“Veli mä vannon” – lupausten myymisen kestämätön haaste

Ominaisuuksien lupaaminen on autovalmistajalta ja -myyjältä iso riski, jonka jäljet kantavat kauas seuraaviin vuosiin. Erityisen hankalaa tämä on, jos lupaus ei ole kaikilta osin omissa käsissä.

Uuden auton myyminen on jo lähtökohtaisesti melko vaikeaa, sillä markkinoilla on iso joukko uudehkoja käytettyjä. Mutta haastekertoimia lisää entisestään, jos yhtiön johto tekee suuria lupauksia tai markkinapaineiden takia on pakko luvata, että allekirjoita nyt, päivitellään sitten kun muste on kuivaa.

Ehkä tunnetuin näistä tapauksista on tietysti Tesla, jonka hyperbolistinen pääjohtaja Elon Musk vannoi 2019, että autosta tulee arvoa nostava omistus, kunhan sen vain varustaa Full Self Driving -paketilla vaivaiseen 5 000 dollarin hintaan. Aikanaan auto voisi sitten tienata rahaa robottitaksina. Pian hintaa hilattiin kuitenkin ylöspäin, painostaen, että osta vielä kun halvalla saat, myöhemmin liittyminen maksaa enemmän. Toden totta, kynnyshintaa nostettiin portaittain aina 15 000 dollariin asti.

Asiat eivät, vähemmän yllättäen, menneet ihan näin. Robottitaksiominaisuutta ei tullut, niin sanotulla hardware 3:lla varustettujen autojen laitteisto ei tule koskaan riittämään FSD:hen ja edes käytettyjen markkinoilla FSD-ruksista ei saanut kuin tonnin hyvityksen. Melko järkevästi Tesla on sittemmin muuttanut FSD:n kuukausimaksulliseksi ominaisuudeksi, mikä soveltuu alati päivittyvälle ominaisuudelle paremmin.

Hiukan saman asian äärellä oli myös Fisker, jonka Ocean-sähköauton älykkäät ajo-ominaisuudet jäivät tyystin jälkipäivitysten varaan – joita ei tullut, kun yhtiö ajautui pian konkurssiin.

Eikä helppoa ollut Volkswagenillakaan. ID.3:n ja ID.4:n saapuessa markkinoille vannoteltiin, että akun esilämmitys tulee myöhemmin ohjelmistopäivityksenä, kunnes ei sitten tullutkaan. Ohjelmistoversio 3.x:n autojen omistajien oli tyydyttävä siihen, että puhuttu talviominaisuus ei materialisoidu laitteiston rajoitteista johtuen.

Toisia odotellen

Se, mikä nosti aiheen mieleen on tämän viikon julkistus Xpeng L03:sta. Aggressiivisesti hinnoiteltu kilpailija suosittuun autoluokkaan on harkittu kokonaisuus ja aiheuttanee harmaita hiuksia kilpailjoille juuri ID.4:n kokoluokassa.

Xpeng on tunnettu myös siitä, miten se on kehittänyt omaa itseajamistaan erityisesti Kiinan kotimarkkinoilla. Älykkään ajamisen päällikkö Xianming Liu ja automerkin perustaja Xianpeng He esiintyivät Saksassa kuvatussa videossa, jossa he raikkaasti äimistelivät Euroopan liikennesuunnittelun ja liikennesääntöjen asettamia haasteita. Miehet kuitenkin vakuuttelivat, että hyvin tehty pohjatyö on koulutettavissa uudella datalla myös Eurooppaa varten. “Vain lainsäädäntöä pitää odotella”. “Saksan pitäisi aloittaa ensimmäinen kesäkuuta 2027”.

Pitäisi. Se on tässä se vaarallinen sana.

Varoitimme toimittajaporukalla, että vaikka kuinka L03:n malliston huipulla oleva Ultra-versio kolmen Turing-tekoälysirunsa voimin lupaisi yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, ei itseajamista kannata nostaa markkinointikärjeksi ennen kuin jotain todella on olemassa. Sitä ennen luvatun ominaisuuden arvo on osapuilleen nolla.

Erityisen haastavaksi asian tekee, että lainsäädännölliset asiat eivät ole mitenkään Xpengin omissa käsissä, vaan se joutuu odottelemaan muiden tavoin leimasinten kolahtelua. Muiden lupausten myyminen on vielä vaikeampaa kuin omien lupausten myyminen.