Mitä yhteistä on englantilaisella ompelukoneella ja Henri Toivosen Talbotilla?

Coventryn liikennemuseossa se selviää. Coventry on jännä kaupunki, jonka historia kietoo omalla tavallaan yhteen pitkän pätkän koko Englannin teollista historiaa – ja siten myös saarivaltion autoteollisuuden alamäen.

Englannissa on uskomaton määrä hienoja automuseoita. Tämän ymmärtää, kun tietää maan autohistorian. Hienoja autoja tehtiin tunteen palolla, ja englantilaiset autoilijat myös rakastavat autoja sekä niiden historiaa.

Kävimme viime kesänä kolmessa hienossa museossa. Tämän jutun Coventryn lisäksi vierailimme käsittämättömän isossa Beaulieussa (linkki) sekä brittiläisen moottoriurheilun kehdossa Brooklandsissa (linkki).

Englannissa on valmistettu paljon koko maailman rakastamia autoja – ja tietysti muitakin kuin brittimerkkejä. Tehtaita on ollut ympäri maata. Ja on toki edelleen, mutta useampi niistä on myös sulkenut jo ovensa.

Englannissa on keksitty ja kehitetty myös paljon autoteollisuuden teknologiaa. Tätätkin esitellään musossa kattavasti.

Ei pelkästään autojen historiaa

Coventryn liikennemuseo on yksi hienoimmista lajissaan maailmassa. Siellä ei kerrota pelkästään autojen historiaa vaan mukaan mahtuu myös polku- ja moottoripyöriä. Ja koska autoteollisuus liittyy vahvasti Coventryyn, museossa käy selville myös koko Coventryn teollisen historian nousut ja laskut. Lisäksi autoja käsitellään museossa myös autoteollisuuden teknisen kehityksen sekä muotoilun vinkkelistä.

Yksi museon hienoimpia anteja on tietysti se, ettei kyseessä ole yksittäisen brändin oma museo. Näin esillä on eri merkkien kalustoa vuosien varrelta. Ja tietysti brittibrändit ovat esillä vahvimmin. Paikallista autohistoriaa vähemmän tuntevia kiinnostaa varmasti tutustua myös sellaisiin brändeihin, jotka ovat jo kadonneet liikenteestä.

Iso-Britannian ja Coventryn teollistuminen

Euroopan ja samalla myös Englannin teollinen historia käynnistyi toden teolla kutomakoneista 1700-luvulla. Tämä on toki globaali ilmiö, samasta on ponnistanut maailmalla mm. myös Toyota. Ja jos olette joskus liikkeellä Japanissa, myös Toyotan museo on ehdottomasti visiitin arvoinen. Kävimme siellä jokunen vuosi sitten, linkki aukeaa tästä.

Kutomateollisuus vei ihmisiä maaseudulta töihin tehtaisiin. Coventryssä puolet väestöstä oli parhaillaan töissä tekstiiliteollisuuden parissa. Sitten tuli vuosi 1860 ja alamäki. Koska alueella tuotettiin paljon tekstiilejä, oli luonnollista että Coventryyn perustettiin myös iso ompelukonetehdas vuonna 1860.

Myös kelloteollisuus oli iso business, Coventryn kellontekijät tunnettiin 1800-luvun puolivälissä maailmalla paremmin kuin sveitsiläiset. Myös polkupyörien valmistus oli alkanut jo 1800-luvun alussa.

Kaikki tämä osaaminen yhdistyi jossain vaiheessa autoteollisuuden käyttöön, joten parhaimmillaan Coventryn alueella toimi noin 120 ajoneuvoja valmistavaa yritystä. Tänä päivänä osia tuosta historiasta on päätynyt Coventryn liikennemuseon kokoelmiin. Kokoelma on luonnollisesti valtava joten esillä on kerrallaan vain rajoitettu määrä kokoelmasta.

Ja totta kai museossa kerrotaan myös alan historiaa sen pioneerien avulla. Rowley B Turner, James Starley, William Hillman, George Singer, John Kemp Starley ja etenkin Harry Lawson kertovat kaikki oman tarinansa.

Pyörät on tehty pyörimään

Coventryn liikennemuseossa liikutaan kronologisessa järjestyksessä, joten alussa polkupyörien kehityksen historia on esillä isosti. Erilaisia teknisiä ratkaisuja on jännä seurata, pyörien koot vaihtelivat ja pyörätehtailijat kokeilivat myös 3- ja nelipyöräisiä vaihtoehtoja.

Lopullisen ja nykyisen muotonsa polkupyörä sai niinkin myöhään kuin vasta 1800-luvun lopulla. Erilaisia jousituksia kehitettiin, mutta vasta ilmalla täytetyt renkaat 1880-luvulla tekivät polkupyöristä mukavia ajaa heikkokuntoisilla teillä.

1900-luvun alussa polkupyörä oli tärkeä menopeli ihmisten liikkuvuudelle. Auto oli harvojen herkku. Siksi polkupyöristä kehitettiin myös monen meneviä versioita, joten polkupyörä oli parhaimmillaan tavallaan osa julkista liikennettä.

Vähitellen polkupyöriin liitettiin moottoreita ja samalla alettiin valmistaa myös pieniä kolmipyöräisiä ajoneuvoja ennen kuin isommat nelipyöräiset autot muuttuivat valtatrendiksi.

Yksi vanhimpia autoja museossa on Harry Lawsonin valmistama Daimler Phaeton vuodelta 1898, se on myös vanhin Daimlerin automalli. Lawson oli perustanut Daimler Motor Companyn Coventryyn kaksi vuotta aikaisemmin. Se toimi vanhan puuvillatehtaan tiloissa Radfordissa. Samoissa tiloissa toimi useampi merkki. The Coventry Motor Company ja British Motor Syndicate olivat alan merkittäviä pioneereja. Tuolta pajalta on kotoisin myös vanhin museossa esillä oleva ”auto” eli Daimler Wagonette vuodelta 1897.

Daimler sai pian seuraa muista pioneereista: Alvis, Calcott Brothers, Dawson Car Company, Iden, Maudslay, Payne & Bates, Riley, Siddeley-Deasy, Swift… Coventryn historia pitää sisällään paljon brändejä, jotka ovat sittemmin uponneet historian roskatynnyrin syvyyksiin.

Yksi hieno brändi on Singer, joka aloitti toimintansa vuonna 1874 polkupyörillä, valmisti ensimmäisen autonsa vuonna 1901 ja sinnitteli 1970-luvulle asti.

Toki innovatiivisimmat ja tuotteliaimmat selvisivät; Swallow Side Car Companysta kasvoi Jaguar. Myös Triumph selvisi hengissä, joskin se on nykyisin enää moottoripyörien valmistaja.

Historiaa monelta kantilta

Hienosti entisöityjen menopelien lisäksi museossa on esillä myös historiaa historialliseen kuntoon jätettynä. Daimler Tourer vuodelta 1914 on tästä erinomainen esimerkki. Se on jätetty alkuperäiseen kuntoonsa, millaisena se löydettiin. Autoa ei raaskittu ryhtyä restauroimaan, koska se on erinomainen esimerkki oman aikakautensa teknologista ja valmistuksesta.

Toinen vastaava esimerkki on Triumpin H-mallin moottoripyörä, joita valmistettiin ensimmäisen maailmansodan aikana sotakäyttöön yli 30 000 kappaletta. Se oli erittäin rakastettu menopeli luotettavuutensa ansiosta.

Maailmansotien välinen aika on autoteollisuudessa kiehtovaa aikaa, sodan vuoksi erilaiset teknologiat olivat ottaneet harppauksia eteenpäin.

Tätä 1900-luvun alkukautta käsitellään museossa hyvin laajalti. Tähän osioon saa myös kulutettua helposti eniten aikaa, koska kyseessä on historiaa, joka ei ole kaikille kovin tuttua.

Koreissa tukeuduttiin pitkään toki yhä puurakenteisiin, tätäkin teknologiaa esitellään museossa näyttävästi.

Korien muotoilussa tapahtui sen sijaan enemmän, 30-luvun edessä autojen muotoihin alkoi ilmestyä aivan uudenlaista lennokkuutta. Avonaiset autot saivat rinnalleen yhä useammin myös umpikoreja.

Ja tietysti isot ja edustavat limusiinit sekä niitä vauhdittavat isot moottorit ovat myös iso osa brittiläisen autoilun historiaa. Daimlerin 12-sylinterinen moottori kuljetti aikoinaan mm. Englannin kuninkaallisia.

Sekä Yrjö V että hänen puolisonsa kuningatar Mary arvostivat Daimlerin ison tuplakuutosen 50 hevosvoiman tehoa että hiljaista käyntiääntä koko kierrosalueen läpi. Yllä oleva auto kuului aikoinaan Marylle.

Toinen maailmansota on esillä museossa myös. Vuonna 1939 autoteollisuus työllisti Coventryssä noin 38 000 henkilöä, joten Coventry oli maali saksalaisille pommikoneille. Ja totta kai alueen tehtaissa valmistettiin myös sotilaskalustoa; ajoneuvoja, aseita ja lentokoneiden moottoreita.

Uusi alku – ja alamäki

Sodan jälkeen Iso-Britanniallakin kesti aikansa päästä jaloilleen. Kuten muuallakin, tuotantoa käynnisteltiin pitkälti siitä, mihin sota oli sen keskeyttänyt.

1950-luvulle tultaessa autoteollisuuden tahti Englannissa alkoi kiihtyä, ja Coventry oli maailman toiseksi suurin autokaupunki Detroitin jälkeen.

Monen mielestä 60-luku oli brittiautojen hienointa aikaa.

Tuotantolinjat pyörivät, brittiautoja lähti maailmalle – vienti ja kysyntä oli suurta. Coventyssä palkat olivat keskimäärin neljänneksen suuremmat kuin muualla Britanniassa.

Autoista tuli myös uuden vapauden esikuvia; Triumph TR2 on oiva esimerkki tästä ajasta. Autoissa oli eleganssia, mitä ei rapakon takaa löytynyt.

1970-luvulla alkoivat pimeämmät ajat brittiläisessä autoteollisuudessa. Kilpailun tiukentuminen, kilpailijoista jälkeen jäänyt laatu, huonosti johdetut tehtaat ja jatkuvat lakot rokottivat Britannian autoteollisuutta. Ongelmat olivat pitkälti samoja kuin Atlantin toisella puolen Detroitissa.

Eri brändeistä myös Sunbeam-Talbotin historia liittyy Coventryyn. Sen tuotanto siirrettiin sinne Lontoosta toisen maailmansodan jälkeen. Paikaksi valikoitui Ryton-on-Dunsmore. Tehtaasta valmistui lukuisia hienoja Sunbeamin malleja.

Pienempien teollisuuslaitosten ja brändien aika oli tulossa kuitenkin loppuun. Autoteollisuudesta tuli aina vain enemmän massateollisuutta, jossa isot pelurit pärjäsivät. British Motor Corporation (BMC) imaisi itseensä Jaguarin, Rileyn ja Triumphin. Rootes puolestaan omi itselleen mm. Hillmannin, Humberin, Singerin ja Sunbeamin. Jälkimmäinen päätyi Chryslerilta Peugeotille vuonna 1978.

Autoteollisuuden alamäki näkyi 80-luvulla Coventryssä, kaupungin työttömyysluvut olivat koko maan korkeimpia. Yli puolet teollisuuden työpaikoista hävisi lyhyen ajan sisällä. Tähän ajankuvaan osuu myös Sunbeam Lotus ralliauto vuodelta 1980. Museossa esillä oleva auto on Pauli Toivosen väreissä, mutta ei ole se auto, jolla Pauli voitti RAC-rallin vuonna 1980.

Moottoriurheuilulle on varattu toki muutenkin tilaa, se on kuitenkin aina ollut iso osa autoteollisuuden historiaa.

Museon surullisin osio odottaa melko lopussa. Siellä käydään läpi isojen tehtaiden sulkemista. Esillä on viimeisiä noissa tehtaissa valmistettuja autoja ja niitä ympäröiville seinille on maalattu niitä valmistaneiden tehtaan työntekijöiden sydäntä raastavia kommentteja.

Viimeinen iso autotehdas Coventryn laitamilla eli Peugeoteja valmistanut Rytonin tehdas suljettiin vuonna 2006.

Innovatiivisuuden liekki

Aivan museon lopussa on esillä vielä useampi nopeusennätysauto. Ne muistuttavat siitä, miten rajojen rikkominen on aina vienyt ihmiskuntaa ja teknologiaa eteenpäin. Tätä rohkeutta kaipaa hieman enemmän myös nykyajan autoteollisuuteen.

Se liekki toki palaa yhä Coventryssä. Autoja ei valmisteta enää avanhaan malliin, Range Roverin tehtaat ja paljon muuta teollisuutta sijaitsee Birminghamissa, mutta Jaguarin koti on sen päämajan myötä yhä Coventryssä.

Ja onhan alueella on yhä paljon tietotaitoa. Alueella on myös tuotekehitystä sekä muotoiluosaamista. Hyvästä esimerkistä käy myös vanha London Taxi Company, joka kulkee nykyään nimellä LEVC. He valmistavat nykyään sähkötakseja.

Linkki Coventryn liikennemuseon sivustolle:  https://www.transport-museum.com/default.aspx