Ääntä kohti myös ajajien sähköautoissa

Onko sähköautoihin vihdoinkin löydetty sopivat äänimausteet kuljettajien herättelyksi?

Sähköautojen yleistymisestä asti on pohdittu sitä, pitäisikö niiden kuulostaa joltain. 2010-luvun taitteessa kokeiltiin jopa 1950-luvun tieteiselokuvien ufoääniä tai Jetsoneiden pulputuksia.

Mutta edellä pohdittiin jalankulkijoiden ja pyöräiljöiden varoittamista autoista, jotka eivät matalissa nopeuksissa pidä juurikaan ääntä. Erilaiset jalankulkijaäänet eivät yleensä kuulu auton sisälle, ja hyvä niin. Kuljettajan kannalta tasaisena pysyvä käy nopeasti hiukan puuduttavaksi. Auton ulkopuolella ääni sentään "elää" Doppler-ilmiöstä johtuen. Polttomoottoripuolella samaan kokemukseen pääsee CVT-vaihteistolla.

Yleisesti ottaen hiljaisuus sopii sähköautoihin loistavasti. Poikkeuksen muodostavat suorituskykyiset autot, joissa yritetään erilaisin ääniratkaisuin luoda lisää vauhdintuntua. Räjähtävä suorituskyky tuntuu kyllä vatsassa, mutta vauhdin kertymisestä se ei kerro lopulta kovinkaan paljon. Tilanteessa on samaa kuin nykyisin äänettömissä järjestelmäkameroissa, joiden käyttäjät pistävät äänet päälle kontrollin takia.

Ratkaisuksi autovalmistajat ovat tarjonneet erilaisia avaruusääniä. Eräs parhaista esimerkeistä on BMW:n "IconicSounds", joka on tehty yhdessä Hollywood-säveltäjävelho Hans Zimmerin kanssa. Parhaimmillaankin ääni kuulostaa siltä, että syntetisaattoriin nojaava kosketinsoittaja kaatuu päin instrumenttiaan. Kiihdytyksen mukaan nouseva ääni sentään kertoo kuljettajalle jotain. Monien muiden merkkien äänet ovat eri tavoin kauheita.

Täysin toisessa ääripäässä on Hyundai Ioniq 5 N. Hyundai on kehitellyt autoon muutamankin erilaisen äänen. Oletusäänen pohjana on käytetty i30 N:n 2,0-litraista turbonelosta. Äänen lisäksi Hyundai on rakentanut autoon virtuaaliset vaihteet kierroslukuineen, rajoittimineen ja väännön kasvuineen. Kuljettaja voi halutessaan osallistua ajamiseen koko rahalla. Ei ihme, että kyseessä on yksi tämän vuoden puhutuimmista autoista. Pelkona tosin on, että muut valmistajat kopioivat Hyundain ratkaisun miettimättä, miksi se toimii niin hyvin. On riski, että muutaman vuoden päästä markkinat ovat väärällään erilaisia sähköautoja, joihin on haluttu virtuaalivaihteet markkinointiosaston toiveesta.

Alpine esitteli eräänlaisen kevyemmän version ääniratkaisusta uuden A290-taskuraketin koeajossa. Renault 5:n sporttipainoksen kohdalla on tehty töitä, jotta valmiiksi pätevästä kompaktiautosta on saatu tehtyä ajajan auto. Kuljettajan roolia on korostettu erillisellä Overtake-painikkeella ja vinkeällä "Tähtien sota"-mittaristografiikalla. Mukaan luotu ääni on mielenkiintoinen yhdistelmä sähkömoottorin luontaista nauhoitettua ääntä ja A110-urheiluauton polttomoottoria. Siinä yhdistyy siis sähkömoottorille tyypillinen lähes loputon nouseva sointi ja polttomoottorin innostuva mörinä. Äänen ymmärtää nopeasti keinotekoiseksi – mutta se toimii. Alitajuisesti on helppo laskea sekunteja, kauanko urku on ollut auki.

Kaikkia tämä ei vielä innosta, mutta jos muutamassa vuodessa ollaan päästy jo näin pitkälle hauskojen sähköautojen saralla, ei ajamista rakastavien tulevaisuus näytä enää niin synkältä. Teknikka kehittyy kuljettajan psykologiaa nopeammin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy