Beaulieu: oudolta kuulostava automuseo osoittautuu lopulta melkoiseksi helmeksi

Beaulieu sijaitsee melkein keskellä ei mitään, joten sinne on oikeasti mentävä. Ja se kannattaa, sillä yksi Englannin hienoimmista automuseoista osoittautuu nimensä arvoiseksi eli kauniiksi paikaksi.

Okei, on Beaulieulla toinenkin nimi; komealta kalskahtava National Motor Museum. Se kertoo jo enemmän. Museon ovista käytyään pääsee 130 vuoden aikamatkalle autojen, moottoripyörien ja vähän myös muuhunkin historiaan.

Lähin iso kaupunki on Southampton, museo on siitä hieman etelään, ihan Englannin eteläosissa. Heathrow’n lentoasemalle on matkaa autolla hieman alle kaksi tuntia.

280 historiallista kulkupeliä

Sen verran kalustoa odottaa museossa vierailijaa. Siis näytillä. Varastoissa on vielä lisää kalustoa. Osa autoista kiertää myös erilaisissa tapahtumissa.

Siis 280 menopeliä. Määrä kuulostaa paljon ja on myös sitä. Museon parasta antia on luonnollisesti se, että koska kyseessä ei ole minkään automerkin oma museo, nähtävillä on runsaasti mielenkiintoista kalustoa lukuisilta automerkeiltä – sekä vielä olemassa olevilta että jo aikaa sitten haudatuilta.

Pääpaino on tietysti englantilaisissa merkeissä, ja tässä kattauksessa museo kunnostautuu erityisesti.

Museon käytävillä kävellessä on helppo todeta, miten tärkeää autojen valmistus Englannissa aikoinaan oli. Siis oli. Nykytilanne on aika kaukana noista kunnian päivistä.

Museo on perustettu vuonna 1952, ja Englannin tyyliin sopivasti aatelismiehen eli ihan paronin toimesta. Edward John Barrington Douglas-Scott-Montagu oli automies henkeen ja vereen.

Tuo henki kulki ilmeisesti suvussa veressä, sillä myös Edwardin isä eli John Walter Edwards oli automiehiä. Hän teetti omana aikanaan hienon keulamerkin vuoden 1909 Rolls-Royce Silver Ghostiin. Tuon keulakomisteen nimi oli Spirit of Ecstasy, josta sittemmin tuli koko brändin maskotti ja identiteetti. Herra oli myös kuningasperheen ystävä, ja konsultoi näitä mielellään autoasioissa.

Noin 150 vuotta historiaa

Museossa käydään läpi autoilun historiaa (melko) kronologisesti. Tarina alkaa 1800-luvun loppupuoliskolta.

Ja ensimmäiset ”autot” eivät ole vielä varsinaisesti edes autoja. Otetaan esimerkiksi yllä olevassa kuvassa oleva Grenvillen höyryvaunu vuodelta 1875. Sen uskotaan olevan vanhimman yhä toimivan ja omin voimin tiellä liikkuvan motorisoidun vaunun, joka maailmasta löytyy. 

Ihasteltavana on mm. Englanissa vuonna 1892 tehty Bremer, tiettävästi vanhin Briteissä tehty nelipyöräinen. Se löytyy yllä olevan kuvan vasemmassa laidassa. Sen yksisylinterinen, vesijäähdytetty ja noin 1-hevosvoimainen moottori sijaitsee auton takaosassa. Se tuuppasi auton aikoinaan 8 km/h huippunopeuteen.

Mielenkiintoinen on myös yllä oleva Pennigton Autocar vuodelta 1896. Sen moottori on 2-sylinterinen ja 1900-kuutioinen. Näillä avuin sen huippunopeus oli 64 km/h. Siis 129 vuotta sitten!

Ja totta kai museosta löytyy myös se alkuperäinen ensimmäinen auto eli Benz Patentwagen vuodelta 1896. Se ei tosin ole aito vaan replika. Historiallisista autoista paikalla on luonnollisesti myös Hoppa eli T-Ford. Ja hienoa on, että autoja löytyy laidasta laitaan – arkiautoista aatelisten menopeleihin.

