EVO on ATR:n NEO – lentääkö Norra 10 vuoden sisällä hybridikalustolla biopolttoaineen voimalla?

Paljon outoja kirjainyhdistelmiä, joista jokaiseen saadaan selitys viimeistään, kun ATR lanseeraa uuden sukupolven potkuriturbiinikoneensa kokonaisuudessaan ensi vuonna. On hyvin paljon mahdollista, että ATR EVO -hybridikoneita nähdään vuosikymmenen kuluessa myös Finnairin värikuosissa.

Toukokuun lopussa julkistettu ATR EVO -hanke on uusi lehti menestyksekkään ranskalais-italialaisen potkuriturbiinikoneperheen historiassa. Sehän alkoi jo 1980-luvulla, kun Aerospatiale Ranskasta ja silloinen Aeritalia Italiasta yhdistivät voimansa kaksimoottorisen, 50 – 70 -paikkaisen syöttöliikennekoneen kehitykseen. Tähtäimessä oli Atlantin toiselta puolelta de Havilland Canada Dash 8 -sarja, jota ATR:t kutakuinkin vastaavat kooltaan ja ominaisuuksiltaan. ATR-koneita valmistetaan Airbusin tehdasalueella Ranskan Toulousessa, ja Airbus omistaakin yhtiöstä 50 prosentin osuuden.

ATR-sarjalla on aika paljon merkitystä myös suomalaisessa ilmailuhistoriassa. Sen lisäksi, että konetyyppi on lentänyt OH-rekisterissä yli 30 vuoden ajan useilla eri lentoyhtiöillä, sattui Finnair olemaan ATR 72:n ihka ensimmäinen kaupallinen käyttöönottaja syksyllä 1989. Näin oli muuten myös laajarunkoisen MD-11:n kanssa noin vuotta myöhemmin.

ATR on kätevä työjuhta syöttöliikenne- ja lyhyehköille reittilennoille. Se on taloudellinen, riittävän suorituskykyinen ja käytännöllinen käännettävä pienten kenttien vähäisilläkin maapalveluilla. ATR 72:n matkalentonopeusnopeus on 460 km/h, maksimi lentokorkeus 7 600 metriä ja kantama maksimimatkustajamäärällä noin 1 450 kilometriä.

600-sarja on ATR:n viimeisin päivitysversio, joka lanseerattiin vuonna 2007. Norrankin käyttämään 500-sarjaan verrattuna siinä on tuoreempi moottorisukupolvi sekä modernimpi ohjaamo LCD-näytöillä ja uudella tietokoneella. Periaatteessa 500-sarjan voisi muutostöillä päivittää 600:ksi. EVO tulee olemaan tätä huomattavasti suurempi muutosaskel. Kuvassa virolaisen SAS-tytäryhtiö Nordican ATR 72-600.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

EVO on iso harppaus

Noin vuoden kuluttua täydessä mitassaan lanseerattava ATR EVO tulee olemaan konetyypin lähes 40-vuotisen historian suurin harppaus eteenpäin. Toteutustapaa voi verrata Airbusin A320neo -sarjaan, Boeing 737 MAX:iin tai Embraerin E2-sarjaan, jotka ovat kaikki uudenaikaisemmilla moottoreilla ja muun muassa päivitetyllä aerodynamiikalla toteutettuja versioita pidemmän linjan konetyypeistä.

EVO tullaan siis rakentamaan samoille runkopiirustuksille, kuin ATR:t aina ennenkin, mutta isoja muutoksia toteutetaan eri osa-alueille, päästö-, suorituskyky-, kustannus- sekä vastuullisuusasiat niissä kantavana teemana.

Havainnekuvissa esiintyy ATR 72 -runkopituutta (n. 27 metriä) edustava suurempi versio. Vielä emme tiedä, tullaanko pienemmästä ja huomattavasti vähemmän myyvästä ATR 42:sta (n. 22,7 metriä) näkemään EVO-sukupolvea.

Nyt paljastetuissa ennakkomateriaaleissa kerrotaan lähinnä projektin tavoitteista ja suurista linjoista. Uutisista varmasti suurin koskee koneen potkuriturbiinivoimanlähteitä, joihin kerrotaan saapuvan hybriditekniikkaa. ATR Aircraft käy parhaillaan neuvonpitoa johtavien moottorivalmistajien kanssa uusien voimanlähteiden kehitystyöstä. Moni asia on siis vielä auki, mutta ATR:n mukaan uusissa moottoreissa tulee olemaan mukana hybriditekniikkaa, jonka toteutustapaa ei kuitenkaan tässä kohtaa sen enempää yksilöidä. Moottorit myös suunnitellaan alusta alkaen toimimaan 100-prosenttisesti biopolttoaineella eli SAF:illa (Sustainable Aviation Fuel). Valmistajan mukaan uudistuksilla saavutetaan nykypolveen verrattuna 20 % pienempi polttoaineen kulutus, 20 % pienemmät huoltokustannukset sekä, arvatenkin, 20 % pienemmät hiilidioksidipäästöt. Säästöjen ohella saavutetaan myös suorituskykykohennuksia, sillä valmistaja kertoo koneen nousunopeuden kasvavan. Tästä parannuksesta on hyötyä erityisesti vuoristokentiltä operoitaessa.

Tässäkin artikkelissa esiintyvät kuvat EVO:sta ovat vasta ATR:n tuottamia havainnekuvia. Ensimmäistä prototyyppikonetta aletaan rakentaa jossain vaiheessa ohjelman kokonaisvaltaisen lanseerauksen jälkeen.

Valmistaja puhuu hybriditekniikasta, muttei vielä tässä kohtaa avaa tarkemmin, mistä siinä on kyse. Neuvottelutkin ovat edelleen kesken moottorivalmistajien sekä lentoyhtiöiden kanssa. Oletusarvoisesti kyse on perinteisen potkuriturbiinimoottorin ja sähkömoottorin jonkinasteisesta yhdistämisestä. ATR EVO olisi täten ensimmäinen näin suuren kokoluokan konetyyppi, jossa sähkömoottori olisi osa työntövoimaa tuottavaa voimanlähdettä.

Myös hiomalla taloudellisemmaksi

Moottorit eivät ole suinkaan ainoa muutoskohde. Niiden teho välitetään 8-lapaisille potkureille, jotka ovat myös uudelleensuunnitellut. Aikaisempaa kaarevammat lavat muun muassa vähentävät lentomelua, potkuriturbiinikoneessa kun suurin melunlähde on potkurin tuottama aerodynaaminen ääni. Myös potkureiden vastus on pienentynyt.

Oman osansa EVO:n paranneltuun aerodynamiikkaan tuo uudelleen suunniteltu de-ice- eli jäänestojärjestelmä. Nykymenetelmällä jään siiven etureunassa rikkoo perinteinen paineilmalla täyttyvä kumi, joka laajentuessaan hajottaa kertyneen jään koko etureunan matkalta. EVO:ssa tämän konstin korvaa sähköinen de-ice, joka mahdollistaa siiven etureunan dynaamisemman muotoilun.

Avioniikka eli koneen järjestelmät kokevat niin ikään päivityksen. Sitä huomattavasti enemmän lentomatkustajalle näkyvä osa on kuitenkin itse matkustamo, jonka materiaalit ovat EVO:ssa biopohjaisia.

Norran tulevaa kalustoa?

Norra operoi tällä hetkellä 12 kappaletta vanhemman polven ATR 72-500-sarjalaisia, jotka on maalattu Finnairin brändi-ilmeen mukaisiksi. ATR:illä lennetään kotimaan lentojen lisäksi Pohjoismaihin, Baltiaan ja aina Puolaan asti.

Norran operoimat ATR:t on otettu käyttöön vuosina 2007 – 2012 eli ne ovat nyt 10 – 15 vuotta vanhoja. ATR taas on ilmoittanut, että EVO tulee operatiiviseen käyttöön ennen vuotta 2030. Nykyinen ATR-kalusto olisi mahdollisesti juuri tuolloin valmis siirtymään eläkkeelle hybridikaluston tieltä.