Käyttötesti käytetyllä: ostimme Ford Mondeon, joka ei varsinaisesti säväytä kunnollaan

Uudet tuulet puhaltaa Käyttötesti käytetyllä -juttusarjassa. Tai oikeastaan vanhat. Oodiksi Ford Mondeon tarinan päättymiselle päätimme ostaa perinteikkään perheauton testattavaksi.

Maaliskuussa 2021 uutisoitiin, että Ford Mondeo jää historiaan. Vuodesta 2022 eteenpäin tilavaa perheautoa ei enää valmisteta. Aihe puhututti Moottorin toimituksessakin monia, sillä suurimman osan muistikuvien mukaan Mondeo on ollut aina hyvä, tai jopa erinomainen auto luokassaan.

Heräsi ajatus, että mallille on järjestettävä tavalla tai toisella jäähyväiset. Kun ryhdyimme suunnittelemaan seuraajaa käytetylle Golfille (joka on muuten tällä hetkellä myynnissä), päädyimme nopeasti Mondeoon.

Pian oli myös selvää, että halusimme ajoon juurikin toisen sukupolven yksilön. Kolmas sukupolvi olisi ollut iältään ja hinnaltaan lähempänä käytettyä Golfia, mutta halusimme muistella nimenomaan vanhempaa mallia. Ensimmäinenkin sukupolvi olisi ollut varteenotettava vaihtoehto, mutta niitä ei enää juuri näy liikenteessä, kun taas kakkos-Mondeoita tulee vastaan vielä mittavissa määrin – koimme tämän ratkaisevan pelin uudemman hyväksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Katsaus vuoteen 2000

Ennen kuin siirrytään auton hankintaan, palataan ajassa 21 vuotta taaksepäin. Ensimmäisen sukupolven Mondeo oli ehtinyt seitsemän vuoden ikään, joten Fordin alkoi olla pakko uudistaa D-segmentin perheauto perusteellisesti. Tietokonemallinnukset näyttelivät auton suunnittelussa aiempaa suurempaa roolia, jonka ansiosta auto esiteltiin joidenkin huhujen mukaan jopa lähes kaksi vuotta suunniteltua aiemmin.

Kehitykseen panostettiin – ja se myös näkyi. Auto näytti jo selkeästi 2000-luvun tuotteelle, niin sisältä kuin ulkoakin. Tarjolle tuotiin uusia moottorivaihtoehtoja ja auto oli kasvanut kokoa huomattavan paljon.

Moottorin ensikoeajossa Jani Kajander luonnehti ensituntumia seuraavanlaisesti:

– Liikkeelle lähdettäessä ensimmäinen ajatus on, että tämä on liian hyvää ollakseen totta. Todella hiljainen ja miellyttävä ensivaikutelma antaa kuvan huomattavasti suuremmasta autosta. Ero edelliseen Mondeoon on hämmästyttävän suuri, ja kuljettaja joutuu hetken aikaa asennoitumaan autoon kokonaan uudelleen

Toisen sukupolven Mondeo erosi ulkonäöllisesti rajusti edeltäjästään. Auton ulkonäkö onkin selkeästi yhdistettävissä muun muassa aiemmin julkaistuun ensimmäisen sukupolven Ford Focukseen.

– Ajotuntien karttuessa kaikkein suurimmat ylistyssanat hiljalleen karisevat ja parantamisenkin varaa alkaa löytyä. Kovissa moottoritienopeuksissa alustan ominaisuudet eivät enää tunnukkaan aivan yhtä hienoilta ja alkuun hämmästyttävän hyvältä tuntuva ohjaus osoittautuu tiukoissa mutkissa hivenen yliohjaavaksi ja epätarkaksi.

Tiivistyksessä auto saa kehuja laadun tunnusta, turvavarustelusta, tiloista ja alkaen -hinnasta. Moitteita kertyy rengasmelusta huonoilla alustoilla ja pienistä peileistä. Kouluarvosanaksi Mondeo ansaitsee ysin ’’vakuuttava uudistuminen’’ -kommentin kera.

Menestyksekäs möhkö

Ensituntumat auton hyvyydestä pitivät myös paikkansa. Vuoden auto 2001 -äänestyksessä Mondeo sijoittui niukasti toiseksi, Alfa Romeo 147:n voittaessa.

