Käyttötesti käytetyllä: Volvo V50 ja operaatio hiukkassuodattimen vaihto

Aloitetaan siitä mihin viimeksi lopetettiin: Moottorin käytetty Volvo V50 sai sisuksiinsa uudet hehkut, joka poisti moottorin vikailmoituksen.

Ajoon lähtemisen jälkeen autuutta ei kuitenkaan kestänyt kovinkaan montaa kymmentä kilometriä, kun seuraava vika jo ilmestyi. Kylmänä auto savutti turbon lähettyviltä melkoisen paljon. Sama tapahtui, kun moottoria rasitettiin kovemmin.

Savutuksen syytä pohtiessa kysyimme aiheesta Facebookin Volvo-ryhmissä. Hetken päästä useampikin ryhmän jäsen osoitti syyttävää sormea DPF-hiukkassuodattimen suuntaan. Kun ajoimme autolla aikamme, saimmekin lopulta vikailmoituksen tämän ”hiukkasloukun” ongelmasta.

V50 oli ehkä markkinoiden ensimmäisiä autoja, josta kyseinen hiukkassuodatin ylipäänsä löytyy.

Komponentin tehtävänä on pienentää autojen pienhiukkaspäästöjä, jotka vaikuttavat muun muassa kaupunkien hengitysilman laatuun. Myöhemmin moni diesel-auton omistaja on joutunut kiroilemaan kalliiden suodattimien vaihtojen kanssa.

Kuuluu huolto-ohjelmaan

V50:ssä suodattimen tukkeutuminen oli valmistajallakin tiedossa, sillä osan vaihto kuuluu huolto-ohjelmaan 120 000 kilometrin välein. Etenkin uutena toimenpide on voinut maksaa merkkiliikkeessä jopa tuhatkunta euroa, mikä varmasti kirpaisee autoilijaa kuin autoilijaa. Meidän automme suodatin on vaihdettu huolto-ohjelman mukaisesti 55 000 kilometriä aiemmin.

Muutaman vihjeen ohjeistamana päätimme aluksi kokeilla vain suodattimen perusteellista pesua. Pönttö irtosi poikkeuksellisen helposti, eikä sen edestä tarvinnut purkaa käytännössä juuri mitään. Joissakin autoissa DPF:t voivat olla niin suurikokoisia ja huonosti sijoitettuja, ettei niitä saa pois ilman moottorin kallistamista.

Syy löytyi: ahtimelle lähtevä putki oli ratkennut pöntön juuresta, ja nokea on vuotanut tuosta välistä reilusti. Vika johtui todennäköisesti edellisen asentajan virheestä. Suodattimelta puuttui useampi kiinnike, jolloin se on rötköttänyt paikallaan käytännössä ilman minkäänlaista tukea.

Putken olisi voinut varmasti hitsatakin paikalleen, mutta nyt into Volvon raplaamiseen alkoi olla niin vähissä, että tilalle päätettiin ostaa kokonaan uusi osa. Ilahduttavasti Euro 4 -päästöluokituksen Volvoon uusi osa maksaa ”vain” reilut 500 euroa, kun uudempiin tiukemman luokituksen autoihin se voi kustantaa reilusti yli tuhat euroa, ehkä jopa tuhansia.

Mitä nyt taas?

Uuden suodattimen asennuksessa ymmärsi kyllä, miksi kiinnityksiä oli aiemmin jätetty irti. Ne ovat nimittäin hieman kettumaisia asentaa ahtaisiin väleihin. Kaikkiaan työ oli kuitenkin varsin yksinkertainen. Käytännössä kyseessä on vain ylhäältä, keskeltä ja alhaalta pultein kiinnitetty pakoputkiston osa, eikä sen vaihtamiseksi tarvitse olla mikään rakettitieteilijä. Pöntön irrotus ja kiinnitys vei nelisen tuntia, eli homma oli lopulta yllättävänkin helppo.

Taas kerran kaikki viat oli korjattu, ja auto toimi moitteettomasti 20 kilometrin koeajon ajan. Työkalujen ja erilaisten tarvikkeiden siivoaminen paikalleen vei hetken, mutta kotiin oli kiva lähteä ajamaan toimivalla autolla.

Ensimmäisellä suoralla kiihdytettäessä autosta kuului kuitenkin tusahdus, ja veto katkesi. Vaikka kuski oli autossa yksin, suusta räjähti välittömästi ilmoille ”MITÄ NYT TAAS!?” -huuto. U-käännös ja takaisin hallille. Onneksi kyse oli tällä kertaa vain irronneesta ahtoletkusta, jonka kiinnitys otti enää minuutin. Sitten takaisin tien päälle.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen