Mama’s Classics on mainio keväinen autotapahtuma kaikille

Toukokuun loppupuolelle on jo pitkään kuulunut Mama’s Classics -tapahtuma, jossa kisaillaan klassikkoautoille sovitetulla konseptilla. Parasta on, että konsepti sopii hyvin koko perheelle, varsinkin jos autossa on pienemmille edustajille sopiva takapenkki. Tältä tapahtumassa näytti kesällä 2022, jolloin se järjestettiin 15. kerran ja kilpailukeskuksena toimi jälleen Lempäälän Vaihmalanhovi.

Keväisen viikonlopputapahtuman konsepti on haettu Keski-Euroopan teiltä ja sovitettu siitä kotimaisiin tarpeiseen. Esikuvana on mm. Silvretta Classic Rallye, jossa Juha Kivimäki perheineen on aikanaan ollut tutustumassa toimintaan.

Kyseessä on siis klassikkoautoilla ajettava kilpailu, mutta suuri anti tapahtuman sosiaalisella puolella, eikä paikalle tulla vain palkintoja tavoittelemaan. Suomessa ajoitus sopii hyvin talven talliahertelun tulosten esittelyyn ja testaamiseen.

Lähdimmekin siis vaimon kanssa joukkueena ensimmäiseen yhteiseen autokilpailuun koko talven työn alla olleella, vuoden 1993 Porsche 928 GTS:llä. Monen muun ehostuksen lisäksi olin onneksi saanut myös ilmastoinnin toimimaan.

Kilpailuun valmistautuminen alkaa aamupäivällä ilmoittautumisen jälkeen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kokeneet kilpailijat tulevat valmistautuneina

Kilpailijat saavat ilmoittautumisessa reittiohjeet sekä tukun valokuvia tien varrella olevista yksityiskohdista. Ohjaajakokouksessa selostetaan tarkemmin, miten reitti tulee ajaa ja minkälaisia tehtäviä reitin varrelta löytyy.

Kokeneemmat kilpailijat ovat varustautuneet suorituksen kannalta sopivilla kilpailuvälineillä. Näihin kuuluvat maun mukaan sopivat pahvilevyt, maalarinteippi sekä sakset. Jaetut paperille tulostetut valokuvat kannattaa nimittäin leikellä ja järjestää samantyyppiset kohteet lähekkäin; postilaatikot omaan ryhmään, ovet omaansa, talon nurkat omaansa jne. Kaikki kuvat on syytä nähdä yhdellä silmäyksellä ajon aikana.

Autossa on hyvä olla kartturi, että pysytään reitillä ja etua saa, jos tarkkasilmäisiä nuorukaisia saa lisäksi sovitettua mukaan. Ja kun kohde on löytynyt, kannattaa se poistaa pahvilta sekoittamasta jatkotarkastelua. Toinen vaihtoehto on peittää jo tunnistetun kohteen kuva.

Lähtöalueen tunnelma on lämmin ja kalustoon tutustuminen käynnissä.

Ajelua ympäri Pirkanmaata

Reittiopas eli Roadbook opastaa reitille. Opastus perustuu kääntymissuuntiin, opaskyltteihin ja välimatkoihin, joten trippimittarin on hyvä olla kunnossa. Puolen päivän maissa päästään liikkeelle ja maaliin tuloa odotellaan neljään mennessä. Mihinkään ei ole kiire eli kyseessä ei ole nopeuskilpailu.

Suomalainen klassikkoautokalusto on noussut uusiin korkeuksiin.

Auton merkillä ja ominaisuuksilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä kilpailusuorituksen kannalta, joten tapahtuma sopii tästäkin syystä kaikille klassikkoautoille. Kilpailun järjestäjä rajaa pois uusinta kalustoa. Kokonaiskilpailun voittaja taisi kyllä ajella 2000-luvun Audi S4:lla, mutta mukana oli useita 1960-luvun tuotteita ja myös 1950-luvulta mm. Buick Special Convertible.

Tänä vuonna autokuntia oli yhteensä 28, joista molempina päivinä osallistui 11 autoa. Mukaan voi siis lähteä myös vain toiseksi päiväksi. Korona oli vielä rajoittamassa osallistujajoukkoa, jota aikaisemmin on ollut 50 autokunnan luokkaa.

Vihavaisen Antin ja Tiian kulkineena oli Buick Special Convertible.

Tehtävät ratkaisevat

Reitin varrella on muutama erikseen merkitty osuus, joiden varrelta tulee löytää valokuvissa merkityt yksityiskohdat. Kuvia oli kumpanakin päivänä 25 kpl ja ensikertalaisena kehityimme selvästi, koska lauantaina löytyi vain 18 kohdetta, mutta sunnuntaina jo 21 kpl. Päivien parhaat kuvapisteet menivät kaikkien kuvien kohteet löytäneille. Tässä paikallistuntemuksesta saattoi olla jonkin veran apua.

Kohteet on kuvattu siten, että usein niiden tunnistamiseen oli hyvä pystyä katsomaan myös takaviistoon. Tässä siis sujuvasti molempiin suuntiin kääntyvästä niskasta on etua. Avoauto on tässä mielessä myös tehokas, varsinkin jos keli sallii katto alhaalla ajamisen. Takapenkille mukaan otettu jälkikasvu voi osoittautua myös kilpailuvaltiksi. Fotoralli voikin olla myös autokunnan sisäinen kilpailu.

Tunnistetuista kohteista kerätään pisteitä, jotka ratkaisevat sijoituksen kilpailussa. Reitin varrella on myös muita tehtäviä, joissa testataan sekä kuljettajan taitoja että yhteistoimintaa kartturin kanssa. Kartturi ei paljon voi auttaa, jos kuljettaja ei saa pysäytettyä etu- tai takapyörää tarkalleen viivan päälle.

Ensimmäisessä pysäytystehtävässä kyseessä oli vasen etupyörä, joka on jossain 928:n V8:n vasemmalla puolella. Ilman harjoittelua ei pysäyttäminen kyllä onnistu sinne päinkään, joten maksimimiinukset tuli tästä tehtävästä heti. Vasen takapyörä osui toiseksi viimeisellä rastilla hieman paremmin ja olisi osunut kohdalleenkin, jos vain sivupeilin säätö olisi toiminut. Siitä kuski näkisi sekä viivan että pyörän.

Muut lauantain tehtävät olivat neljä kappaletta aikatehtäviä eri muodoissa, eikä niissäkään ilman kokemusta kunnian kukko laulanut. Näissä tarvitaan kartturin kanssa yhteispeliä ja ymmärrystä, koska sekä ajan ylitys, että alitus tuo sakkoja.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Upeita maisemia

Lauantain reitti kierteli Lempäälä – Valkeakoski -seutuja poutakeleissä. Reittioppaan mukaan suunnistaminen auttaa löytämään oikeille rasteille ja fotoralliväleille. Valitettavasti yksikin väärä tulkinta voi olla aika kohtalokas, koska on palattava edelliseen varmaan reittikohtaan.

Oikea eturengas oli tarkoitus pysäyttää viivan kohdalla, mutta yli meni tämäkin Jaguar XK 150 Odell Michaelin kuljettamana, kartturinaan Jouko Aula.

Tässä on siis kartturin ja kuskin yhteispelissä kehittämisen mahdollisuuksia. Kun avioliittovuosia oli takana 39, ei syntyneet haasteet tuntuneet mitenkään mahdottomilta. Pitää vaan myöntää, ettei aina voi olla oikeassa, vaikka onkin ratissa kiinni. Tilannetta hieman helpotti se, että kanssakilpailijoita alkoi tulla vastaan, kun odotus oli, että silloin tällöin olisi näkynyt perävaloja samanlaisilla kilpailunumeroilla varustetuista autoista.

Pienimuotoisen etsiskelyn jälkeen päästiin takaisin reitille ja löydettiin viimeinen rastipiste sitten viimeisinä kilpailijoina. Lähdössä mukaan annetut virvokkeet kelpasivat matkan aikana mainiosti.

Loistavaa ruokaa hauskassa seurassa

Vaihmalanhovi tarjoaa upean miljöön kilpailupäivien väliseen latautumiseen. Vaikka ajelu meni lauantaina hieman pitkäksi, ehdimme hyvin saunomaan perinteikkääseen rantasaunaan ja naisille oli vielä oma kylpyläosastonsa. Ensikertalainen sai jo lauteilta hyviä vinkkejä seuraavan päivän seikkailuja varten.

Lisäksi puhetta oli ainakin miesten saunavuorolla, mistäpä muusta kuin ajokalustoista. Merkistä riippumatta sydän sykkii vanhojen autojen elinkaaren pidentämiseen eri tavoin.

Päivä päättyi yhteiseen päivälliseen, jota kannattaa tulla nauttimaan kauempaakin. Vaihmalanhovin yksi erikoisuus on persoonallisesti sisustetut huoneet. Jokainen huone on erilainen, joten pysähtyä voi useamminkin tutustumaan Seija Kivimäen sisustamiin yksilöllisiin kartanohuoneisiin. Kun vielä aamiainenkin tarjoiltiin pöytiin asti monenkirjavin vaihtoehdoin, oli majoituspaikalle helppo antaa viisi autoilutähteä.

Ainakin vaimoväki sai vielä lisää sisältöä retkeen kuluttamalla muovikorttia hovin putiikissa, josta löytyi ostettavaa mm. kodin sisustukseen. Ihan joka Prismasta kun ei saa kunnon paksuja kylpypyyhkeitä.

Finaalipäivänä Pyynikin ajoreitille

Sunnuntaihin lähdettiin sitten kilpailukokemuksista viisastuneina. Lainasaksilla ja pahvilla varustauduttiin fotoralliosuuteen jo tositarkoituksella. Tuloksiakin syntyi, mutta ajotekniset tehtävät eivät onnistuneet ilman harjoittelua yhtään lauantaita paremmin.

Reitti kulki nyt kohti pohjoista ja Suomen neljänneksi suurinta kaupunkia eli Tamperetta. Onhan tuosta tullut läpi ajettua jo varmaan kymmeniä, jos ei satoja kertoja, mutta Pispalanharju on aikaisemmin jäänyt kokematta näin perusteellisesti. Fotorallin yksi intensiivi oli harjulla, jossa puikkelehdittiin käsittämättömän kauniita kujia kurvaillen niskat pyörien.

Harjulla ajettiin aikanaan perinteiset Pyynikin ajot ja yksi aika-ajotehtävä olikin suoriutua vain meitä varten avatusta reitistä 7 minuutin ja 30 sekunnin tavoiteajassa. Kiirettä ei ollut, mutta joku onnistui tuossakin pätkässä eksymään reitiltä. Silloin kun tällä reitillä vielä kilpailtiin tosissaan, oli keskinopeudet hurjaa luokkaa kiviaitojen välissä. Viimeinen kilpailu ajettiin vuonna 1971.

Ajopäivän suoritukset päättyivät kahvi- ja jäätelöhetkeen lähes helteisessä kesäkelissä Pyynikin näkötornin munkkikahvilassa. Jo tässä vaiheessa oli selvää, että tämä tapahtuma pistetään kalenteriin jatkossakin. Vielä pieni ajorupeaman takaisin Vaihmalanhoviin odottamaan tuloksia ja palkintojenjakoa ennen kotimatkaa. Tällä kertaa ei tullut palkintokaappiin täytettä, mutta hauskaa oli mukavassa seurassa ja hienojen klassikkoautojen parissa.