Auto keräsi kehuja ympäri maailman etenkin tiloista, ohjauksesta ja hiljaisuudesta. Autoa ei myöskään pidetty poikkeuksellisen janoisena, vaikka 7,6 l/ 100 km ilmoitettu kulutus kuulostaakin nykyään härskiltä.

Täytyy myös muistaa, että tuolloin perinteinen ylempi keskiluokka oli huomattavasti suositumpi kuin nykyään, etenkin porrasperäisten autojen kohdalla. Nimekkäitä kilpailijoita riitti, kuten Volkswagen Passat, Toyota Avensis, Peugeot 406, Citroën C5, Nissan Primera, Mazda 6, Opel Vectra, Honda Accord… Lista tuntuu jatkuvan ikuisesti.

Vuonna 2005 Mondeo sai myös erittäin kevyen kasvojenkohotuksen, joka tarkoitti käytännössä vain hieman uusiksi muotoiltua keulaa, uusia takavaloja ja uusia moottorivaihtoehtoja.

Valinnan varaa reilusti

Toisen sukupolven Mondeoita myytiinkin Suomessa reilusti, ja autoja on yhä liikenteessä (ja siten myös myynnissä) kiitettävästi. Saimme siis hieman seuloa mitä autolta haluaisimme. Edullisimpia yksilöitä on jo joitain vuosia myyty hyvinkin alle tuhanteen euroon, mutta emme halunneet laskea Mondeon jäähyväisiä reilusti yli puoli miljoonaa rullatun koslan varaan. Päätimme siis etsiä tuotantosarjan loppupään mallia kohtuullisilla kilometreillä.

Hylkäsimme hakutuloksista myös dieselmallit, sillä halusimme saada vielä kerran käyttötestiin vapaastihengittävän auton manuaalivaihteistolla. Pian tämän aikakauden jälkeenhän pienet turbokoneet valtasivat markkinat kuusialueisten vaihteistojen kera.

Mainittakoon kuitenkin, että Fordin tuon aikainen Duratorq-dieselkone olisi muussa tapauksessa ollut erinomainen vaihtoehto niin ominaisuuksiensa kuin luotettavuutensakin puolesta.

Yritimme kyylätä jonkin aikaa oikein unelmayksilöä, mutta sellaista ei tuntunut löytyvän ja kesälomakin lähestyi uhkaavaa vauhtia, joten päätimme lähteä rohkeasti katsomaan kuvissa siistikuntoisen näköistä yksilöä Nurmijärvelle. Ilmoituksessa auton kerrottiin olevan siistikuntoinen ja juuri katsastettu ja kilometrejä 1,8-litraisella voimanpesällä oli rullattu 227 000. Vuosimalliksi kerrottiin 2007. Aika varman oloinen tapaus siis.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Siistikuntoinen on suhteellinen käsite

Muutaman ohi ajetun risteyksen jälkeen onnistuimme seikkailemaan viimein oikeaan osoitteeseen. Parkissa komeili hamuamamme belgialais-britannialainen perheauto ja myyjäkin odotteli valmiiksi ulkona.

Hyökkäsimme nopeasti Mondeon kimppuun kokeaksemme hienoisen pettymyksen. Autossa oli jälkiä käytännössä jokaisessa nurkassa ja auton takapää ei tuntunut istuvan kohdilleen lainkaan. Helmojen etuosissa oli pintaruostetta, joka oli oikeastaan helpotus – monesti tämän korin Mondeoissa ne ovat ehtineet märäntyä puhki asti. Sisältä auto vaikutti ryhdikkäältä, eikä verhoilussa näkynyt repeämiä. Mukaan tuli kahdet renkaat, mutta kesärenkaiden virkaa toimitti kitkarenkaat, joten ne joutuisivat vaihtoon joka tapauksessa.

Pahin huuma auton ympäriltä oli kuitenkin jo laantunut, mutta päätimme silti aikataulupaineesta johtuen antaa autolle mahdollisuuden ja veimme sen koeajolle.

Lähes heti pihasta päästyämme koimme ensimmäisen säikähdyksen – mittaristossa paloi kirkas punainen valo. Yleensä punainen varoitusvalo tarkoittaa vikaa, jonka vuoksi on pysähdyttävä välittömästi. Mondeon tapauksessa näin ei kuitenkaan aina ole, vaan Fordin insinöörien kummallisen huumorintajun johdosta punainen lumihiutale mittaristossa tarkoittaa alle yhden celsiusasteen ulkolämpötilaa. Oikeasti lämpöä oli kuitenkin kahdenkymmenen asteen pahemmalla puolen, joten syylliseksi oli helppo todeta viallinen lämpötila-anturi.

Muuten auto tuntui kuitenkin hyvältä – kolinoita ei kuulunut ja auto veti niin hyvin kuin 111-hevosvoimaiselta isokokoiselta viistoperältä voi odottaa. Täysin oireeton auto ei kuitenkaan ollut, vaan vaihteen vaihtamisen yhteydessä kierrokset tuntuivat jäävän hetkeksi kantamaan, mutta emme kokeneet sitäkään kauppaa estäväksi tekijäksi.

Huoltamattomuuskirja

Myyjän pihassa muistimme vielä vilkaista huoltokirjaan, jotta tietäisimme mitä autolle pitäisi lähiaikoina tehdä. Oikeastaan oleelliseksi tiedoksi koimme ainoastaan sen, milloin autoon on vaihdettu öljyt ja sytytystulpat. Moottorin jakopää on nimittäin ketjulla, joten sen vaihtovälistä ei tarvitse huolehtia.

Huoltokirja tuntui kuitenkin loppuvan kesken, muttei hansikaslokerosta löytynyt muitakaan dokumentteja. Pitkän penkomisen ja sivujen selailun jälkeen ainoa mahdollinen lopputulos oli siis se, että autoon ei tosiaan oltu vaihdettu moottoriöljyjä 60 000 kilometriin!

Kun asiaa kysyttiin myyjältä, saimme vastaukseksi: ’’on siihen kuitenkin saatettu vaihtaa öljyt joskus vaikkei olisi merkitty huoltokirjaan’’. Tämä on tietysti totta, mutta jos mistään ei löydy mainintaa huoltotoimenpiteistä, niin lähtökohtaisesti kannattaa olettaa ettei sitä ole tehty.

Pienen keskustelun jälkeen selvisi, että Mondeo oli toimittanut perheen kakkosauton virkaa. Monesti kakkosauto onkin synonyymi autolle johon on tehty vain aivan pakolliset korjaukset (jos niitäkään) ja jota on käytetty ’’hällä väliä’’ -asenteella niin kauan kuin autolla on vain päässyt eteenpäin.

Normaalisti näin moni epäkohta saisi passaamaan kaupat, mutta koska meillä alkoi olla auton hankkimisen suhteen aikataulupaineita, päätimme ostaa auton pienen tinkaamisen jälkeen. Tinkimisen tarve ei vakuuttanut autoista perillä olevaa myyjää, joka tunnisti meidän käyttämämme auton Polestar 1:ksi (Moottori 8/2021), jonka hinta alkaa 169 000 eurosta.

Fordin hinta kuitenkin tippui 2 500 eurosta 2 100 euroon – tuolla summalla autoon saa esimerkiksi uudet kesärenkaat.

Hyvillä mielin kohti tulevaa

Vaikka hankkimamme auto ei ollutkaan yhtä priimakuntoinen kuin Golfimme, niin ostopäätös ei kuitenkaan ole vielä muutaman viikon ajelun jälkeen alkanut kaduttamaan – täytyy huomioida, että auton ostohintakin oli noin puolet Golfin hankintahinnasta.

Oletettavasti Fordin peruslujaan tekniikkaan ei myöskään pääse iskemään mitään niin kallista remppaa, kuin Golfin DSG-vaihteistoon. Pienistä korjauksistakin voi tietty kertyä yllättävän paljon kustannuksia, mutta unohdetaan nyt niiden spekuloiminen ja annetaan ajan näyttää millaista arki Mondeolla tulee olemaan.

Teksti: Eetu Kokkonen Kuvat: Eetu Kokkonen ja Ford

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy