Koeajo: Lexus LS 400 1990 – Täydellisyys kestää aikaa

Hyvää: hiljaisuus, mukavuus, ergonomia. Huonoa: ajan rakenne.

– Odota hetki, täytyy täyttää ajoluvan tiedot, kommentoi Lexuksen autovarauksista vastaava mies, joka pärjäisi kilpa-autolija Mark Webber -kaksoisolentokisassa ainakin välieriin.

Lähes 200 000 kilometriä ajettu Lexus LS 400 kiiltelee Espanjan auringon alla lähes uuden näköisenä. Iän kavaltavat vain viereen pysäköidyt nykymallit. Paperityöt johtuvat Sveitsin kilvistä, jotka puolestaan merkitsevät auton kuuluvan sveitsiläiselle yksityishenkilölle. Siis hetkinen, Lexus juhlii syntymäpäiviään lainaamalla lähes 30 vuotta vanhaa asiakasautoa? Luotto on kova, molemmin puolin.

Vuosimalli 1990 kertoo auton olevan ensimmäistä vuosikertaa Euroopassa, sillä vuonna 1989 tapahtuneen Yhdysvaltain valloituksen jälkeen auto saapui niin Sveitsin kuin Suomen markkinoille. Suositushinta meillä oli 528 500 markkaa, noin 139 000 euroa nykyeuroissa ja tismalleen keskellä kilpakumppaneiden hintatasoa.

Koripaneeleissa piilee ensimmäinen vihje pakkomielteestä yksityiskohtiin, sillä niiden raot kapenevat aavistuksen – tahallaan. Tämä on Lexuksen tapa huijata silmä uskomaan, että raot ovat vieläkin tasaisemmat. Näkymättömiä ratkaisuja ovat puolestaan yksiosaiset ikkunakarmit ja menestyksekkäästi käytetty laserhitsaaminen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Aikamatka luksukseen

Ovi painaa sopivasti, mutta ei liioittelevasti. LS 400:n harmaa nahkasisusta muistuttaa 1980-luvun lopusta, vaikka Lexuksen muhkeat penkit jättävätkin kotituolien kultaiset muistot kauas taakse. Tässä voisi olla koko päivän, takapenkillä koko viikon. Oven sulkeminen on muistutus edustussedanin parhaasta ominaisuudesta: hiljaisuudesta. Maailma ja sen murheet jäävät ulkopuolelle.

Kuljettajan työpiste on ergonomisesti hyvä. Lexus hämmästytti jo vuonna 1989 sähköisesti etäisyys- ja kallistussäädettävällä ohjauspyörällä, johon on integroitu turvatyyny. Uutuuksiin kuului myös automaattisesti himmentyvä taustapeili. Mittaristo ilmestyy esiin kuin tyhjästä virrat kytkemällä. Varoitusvalot heijastetaan näkyviin yläviistosta, luoden kolmiulotteisen vaikutelman syvästä mittaristota. Selkeä valkoinen taustavalo ja pienillä loisteputkilla toteutetut neulat ovat äärimmäisen selkeät. Matkamittarit ovat digitaaliset, mutta kokonaiskilometrit raksuttavat vielä suojalasin takana.

Tuulilasinäkymää rumentaa erillinen navigaattori, mutta se on pakollinen paha vuonna 2019 vieraalla maalla ajettaessa. Nykyisiin kosketusnäyttölabyrintteihin verrattuna keskikonsolin jäsennelty nappiarmeija tuntuu ihailtavan suoraviivaiselta. Ilmastoinnin lisäksi keskikonsolissa on Pioneerin valmistama kasettiradio. Ibizan radioasematarjonta ei lämmitä, vaikka LS 400 säätää sähköisesti kohoavan antennin pituutta valitun radiotaajuuden mukaan. Parempi stereokokeilu olisi vaatinut Sinéad O’Connorin Nothing Compares 2 U:n Maxellin C-kasetilla tai cd-vaihtajassa. Parempana stereovaihtoehtona vuonna 1990 olivat legendaarisen juppiuskottavat Nakamichit, Mark Levinsonin ottaessa niiden tehtävät vuodesta 2001.

Hiljaista kuin sähköautossa

Avaimesta käännettäessä kierroslukumittari herää eloon – ja se onkin suurin vihje moottorin käynnistymisestä. Liikeellä LS 400 on sähköautomaisen hiljainen, joten omien ajatusten kanssa saa olla rauhassa. Vasta 2 000 r/min jälkeen kuuluu moottorin hyrisevä käyntiääni.

Pitkässä moottoritilassa lymyää 1UZ-FE, kavereiden kesken alumiininen nelilitrainen V8. Hengitys on toteutettu kahden sylinterin yläpuolisen nokka-akselin ja neliventtiilitekniikan voimin, tietysti vapaasti hengittävänä. Useimmat kilpakumppanit luottivat vielä kaksiventtiilikoneisiin 1990-luvun taitteessa.

Toyotalle moottorivalinta oli merkittävä, sillä tehtaalla oli vain maltillisesti kokemusta henkilöautojen V8-moottoreista. Erityistä huomiota kiinnitettiin edustusauton moottorin pehmeään käyntiin, jonka koettiin vaikuttavan merkittävästi ajo- ja matkustusmukavuuteen. Lopputulokseen päästiin vähentämällä moottorin tasapainottomia massoja kolmanneksella. Valmistustoleransseissa Lexus kiri niin ikään kolmanneksen aiempaan verrattuna, liikkuvien osien painoissa toleranssit puolitettiin.

Tehdas oli syystäkin erittäin ylpeä lopputulokseen, joten mainoksia myöten demonstroitiin auton kykyä ajaa moottoritienopeuksia dynamometrillä viinilasipyramidia tasapainotellen.

Pyöräntuenta on toteutettu päällekkäisin kolmiotukivarsin edessä ja takana. Koeajetussa autoyksilössä jousituksen tehtävät hoidetaan ilmajousituksella, joka antaa auton etenemiselle sen arvolle sopivaa pehmeyttä. Suoritus lähes pärjää aikakauden kaasunestejousitukselle. Ikä tosin tuo arvoauton olemukseen lievää etunojaa.

Sorainen ylämäki muistuttaa, että LS 400 on 260-hevosvoimainen takaveto. Moottorin päältä erottuva luistoneston aivolaatikko ei ole nykyisten ajonvakautusten tasolla reaktioajan suhteen, joten yliohjaus vaatii kuljettajan toimintaa. Erinomaisen alustan ansiosta ei ole kuitenkaan epäselvää, mitä auto on tekemässä, ja vain hitaahko ohjaus saa vastaohjaukseen pientä kiirettä.

LS 400 ei ehkä ole erityisen terävä ajettava, mutta matkustusmukavuutta löytyy koko Euroopan halkomiseen, eivätkä edes kuopat hämmennä etenemistä. Aikalaisittain tarkoituksella etäinen ohjaustuntuma on nykyisin suorastaan hyvä. Kaasupolkimen painallukseen vastataan lineaarisesti voimalla ja hyrinällä.

Vaihteistona on pehmeästi toimiva nelivaihteinen automaatti, jonka sähköiseen vaihto-ohjelmaan voi vaikuttaa ajotilanapeilla. Vaihteisto myös koordinoi tekemisiään moottorinohjauksen kanssa, joten sytytystä viivytetään vaihtotapahtuman aikana. Lexus kiinnitti myös erityistä huomiota kardaaniakselin tasapainotukseen. Tasauspyörästön hampaiden sopivuus puolestaan varmistettiin kuvia vertailevalla tietokoneella jo vuonna 1989!

Edelleen moderni

Vakaa ja hiljainen kulku puolustavat paikkaansa vielä vuonna 2019. Hyvän auton merkki on, että päässä pyörivät vain erilaiset suunnitelmat reissuista, joita autolla voisi tehdä. Koeajolenkin on vaikea lakata hymyilemästä, sillä Lexus LS 400 on riemastuttavan tasapainoisesti mietitty auto.

Täydellisyyden luonteeseen kuuluu, että sitä ei voi koskaan saavuttaa, mutta vuonna 1989 Lexus LS 400 oli ehdottomasti paras tapa jahdata haamurajaa.

Teksti: Aake Kinnunen Kuvat: Lexus ja Aake Kinnunen

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy