Käytetyt erikoisuudet – Citroën Acadiane

Citroën Acadiane on pieni tavaratila-auto tai pakettiauto, joka pohjautui Dyaneen. Sympaattiselle pikkupakulle on helppo keksiä käyttötarkoituksia tänäkin päivänä.

Citroën Acadiane kulkee legendan jalanjäljissä, mutta pakettiautoasussa. Ymmärtääkseen mistä on kyse, on tutustuttava sen historiaan. Rättisitikka on tässä tapauksessa kaiken alku ja juuri.

Citroën aloitti uuden mallin suunnittelun jo 1930-luvulla, mutta esittely tapahtui vasta vuoden 1948 Pariisin autonäyttelyssä. Ranskassa valmistettiin auto, jolla kaksi maanviljelijää voi kuljettaa kuorman torille kananmunien särkymättä. Flaminio Bertonen muotoilema Citroën 2CV ansaitsi kansan suosion lehdistön täyslaidallisesta huolimatta.

Kyseinen auto ansaitsee kokonaan oman juttunsa ja itse asiassa sen eräs erikoisversio Citroën 2CV 4x4 ”Sahara” onkin käsitelty Moottorin verkossa. Tällä kertaa liikumme kuitenkin eteenpäin, sillä vuonna 1967 esiteltiin Citroën Dyane. Se oli monella tapaa alkuperäisen Citroën 2CV:n suora kehitysversio, jolla haluttiin haastaa Renault 4.

Dyanen merkittävin muutos oli modernin viistoperän tapaan takalasin yläpuolelta saranoitu tavarasäiliön lastausluukku ja monella muulla tavoin kyseessä oli hieman kypsempi auto. Uutuuden suosio jäi kuitenkin suunniteltua heikommaksi ja 2CV oli pakko pitää tuotannossa. Dyane sai myös pakettiautoversion, joka tunsi nimen Citroën Acadiane.

Ranskalaisvalmistaja oli käyttänyt sen edeltäjän yhteydessä myyntinimen alussa kirjainyhistelmää AK, joten AK Dyane muotoutui ranskaksi äännettynä samalta kuulostavaan kirjoitusasuun Acadiane. Tuhdimman tavaratilan lisäksi erot Dyaneen olivat lähinnä jykevämmässä jousituksessa ja taka-akselille lisätyssä kuorman mukaan säätyvässä jarrupaineensäätimessä. Vuosien 1977 ja 1987 välillä valmistui yli neljännesmiljoona Citroën Acadiane -yksilöä.

Käytetty erikoisuus – Citroën Acadiane

Viikon juttuaiheena on Citroën Acadiane Pohjois-Karjalasta. Torin myynti-ilmoituksessa auton vuosimallina lukee 1980 ja mittarilukemana 58 512 kilometriä. Auto kerrotaan tuodun maahan verottomana pakettiautona vuonna 1986 ja sellaisena se palvelee yhä edelleen.

Konehuoneesta kerrotaan löytyvän Citroen Visan ilmajäähdytteinen moottori, jonka avulla yli 80 kilometrin tuntinopeus on säilytettävissä mäkisessä maastossakin. Pisteosat ja irtomoottori sen sijaan kerrotaan jo myydyn. Vaihteistoksi on merkitty 4-pykäläinen käsivalintainen vaihteisto.

Sivistyneemmissä sävyissä hieman ambulanssiteemaa lainaava kaksivärimaalaus sopii auton muotoihin hienosti. Korin luvataan olevan ruosteeton ja rungon hyvässä kunnossa, sillä ruostevauriot on jo korjattu ja tätä on seurannut ruostesuojaus koteloita myöden. Siisteiltä vaikuttavilla vanteilla on uudet kesärenkaat ja asiaan kuuluvat pölykapselit.

Sisätilat vaikuttavat kuvien perusteella siistiltä ja niskatuellisten etuistuimien kerrotaan olevan uutta vastaavassa asussa. Tavaratila on käytännössä verhoilematon ja siten siisti maalattu pelti paistaa paljolti. Autossa on Kovilin vetokoukku.

Kannattaa kurkistaa alkuperäisestä myynti-ilmoituksesta linkit lisäkuvien ja remonttipäiväkirjan pariin. Vaihdossa on turha tuputtaa mitään, joten kerrotaan se jo tässä yhteydessä.

Teksti: Henri Posa, Kuvat: Tori.fi