Ajatuksia autoista: Mitä yhteistä on Citroën C3 Aircross -katumaasturilla ja Alpine A110 -urheiluautolla?

Nyt mennään kirjaimellisesti ajatuksiin autoista. Monipuolisen koeajotapahtuman valikoimasta ajatuksia koeajajan kupolissa herättivät etenkin kaksi hyvin erilaista ranskalaisautoa.

Vuosittainen Auto- ja liikennetoimittajat ry:n koeajopäivä antoi jälleen kerran ajattelemisen aihetta. Ehdin ajamaan päivän aikana muun muassa Alpine A110:n, muutamankin kiinalaisen sähköauton, Ford Puma Gen-e:n, Volkswagen ID.Buzzin, Mini Acemanin, sekä olemaan Citroën C3 Aircrossin kyydissä.

Tapahtumassa tavoitteenani oli ennen kaikkea paikata olennaisia puutteita omassa koeajamieni autojen arsenaalissa. Mitä suuremmalla osuudella on uudet autot koeajanut, sitä helpompi koeajoautoja on luokassaan arvostella – ja keksiä uusia ajatuksia autoihin liittyen.

Tuosta listasta kaksi autoa etenkin herätti ajatuksia, otsikossa mainitut Alpine A110 -urheiluauto ja Citroën C3 Aircross. Nämä ranskattaret ovat täysin eri luokan ajoneuvoja, ne ostetaan aivan eri käyttötarkoituksiin ja ne painivat myös hyvin erilaisessa hintaluokassa. Alpine on ns. jokapäiväiseen ajoon soveltuva urheiluauto, ja Citroën on edullisemman pään pienikokoinen perheauto. Mitä yhteistä näillä sitten on? Se, että molemmat jättivät massasta poikkeavilla ratkaisuillaan erittäin positiiviset ensivaikutelmat.

Vihdoin se on Suomessa!

Alpine A110 esiteltiin nykymuodossaan jo kahdeksan vuotta sitten. Koko tämän ajan olen saanut lukea milloin mistäkin ulkomaisesta autolehdestä hehkutusta tästä täysalumiinisesta ja keskimoottorisesta urheiluautosta.

Joskus kuitenkin tällaisen odotuksen jälkeen itse auton kokeminen jättää kylmäksi. Mitä suuremmat ennakko-odotukset, sitä parempi tuote voi tuntua lopulta kädenlämpöiseltä kokonaisuudelta. Kun tähän lisätään vielä muualla Euroopassa urheiluautoiluun paljon soveltuvammat, mutkikkaat päällystetiet, yllättävän moni nopea auto tuntuu Suomessa valjulle.

Alpinen kohdalla näin ei kuitenkaan käy. Osaan jo kollega Aake Kinnusen ulkomailla otettujen tyyppien perusteella toivoa, että auto todella tuntuisi meikäläiselläkin tiestöllä hauskalle. Ja Alpinen tehtaan painonvartijoiden ansiosta auto on kyllä kaiken tämän odottamisen arvoinen.

Kyllä, keskimoottorisen auton kokemisessa on jo lähtökohtaisesti taikaa. Ja kyllä, voimaakin tuntuisi olevan melkoisen paljon. Ne ovat kuitenkin nyt vain paloja kokonaisuudessa. Ennen kaikkea hieno onnistuminen Alpinessa on ehkä juuri auton keveyden tuoma välitön tuntuma ajamiseen matalammissakin nopeuksissa. Riihimäen peltoja ympäröivillä maanteillä viihtyy Alpinen puikoissa hymy suussa nopeusrajoitusten puitteissakin. Loivemmissakin mutkissa auto kertoo ohjauspyörällä ja takapuolituntumalla jatkuvasti mitä renkailla ja alustassa tapahtuu.

Tämän lisäksi Alpine todella tuntuu yllättävän mukavalta. Urheiluautoissa on aina läsnä tietty karkeus, ja etenkin luokassaan edullisen A110:n odottaisi päästävän alumiinirakenteisuutensa vuoksi resonointeja ja värinöitä läpi. Mutta ei, tällä jaksaisi oikeasti ajaa joka päivä, mikäli vain tilat (ja rahat) riittäisivät.

Ehkä ensimmäinen luokassaan

Citroën C3 Aircross meinasi jäädä koeajopäivässä kokonaan huomaamatta. Auto oli saatu vasta aivan hiljattain Suomeen, joten se löytyi koeajettavien autojen listan hänniltä, erillään muista samassa ryppäässä mukaan ilmoitetuista Citroëneista.

Onneksi toimituspäällikkö Jussi Saarinen oli terävänä ja huomasi auton aivan tapahtuman lopulla. Ajoaikaa ei enää juuri ollut jäljellä, mutta päätin loikata Jussin kyytiin testilenkin ajaksi. Ja kyllä kannatti.

Pienikokoiset katumaasturit eivät yleensä ole kovin intohimoisia autoja, ja ne tulee herkästi lokeroitua lähinnä eläkeläisten autoiksi. Etuina on korkeampaan autoon mukavampi istuutuminen, sekä mahdollisesti vähän parempi maavara kuin saman kokoluokan viistoperässä.

Ennen kaikkea tällaisissa tuotteissa tulee herkästi kuvitteellinen ristiriita. Korkean habituksen omaavan, katumaasturimaisen auton olettaa usein olevan mukava Suomen roudan pahoinpitelemillä ja valtion ylläpidon hylkäämillä teillä. Totuus on usein kuitenkin aivan jotain muuta, hyvin usein pienissä crossovereissa kyyti on pintakovaa, rämisevää ja isommatkin töyssyt voivat tuntua epämukavilta.

Mutta mitä tekee Citroën? No täysosuman, nimittäin C3 Aircrossin. Ajamatta autosta on vaikea sanoa muuta, mutta alustan toimintaa ehtii ihastelemaan kymmenisen minuutin lenkillä moneen otteeseen repsikan paikallakin. Hidastetöyssyjen yli keinahdellaan kuin isompikin mukavuuspainotteinen auto, eikä ensivaikutelmalta pienemmätkään epätasaisuudet ravista koria. Palataan auton pariin myöhemmin varsinaisen koeajon muodossa, mutta pelkästään muusta massasta poikkeava alustaratkaisu ansaitsi ehdottomasti tulla mainituksi toisena nostona koeajopäivän ajatuksista.

Tämän artikkelin tarkoitus ei ole olla syvääluotaava koeajo kumpaankaan näistä kahdesta autoista, eikä minkään sorttinen ostosuositus. Molemmat autot ovat myöhemmin tulossa Moottorin kattavampaan kotimaan koeajoon, joissa autoista testataan monipuolisemmin eri osa-alueet. Tämän ajattelutuokion tarkoitus oli lähinnä nostaa esille, miten hyvin tuotteen saa poikkeamaan positiivisessa mielessä muista kilpailijoista joskus tekemällä perinpohjaista työtä edes yhden osa-alueen (Alpinen paino, Citroënin alusta) kohdalla.