Taru sormusten historiasta – eli matkalla Audin museossa

Neljä rengasta, neljä erilaista historiaa, joista kietoutuu lopulta Audin tuttu keulamerkki. Audin historialle omistettu museo kutsuu vierailijan tutustumaan samalla auton historiaan.

Audin pääkonttorin vieressä Ingolstadtissa seisoo komea rakennus, johon on arkistoitu ilmavasti useaan kerrokseen Audin pitkän historian tärkeimmät autot – ja polku- sekä moottoripyörät. Erilaisia kulkuvälineitä on yhteensä lähes sata. Jo rakennuksen ulkokuori kertoo sen, että sen uumenissa on historiaa. Julkisivu on kuin puun vuosirenkaat.

1885 – alkumetrit

Aloitamme kierroksen yläkerrasta, josta Audin tarina alkaa. Olemme hetkessä vuodessa 1899 ja August Horch on perustanut juuri oman yrityksensä. Ensimmäinen auto, Horch Modell 1 teki ensimmäisen matkansa Kölnissä tammikuussa 1901. Tuo auto seisoo lasivitriinissä, ja sitä katsoessa ei voi olla näkemättä yhtäläisyyksiä hevosten vetämiin kärryihin. Aisojen väliin on asennettu vain katettu moottori moottori, jossa ravasi useampi konehevonen. Ratti on oikealla – kuten se oli kaikissa Saksassa valmistetuissa autoissa aina vuoteen 1921.

Erityisen näyttävä on myös Ruotsin kuninkaalle vuonna 1923 tehty Horch. Auto on täynnä näyttäviä yksityiskohtia ja huimaa käsityötä.

Yläkerrassa on myös polkupyöriä, koska Wandererin historia alkoi niistä vuonna 1885. Museossa on paljon infonäyttöjä, joista selviää kaikki Audin syntyyn johtanut historia. Tiedon ystäviä viihdytetään myös hienoilla murusilla. Museossa selviää muun muassa se, miksi ensimmäisissä polkupyörissä oli iso pyörä, jonka päällä pyöräilijä istui.

Vauhdin huuma

Viime vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä syntyneitä autoja katsellessa ei voi olla huomaamatta, miten nopeaa auton kehitys alkuvaiheessa oli – ja miten turbulenttia autoistumisen alku oli. Automuotoilijoilla ei ollut vielä hirveästi hommia, käsityön mestareilla sen sijaan kyllä.

Muutoksia autoteollisuus on sisältänyt sen sijaan aina. Hyvästä esimerkistä käy ensimmäinen vuosina 1916-17 kehitetty DKW (Dampfkraftwagen eli höyryvoimavaunu). Höyrykone ei ottanut tulta alleen, se kelpasi lopulta vain kutistettuna leikkikaluksi. DKW:n varsinainen kaupallinen menestys alkoi kuitenkin polkupyörien apumoottoreista (Das Kleine Wunder), joka johti nopeasti moottoripyörien ja autojen valmistukseen. DKW oli 1930-luvulle tultaessa maailman suurin moottoripyörävalmistaja.

Autotiedon lisäksi vierailijalle jaetaan myös runsaasti tietoa kulloisenkin aikakauden historiasta, teknisestä kehityksestä – ja yhdessä kaikki tämä auttaa hahmottamaan koko auton kehityskaarta. Kaikki tämä ajankuva tekee Audin museosta paljon muutakin kuin pelkän automuseon.

Liittolaisuus – Union

Saksalaiset ovat aina ymmärtäneet sen, että yhteistyö tuo etua teollisuudessa. Auto Union syntyi vuonna 1932, kun Audi, DKW, Horch ja Wander yhdistyivät yhden merkin alle. Syntyi neljä rengasta.

Auto Unionin alkuaika oli nopeiden Hopeanuolien juhlavaa aikaa, eikä vähiten siksi, että Auto Unionin moottoriurheilutoimintoja johti vuosina 1934–37 Ferdinand Porsche. Kuuluisaan kuskikatraaseen kuuluivat Bernd Rosemeyer, Hans Stuck, Ernst von Delius, Hermann Paul Müller ja Tazio Nuvolari. Heistä Rosemeyer kruunattiin F1-maailmaa edeltäneiden Grand-Prix-kisojen Euroopan mestariksi vuonna 1936. Stuck sijoittui samana vuonna toiseksi. Tämä oli kova pala GP-kisoja siihen asti dominoineelle Mercedekselle. Kisa-autoissa oli avoinainen ja yksipaikkainen ohjaamo, josta juontaa yhtä tänä päivänä mielikuvamme urheilullisiin ohjaamoihin.

1930-luvulla autot saivat myös uusia muotoja. Korien muodot alkoivat elämään, kun metallista taottiin autoihin veistoksellisempia kaaria. Myös autojen ohjaamossa tapahtui paljon. Autot olivat ylellisiä tuotteita, ja se näkyi käsityön määränä.

Uusi nousu

Kierrämmet kerroksen alaspäin. Toisen maailmansodan jälkeen kesti muutaman vuoden ennen kuin Auto Unionin toiminta saatiin uudelleen käyntiin. Ensimmäinen tuotantoauto oli vuonna 1949 valmistunut DKW Schnellaster; pieni pakettiauto, josta tehtiin myös henkilökuljetusversio eli pikkubussi. Autoon liittyy parikin mielenkiintoista tarinaa. Sitä valmistettiin paitsi sähköautona myös Suomessa 10 kappaletta Sisu-Donau merkillä varustettuna.

Pakettiautoa seurasivat DKW:n ja Auto Unionin henkilöautot. Horchin ja Wanderin autotarinaa ei sen sijaan jatkettu. Auto Union ei kuitenkaan koskaan palannut ennen sotaa edeltävään loistoonsa. Vuosina 1958–59 se siirtyi Daimler-Benzin omistukseen, mutta tuo kumppanuus oli lyhytaikainen. Vuosina 1964–66 Auto Union päätyi lopulta asteittain Volkswagenin omistukseen ja se fuusioitiin vuonna 1969 NSU:n kanssa. Tähän kaikkeen liittyy myös Audi 100:n kiehtova historia. Se valmistui tuotantoon vuonna 1968, ja auto kehitettiin itse asiassa salassa VW:n johtokunnalta. Audi 100 paitsi pelasti Audin, siitä alkoi myös Audin nousu kohti premium-liigaa. Ilman muutaman ihmisen rohkeutta Audin tulevaisuus olisi saattanut jäädä näkemättä kokonaan.

Uuden yhtiön viralliseksi nimeksi tuli Audi NSU Auto-Union AG, josta se lyheni vuonna 1985 nykyiseen muotoonsa Audiksi. 80-luvulla syntyi myös Audin linjoja pitkään hallinnut neliskanttinen muotoilu, joka alkoi Ur- ja Sport quattrosta. Myös niiden ohjaamot loivat suuntaviivat, joissa pysyttiin pitkään.

80-luku on myös Audin kulta-aikaa moottoriurheilussa, kun quattrot hallitsivat rallipolkuja. Niissä nelivetoa korostettiin muhkeilla pyöränkoteloilla, ja tämä piirre siirtyi myös siviiliautojen muotoiluun.

Olemme saapuneet museon pohjakerrokseen. Pää on pyörällä; ei kiertämisestä vaan lyhyessä ajassa tankatusta tiedon määrästä. Museo on upea ja ehdottomasti pidemmänkin vierailun väärti.

Teksti ja kuvat: Vesa Eskola