taannoiseen Moottorin käytettyyn Volvo V50:een hankittiin Libra-ekovanteet jo ennen itse auton ostamista! Suurin osa toteutuksista on kuitenkin visuaalisesti varsin surullisia ja usein umpinainen ulkoasu on toteutettu muovisilla ”pölykapseleilla”. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Tesla Model Y:n Tesla Aperture-vanteet.

Ovatko timanttileikatutkin ikuisia?

Nykyvanteiden ongelma ei ole kuitenkaan ainoastaan yleistynyt umpinaisuus ja muovikapselit. Yhä useammin iso osa autojen vannevalikoimasta on viimeistelty timanttileikkauksella. Timanttileikkaus on koneistusmenetelmä, jolla kevytmetallivanteiden pinnat saadaan tehtaalta sädehtivän kiiltäviksi, eikä koneistettuja kohtia tarvitse edes maalata.

Suorat timanttileikatut pinnat näyttävät kuitenkin todella usein tylsiltä. Vanteista tuntuu häviävän tyystin ”luontainen” kolmiulotteisuus. Mahdollisesti tämän seurauksena vanteiden syvyysvaikutelmaa luodaan maalaamalla puolet vanteen näkyvästä pinnasta mustaksi. Musta väri vanteessahan on ikään kuin vanteen maastokuviointi, sitä ei periaatteessa näe.

Ehkä tästä syystä, tai sitten muotoilijoiden liiallisesta yrittämisestä johtuen vanteiden perusmuodot ovat nykyään monimutkaisia ja haastavia. Vanteet eivät ole enää selkeästi puolista ja keskiöstä muodostuvia kokonaisuuksia, vaan umpinaisempaan muotoon voidaan luoda periaatteessa millaisia kuvioita ikinä halutaankaan. Ja vannekokojen ollessa nykyään valtavia, myös kuviot ovat kookkaita.

Esimerkiksi Škoda Epiqin ja Peaqin ensiesittelyssä oli esillä viisi vannetta kumpaankin malliin. Kymmenestä mallista allekirjoittanut ei huolisi omaan autoonsa kuin kaksi vaihtoehtoa. Onneksi ne olivat kuitenkin eri mallien tarjontaa, eli kumpaankin autoon löytyisi mieluisa – tai vähintään siedettävä vaihtoehto. Ehkä tämä onkin nykyisen vannevalikoiman tarkoitus: kaikkien vanteiden ei tarvitse miellyttää kaikkia, vaan tarjotaan jotain jokaiselle? Toisaalta edellä mainitusta vannevalikoimasta suurin osa vanteista muistuttaa kuitenkin merkittävästi toisiaan, eikä kukaan välttämättä huomaisi, mikäli omassa autossa olisi yön aikana vaihtunut yksi timanttileikattu vannemalli toiseen.

Jälleen kerran kyseessä voi olla myös toimittajan omaa pikkusieluisuutta ja sopeutumattomuutta tähän päivään – mutta tänä päivänä autojen alkuperäiset vanteet näyttäytyvät omaan silmään rumempina kuin koskaan aiemmin. Tämä jos mikä harmittaa, sillä allekirjoittanut on suosinut aina mahdollisuuden tullen tyylikkäitä alkuperäisvanteita tarvikkeiden sijaan.