Matkailua Euroopassa kesällä 2020 osa 3: Hola vaihtuu bonjouriksi

Keskisen Espanjan Cuencasta ajaa mukavasti yhdessä päivässä Pyrenneille ja rajan yli Ranskaan. Espanjassa tutuksi tullut hola-tervehdys vaihtuu samalla bonjouriksi.

Lentäen Espanjaan ja ajamalla takaisin. Ajamme heinäkuun aikana kaksi moottoripyörää Espanjasta Suomeen ja raportoimme matkan varrelta miten matkailu Euroopassa onnistuu ja miten koronan leviämisen estämisestä on huolehdittu Euroopan eri maissa. Tässä kolmannessa osassa matka jatkuu Cuencasta (Madridin ja Valencian puolivälissä) Pyrenneiden yli Ranskaan. Sarjan aiemmat osat voit lukea täältä.

Cuencalainen hotelli jaksaa yllättää koronavarovaisuudellaan vielä aamullakin. Huonetta luovutettaessa hotellikortti jätetään tiskin vierellä olevaan ”kastemaljaan”, jotta asiakas ja henkilökunta eivät joutuisi keskenään kosketuksiin. Aamiaistakin saa mutta ei buffet-pöydästä, vaan jokaisen on tilattava erikseen haluamansa annos. Toimiva systeemi tämäkin.

Luonnonpuisto lähes autio

Cuencan keskustasta kurvataan heti viereiseen luonnonpuistoon, jossa meidän lisäksi ei liiku juuri muita kuin muutama polkupyöräilijä. Tilaa siis riittää kaikille yllin kyllin. Sikäli erikoista, että Suomessa on korona-aikana totuttu näkemään Nuuksion ja Luukin ulkoilualueet täynnä ihmisiä. Uskomattoman hienot maisemat ja turkoosinvärinen vesi eivät espanjalaisessa luonnonpuistossa varmaan kuluisi, vaikka niitä katsoisi isompikin turistijoukko.

Hyväkuntoisten teiden, vähäisen liikenteen ja maisemien lisäksi vielä yksi asia jaksaa kerta toisensa jälkeen ilahduttaa suomalaisturistia, nimittäin bensiinin hinta. Halvimmillaan litrahinta on 1,10 euroa ja pahimmillaan parikymmentä senttiä kalliimpi. Vaikka moni vannoo ettei ikinä tankkaa muuta kuin ysikasia moottoripyörän tankkiin, niin silloin kun tankki huutaa tyhjyyttään ja ainoa asema 50 kilometrin säteellä tarjoilee vaihtoehtoina vain dieseliä ja ysivitosta, niin periaatteista on helppo joustaa. Hyvin tuntuivat Honda ja Moto Morini kehräävän ysivitosen voiminkin.

Vielä yksi ilonaihe lisää on se, että tänään on kymmenen astetta eilistä viileämpää, eli maksimissaan vain 34 astetta lämmintä. Kuskit nahkapuvuissaan kiittävät.

Matkan jouduttamiseksi välillä ajetaan yksi tankkausväli eli noin 250 kilometriä moottoritietä pitkin. Sen jälkeen alkaa nousu pienempiä teitä pitkin kohti Pyrenneiden vuoristoa. Viimeinen kylä ennen rajaa on Bielsa, jossa pysähdytään tankkaamaan ratsut viimeistä kertaa edullisella Repsol-menovedellä. Maksu kassalle ja tietysti taas hengitysmaski päällä, kuten kaikilla muillakin. Samalla varataan booking.comin kautta majoitus seuraavaksi yöksi. Kun sen tekee nyt, ei tarvitse koko päivää tiirailla kelloa ja laskea ehtiikö sovittuna aikana perille vai ei.

Espanja vaihtuu Ranskaksi vuoren sisällä tunnelissa. Kun lopulta tullaan pitkästä tunnelista ulos, on maisema, tiestö ja puusto - tai paremminkin puuston puuttuminen - täysin erilaista kuin Espanjassa. Tutustuminen Ranskaan alkaa muutaman kilometrin mittaisella alamäellä vuoren huipulta kohti laaksoa.

Britit pelastavat Ranskan maineen

Heti ensimmäinen kylä antaa selkeän kuvan mikä on Espanjan ja Ranskan välinen ero. Terassit ovat täynnä väkeä ja meno lähes kuin ”vanhoina hyvinä aikoina”. Kun lopulta saavumme  Bagneres-de-Luchonin kylään ja The Free Range Chaletin pihaan, alkaa takki olla päivän ajosuorituksesta tyhjä. Kun majatalon ovi on lukossa eikä tontilla näy ristinsielua, on lähellä että muodostaisin hätiköidyn johtopäätöksen ranskalaisten palveluhalukkuudesta.

Onneksi puhelimeen kilahtaa samalla hetkellä ystävällinen viesti Olivialta ja Geoffilta, majatalon omistajilta. He pahoittelevat etteivät ole huomanneet vähän aikaisemmin tekemääni varausta, ja lupaavat olla viiden minuutin päästä paikalla. Olivia ja Geoff osoittauvat paitsi todella ystävällisiksi ja mukaviksi, myös syntyperältään briteiksi, jotka ovat muuttaneet Ranskaan kymmenen vuotta sitten. Motoristeille löytyy nopeasti jääkaapista ”kypäräkaljat”. Olemme majatalon ainoat asiakkaat, joten koronan leviämisen todennäköisyys on suhteellisen pieni.

Muodollisuuksien jälkeen Olivia ja Geoff ehdottavat kahtakin eri illallisravintolaa muutaman sadan metrin päässä olevasta keskustasta. Kolmas ehdotus vie voiton, kun he kertovat että vuoren huipulle pääsee kondolihissillä ilmaiseksi ja sielläkin on ravintola. Ylhäällä on lämmintä paitsi sää, myös tunnelma. ”Bileet vintillä” kuvaa monellakin tavalla menoa ylätasanteen ravintolassa, joten muutaman pakollisen valokuvan jälkeen päätämme palata takaisin kylään.

Viranomaiset ovat rajoittaneet ravintoloiden aukioloa koronan takia ja ne sulkevat ovensa jo iltakymmeneltä. Ja keittiöt tietysti vähän aikaisemmin. Kiertelemme kylän ravintolat läpi ja viiden tai kuuden ”keittiö suljettu” -kommentin jälkeen löytyy yksi kortteliravintola, jonka terassilla asiakkaat vielä syövät ja tarjoilija vastaa että tietysti keittiö on yhä auki. Rajoituksiin siis suhtaudutaan varsin joustavasti, tai ainakin niiden noudattamiseen. Tässä tapauksessa meidän kannaltamme onneksi, sillä muuten olisi jäänyt päivän ensimmäinen lämmin ruoka saamatta. Tälläkin terassilla pöydät on sijoitettu harvakseen, joten seurueiden välinen turvaetäisyys on kunnossa.

Bagneres-de-Luchon on talvisin idyllinen hiihtokylä, mutta kesäisin se vaikuttaa todelliselta ”herran kukkarolta”. Ei ihme että majatalon brittipariskunta on ihastunut ja muuttanut sinne.

Päivän reitti löytyy Google Mapsista.

Teksti ja kuvat: Janne Huhtala