Ja totta kai autoja on myös lähihistoriasta: VW Kupla, Rätti-Sitikka, VW Golf – tietysti GTI:nä.

Bugattejakin löytyy pari. Luonnollisesti Type 35 mutta myös vanhempi Type 15 vuodelta 1910. Etenkin Euroopassa eksoottista autoista voidaan mainita myös Cadillac Model A vuodelta 1903.

Eikä esillä ole tietysti pelkästään autoja, myös niiden tekniikka on näytillä. Ympäri museota on ripoteltu sinne tänne useampi legendaarinen moottori.

Hienoa ajankuvaa

Itse museo ei ole etenkään infotaulujen osalta kovin hyvin ajatasalla – digitalisoitu ei ole edennyt vielä niin pitkälle. Autojen edessä on kuitenkin käytössä varsin perinteinen käyttöliittymä eli tiedot on tulostettu autojen viereltä löytyviin pieniin kyltteihin.

Myös valaistus jättää paikoitellen toivomisen varaa, mutta onneksi museon katossa on iso kattoikkuna. Luonnonvaloa tulvii sitä kautta tiloihin riittävästi – tietysti kelivarauksella.

Ympäri museota on myös muita näyttelykappaleita kuin autoja, monet niistä on laitettu komeasti esille vitriineihin.

Alimmalle tasolle on myös rakennettu hieno wanhanajan autokorjaamo.

Ajankuvaa luovat myös vanhat asuntovaunut, joista vanhin on yllä oleva Eccles vuodelta 1926. Se ei uutta häpeä, ihmisten mukavuudenhalu oli vain 100 vuotta sitten maltillisempaa kuin nykyisin.

Myös vanha Lontoon bussi vuodelta 1950 on aina sympaattinen, kuten on myös ensimmäinen Land Rover, jonka lapsikin osaa piirtää.

Ja joillekin se saattaa olla täysin uusi ajatus, että maitoa on toimitettu kotiovelle jo ennen nettikauppaa ja lähettirobotteja. Tästä on todisteena sähkökäyttöinen(!) maitoauto vuodelta 1947.

Formulat ja ralliautot

Maailmassa ei ole kovin automuseota, jossa ei olisi näyttävästi esillä myös moottoriurheilu. Beaulieu ei tee poikkeusta. Vanhemmasta kalustosta voidaan mainita mm. vaikuttava 4,5-litrainen ”Blower” Bentley.

Sirommista ja enemmän nykyisiä kilpa-autoja muistuttavista vanhemmista autoista voidaan mainita mm. Cooper 500 Mk III vuodelta 1949 (yllä) ja Connaught B-Type vuodelta 1955 (alla). Katsokaa etenkin Cooperin ohjaamoa. Ja kuvitelkaa sitten istuvanne tuossa jakkarassa kovassa vauhdissa kilpailutilanteessa...

Vanhoja F1-autojakin on muutama, vaikkei kokoelma sinänsä kovin hääppöinen ole. Uusia – tai ainakin uudehkoja äfykkösiä on muutama.

Ralliautoja on niitäkin muutama, legendaarisimpina Audi quattro A2 ja Rothmansin väreissä oleva Ford Escort RS 1800 vuodelta 1981, jolla eräs Ari Vatanen ajoi RAC-rallissa – tullen toiseksi. Se riitti kruunaamaan hänet maailmanmestariksi. RAC:n voitti tuona vuonna Hannu Mikkola Audilla.

Ennätykset on tehty rikottavaksi

Museossa on myös oma osionsa nopeusennätyksiä rikkoneille autoille. Esillä ovat mm. tuhathesvoimainen Sunbeam vuodelta 1927, Irving-Napier vuodelta 1929 (938 hv) ja kaasuturbiiniin luottava Proteus Bluebird CN7 vuodelta 1960 (n. 4150 hv),

Nopeusennätyksillä on oma mielenkiintoinen historiansa. Valtiot olivat aikoinaan mukana näissä projekteissa, sillä nopeusennätyksillä pönkitettiin maiden imagoa teknisenä edelläkävijänä. Tämä käy ilmi hyvin myös sekä Audin että Mercedeksen museoissa, joissa olemme molemmissa käyneet tietysti myös.

