Käyttötesti: Toyota Corolla Cross – oiva käyttöauto koira-arkeen

Sähköautoilijalle bensiinin ja sähkön käyttövoimanaan yhdistävä Toyota Corolla Cross -hybridi tuntuu lähinnä bensiiniautolta. Mutta se ei ole vika vaan ominaisuus.

Ensivaikutelma Toyota Corolla Crossin ratin takana on hyvällä tavalla arkinen. Matkustamo, hallintalaitteet, istuimet, tilat – kaikesta tulee jotenkin tuttu tunnelma. Käynnistykseen, liikkeelle lähtöön tai ajamiseen ei liity mitään kikkailua, eikä uuden opettelua. On kuin tuttuun lapsuudenkotiin olisi tullut.

Sähköllähän ei kauaa ajeta, joten ensisijaisesti Toyota Corolla Cross on pidempiä reittejä ajavalle bensiinikäyttöinen auto. Se vaatii tietenkin aikanaan visiitin bensa-asemalle. Mikäs siinä, se sopii kokonaiskuvaan oikein hyvin. Tankkauksen jälkeen kuitenkin hymyilyttää hiukan vinosti. Yrittikö tämä polttomoottorin ja sähkömoottorin yhdistelmällä kulkeva auto vihjaista minulle, täyssähköautoilijalle, jotain? Kävi nimittäin niin, että täytettyäni tankin ja käynnistäessäni auton, mittaristossa näkyi toimintamatka: 91 kilometriä! Vaikka polttoainetankki ei suuren suuri olekaan, niin aika vitsiniekka tämä Toyota, sanoisin. No, tämä ilmiö toki hävisi pienen odottelun jälkeen, kun tietokone ennätti päivittää näkymän.

Toyota Corolla Crossin isot sivupeilit tarjoavat avaran näkymän taakse, mutta etuviistoon ne muodostavat vastaavasti petollisen ison katveen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Muhkeat sivupeilit

Monen mielestä moottoriääniä tulee ikävä, kun siirrytään polttomoottoriautosta sähköautoon. Tässä suhteessa Toyota Corolla Cross lienee poikkeus. On vaikea uskoa, että kukaan ikävöisi erikoisia metallisia moottorin korahduksia, jotka kuuluvat Corolla Crossin arkeen. Tavallaan niihin tottuu, mutta silti ne tulevat tajuntaan liian usein.

Näkyvyyttä autosta ulos periaatteessa on hyvin, mutta tuhdit sivupilarit syövät siitä osansa. Sivupeilit puolestaan vaikuttavat olevan lähes pakettiautomitoituksella, joten ne synnyttävät henkilöautoilijan näkökulmasta petollisen ison katveen. Sivupeilien pimentoon uppoaa iso pala etuviistossa olevaa suojatietä tai risteävää liikennettä. Varmistaakseen turvallisen liikkumisen taajama-alueella kuljettaja joutuu kurkistelemaan peilin ohi. Tämänkin voi ottaa ominaisuutena ja vain opetella oikean ajotavan, sillä onhan näistä peileistä todella mukava katsella taakse.

Toyota Corolla Crossin tilat palvelevat hyvin viittä matkustajaa, mutta tilat muuntautuvat helposti myös koiraharrastajan käyttöön.

Matkustusmukavuutta myös koiralle

Matkustamon tilat ovat asialliset kaikille viidelle matkustajalle. Tällä kertaa takaistuimen käytettävyyttä testattiin myös koiraharrastajan näkökulmasta.

Suojapeite oli helppo kiinnittää takaistuimelle ja takamatkustajan rooliin tottunut brasilianterrieri löysi nopeasti tutut tavat matkustaa. Takaistuimelle on helppo hypätä suoraan maasta, kun takaovi avautuu riittävästi. Auton turvavyöhön omalla vyöllään kiinnitettynä koira pääsi liikkumaan suhteellisen kevyesti. Turvavöiltä olisi siis mielellään kaivannut hiukan lisää napakkuutta, mutta jos koira on tottunut matkustaja, niin turvavöiden kevytliikkeisyys toisaalta tuo nimenomaan koiralle lisää matkustusmukavuutta, kun makuuasentoa on helppo muutella. Nopeissa liikkeissä turvavyö kyllä lukittui juuri niin kuin kuuluukin.

Takatavaratila ei ole suuren suuri, joten sen käytettävyys täytyy arvioida omien tarpeiden mukaan. Isojen matkatavaroiden tai ison koiran kanssa tila loppuu sieltä nopeasti kesken.

Toyota Corolla Cross on kaikkinensa kelpo auto arkeen, kun käytettävyys on auton valinnassa ratkaiseva tekijä.