Jäljet jäällä eivät ole tae jään kestävyydestä

Kalliota pitkin on nastanjäljistä päätellen joko laskeuduttu jäälle tai noustu sieltä pois.

Jäihin putoaminen ajoneuvon kanssa on vakava vaaratilanne, jollaiseen joutumista on syytä pyrkiä välttämään.

Kuluvan viikon lenkillä tuli poikettua lähiuimarannalle Espoon Pohjoisen Myllyjärven rantaan. Jäällä näkyi selkeitä ajojälkiä, jotka raideleveyden perusteella miellän mönkijänjäljiksi. Jäälle oli ajettu paitsi laiturin vierestä – myös kallion pintaan piirtyneistä nastanjäljistä päätellen – suhteellisen jyrkältä rantakalliolta.

Jälkien tuoreuteen on vaikeaa ottaa kantaa – saattavat olla vanhojakin. Ne nähtyäni ajattelin kuitenkin näin ”Päivän kuvan” muodossa muistuttaa, että ainakin Etelä-Suomessa jäät ovat kyllä jo siinä kunnossa, ettei niille ole enää mitään asiaa. Se, että jäällä on vanhat ajojäljet, ei ole mikään tae siitä, että ajaminen voisi edelleen tapahtua turvallisesti.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Pelastautuminen hyisestä vedestä on todella hankalaa

Jään läpi kylmään veteen painuvasta ajoneuvosta on todella vaikeaa pelastautua, minkä vuoksi sellaiseen tilanteeseen ei ole järkevää itseään ajaa. Harva ajaa mopolla, mönkijällä tai autolla naskalit taskussa, joten hyisen veden seasta, avannosta, on todella hankalaa päästä takaisin jäälle.

Oma lukunsa on se, jos ajoneuvossa on ohjaamo, josta ulospääsy ei onnistu ja päätyy uppoamaan ajoneuvon mukana pohjaan. Mikäli ohjaamosta onnistuu veden alla pääsemään pois, pitäisi vielä löytää uppoamisreikä, josta pääsee pyrkimään takaisin jäälle.