Kattavasti kaksipyöräisiä

Museossa on myös hieno kokoelma kaksipyöräisiä – ja toki myös muutama kolmipyöräinen. Myös näitä motorisoitua pyöriä on runsaasti koko niiden historian ajalta. Kaluston kirjo on vaikuttava.

Painopiste näissäkin on brittibrändeissä, mutta esillä ovat myös mm. sivuvaunullinen BMW R50 vuodelta 1957, toisen maailmansodan Harley-Davidson sekä useampi Lambretta ja Piaggio. Jos näistä etenkin jälkimmäisin kiinnostaa, olemme käyneet myös Piaggion museossa. 

Ja toisin kuin autoissa, moottoripyörissä tekniikka on aina hienosti esillä. Katsokaa vaikka yllä olevan kuvan vuoden 1927 350-kuutioista AJS H6:tta. Pyörän kilpailutausta näkyy.

Ja sekä moderneja että kilpapyöriä on tietysti niitäkin esillä runsaasti.

Eikä tässä vielä kaikki…

Kun varsinainen museo on koluttu läpi, museon vieressä olevissa rakennuksissa on vielä lisää nähtävää. Yhdessä ”vajassa” voi esimerkiksi tutustua tarkemmin niihin kaikista yleisimpiin autoihin. Museossa autoja ei saa yleensä kosketella, mutta näihin tavisautoihin saa jopa istua sisälle.

Toisessa rakennuksessa on puolestaan esillä televisiosta tuttuja menopelejä: mm. Mr. Beanin Mini Tohtori Whon Bessie sekä lukuisia autoja, jotka eivät ehkä nuoremmalle sukupolvelle ole niin tuttuja.

Ja jos joku muistaa Chitty Chitty Bang Bangin, myös se on ihasteltavissa varsinaisessa museorakennuksessa – jos vaikka auton tarinan haluaa jakaa tuleville sukupolville. Kaikki eivät välttämättä ole tuota James Bondin luoneen Ian Flemingin satuilemaa lastenkirjaa lukeneet – tai edes nähneet sen pohjalta tehtyä elokuvaa. Elokuvan muuten tuotti eräs Albert R. Broccoli, jonka kanssa Fleming loi 007-universumin. Autoja tehtiin elokuvaa varten useampi kappale, ja yksi niistä on siis Beaulieussa.

Joka tapauksessa nämä molemmat ”ulkorakennukset” kuuluisine sekä tavallisine autoineen tarjoavat hauskoja mahdollisuuksia ottaa vaikkapa perhepotretti sopivissa kulisseissa. Toki myös sosiaalisen median ystävät näkevät tässä mahdollisuudet luoda pari kivaa selfietä.

Kohoradalla ilmojen halki

Museon halki kulkee yläilmoissa monorail eli kohorata, jonka kyytiin voi hypätä. Kyyti kuuluu pääsylipun hintaan. Junasta näkee museon yläilmoista, joka on tietenkin mielenkiintoinen perspektiivi. Se ei ole kuitenkaan ainoa syy hypätä junan kyytiin.

Kisko vie halki museota ympäröivän maiseman, jossa riittää muutakin katseltavaa ja ihmeteltävää kuin pelkkiä autoja. Tapahtumakentällä voi nähdä joko hienoja autoja tai vaikkapa vanhan sotilasparaatin. Hyvällä tuurilla paikalla voi olla keskiaikaiset markkinat. Lapsille on oma leikkipuisto, ja löytyypä reitin varrelta myös hieno puutarha – niille, joita autot kiinnostavat vähemmän.

Ja jos kiskokyyti ei kiinnosta, alueella on mahdollista hypätä myös vanhan bussin kyytiin.

Beaulieun automuseon kotisivut: https://www.beaulieu.co.uk/attractions/national-motor-museum/